TUCEMEMS sai vieraakseen 5.12. Elisa Pallottinin. Hän esitteli omaa post-doc -tutkimusprojektiaan Inscribing sanctity, joka on osa Janneke Raaijmaakersin johtamaa hanketta Mind over Matter. Debates about relics as sacred objects c.350-c.1150. Hankkeessa tutkitaan reliikkejä ja ihmisten suhtautumista niihin varhaiskeskiajalla.

Pallottinin alahanke keskittyy kaiverruksiin ja muihin kirjoituksiin, joita reliikkien yhteydessä on. Kirjoitus ja laajemminkin reliikin ympärillä olevat esineet, kuten reliikkilippaat tai jopa itse kirkko, muodostavat reliikin merkityksen. Ilman niitä reliikkiä olisi vaikea tai mahdoton erottaa tavallisesta materiaalista, luun, tekstiilien tai puun palasista. Reliikkien yhteydessä oli paljon kirjoitusta, esimerkiksi pieniä pergamenttilappuja, jotka

Reliikin yhteydessä on usein pieni todistus reliikin aitoudesta. Kuvassa Pyhän Hermann von Reichenaun kallon reliikki. Andreas Praefcke — Travail personnel (own photograph), CC BY 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=169912

todistivat kyseessä olevan oikean reliikin, kaiverruksia tai kirjailuja, jotka kertoivat mistä reliikistä on kyse tai kirkon seinille maalattuja tai kaiverrettuja luetteloita tai tietoja kirkossa olevista reliikeistä.

Nämä kirjoitukset eivät kuitenkaan välttämättä aina olleet tarkoitettu julkiseksi kommunikaatioksi. Esimerkiksi reliikin yhteydessä ollut todistus sen oikeellisuudesta ei välttämättä juuri koskaan ollut kenenkään näkyvissä. Myöskään kirjailut tai kaiverrukset eivät välttämättä olleet näkyvissä, vaan piilossa suuren osan vuotta. Pallottinin mukaan onkin mahdollista, että näiden kirjoitusten kohdeyleisö ei välttämättä ollutkaan kukaan kuolevainen, vaan itse pyhimys ja Jumala.

Alfa ja omega symboloivat Kristusta. Tässä ne yhdistyvät lisäksi khi-roo eli Kristus-monogrammin kanssa. By G.dallorto (modified: Dbachmann) – File:3260 – Milano, Duomo – Copia del Crismon Sancti Ambrosii – Foto Giovanni Dall’Orto – 11-Febr-2007.jpg, CC BY 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=50483677

Kirjoituksella itsessään saattoi myös olla pyhyyttä välittävä merkitys. Kristinusko oli kirjoituksen uskonto, jonka keskiössä oli kirjoitettu ilmoitus, Raamattu. Myös aakkoset nähtiin joskus Jeesuksen symbolina, sillä Raamatussa Jeesus sanoo olevansa alfa ja omega, mikä viittaa kreikkalaisiin aakkosiin, joiden ensimmäinen kirjain oli alfa α ja viimeinen omega ω. Aakkosia saatettiin käyttää myös esimerkiksi kirkkojen pyhityksessä, mikä viittaa siihen, että aakkosissa ja kirjaimissa itsessään ajateltiin olevan jonkinlaista pyhyyttä.

Pallottini kävi esitelmässään läpi muutamia esimerkkejä inskriptioista, joita hänen aineistostaan löytyy ja esitteli projektiaan.

Miika Norro

TUCEMEMSin yleisöluentosarjan Kieli, kirjoitus ja pitkä reformaatio viimeinen luento pidettiin 28.11.2017 Turun tuomiokirkossa. Puhumassa oli FT Mikko Kauko, ja aiheena oli Jöns Budde ja hänen kääntämänsä kirjallisuus. Kauko on väitellyt Jöns Buddesta ja hänen käännöksistään Turun yliopiston Pohjoismaisten kielten oppiaineeseen.

Jöns Buddesta tiedetään vain vähän mitään varmaa, mutta joitakin tietoja on säilynyt. Budde oli Naantalin birgittalaisluostarissa toiminut munkki, joka oli aktiivinen 1400-luvun loppupuolella. Hänen tarkkaa synnyin- tai kuolinvuottaan ei tiedetä, mutta muutamien mainintojen perusteella voidaan olettaa hänen syntyneen ennen vuotta 1437, ja viimeinen varma merkintä hänestä on vuodelta 1491, joten hän kuollut vasta tuon vuoden jälkeen.

Mikko Kauko pitää esitelmää. Taustalla näkyy myös kuva Jöns Budden lahjoittamasta pateenista.

Budden on arveltu olleen kotoisin esimerkiksi ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta, mutta varmaa tietoa ei ole, ja hän on voinut olla myös Varsinais-Suomesta tai jopa Ruotsin puolelta. Joka tapauksessa hän on todennäköisesti ollut varakkaasta suvusta, sillä hänen tiedetään lahjoittaneen arvokkaan ehtoollismaljan ja pateenin luostarille. Pateeni on säilynyt meidän päiviimme asti, ja siinä on kuva munkkiveljestä, joka voi olla Budde itse.

Budde on myös todennäköisesti opiskellut jossakin eurooppalaisessa yliopistossa, ja yksi vaihtoehto onkin Greifswaldin yliopisto, jonka rekisteristä löytyy tieto, että Johannes Budde niminen henkilö Suomesta on kirjautunut opiskelijaksi yliopistoon. Tähän mainintaan sisältyy tosin joitakin ongelmia, joten varmaa ei ole että hän olisi opiskellut Greifswaldissa. Nimi Budde oli joka tapauksessa yleinen maatilan nimi, joten sitä ei voida pitää varmana todisteena hänen läsnäolostaan Greifswaldissa. Varmaa on kuitenkin se, että hän on saanut koulutusta, sillä hänen latinankielen taitonsa on niin erinomaista. Hän myös edusti luostariaan myöhemmin oikeudellisissa kiistoissa, mikä viittaa vahvaan koulutustaustaan.

Suurin osa Budden kirjoituksista on käännöksiä, hänen omaa tekstiään ei ole säilynyt kuin kaksi esipuhetta ja muutamia asiakirjoja. Käännösten suhteen Budde on kuitenkin ollut erittäin tuottelias, hänen koko tuotantonsa kattaa noin 1350 modernia sivua. Käännetyt tekstit sisältävät muun muassa Raamatun kirjoja, erityisesti Vanhan Testamentin kirjoja ja apokryfikirjoja, kuten Makkabealaiskirjat. Tämän lisäksi muissa hänen teksteissään on paljon siteerauksia muualta Raamatusta. Raamatunkirjojen lisäksi hän käänsi muuta uskonnollista kirjallisuutta, muun muassa Mechtildin, saksalaisen naismystikon, ilmestyksiä ja Suson Jumalallisen viisauden mittaajan. Hänen kääntämissään teksteissä oli myös paljon luostarin elämään liittyviä ohjetekstejä, joissa annetaan konkreettisia ohjeita luostarielämää varten. Muutenkin tekstien valinnassa on ajateltu birgittalaisluostarien tarpeita, esimerkiksi Raamatun kirjoista Budde käänsi monta naisiin keskittyvää kirjaa, kuten Juuditin, Esterin tai Ruutin kirjat.

Kirkkoisä Hieronymus käänsi Raamatun latinaksi. Tästä  versio Vulgatasta tuli katolisen kirkon virallinen käännös. Keskiajalla kansankieliset käännökset olivat vain apuneuvoja virallisen Raamatun lukemiseen. By Domenico Ghirlandaio – http://www.artunframed.com/, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=178941

Budden kieli on suhteellisen hyvää ruotsia, vaikka hän käyttääkin latinaa monessa suhteessa mallinaan. Latina ei ollut hänelle kuitenkaan kahle, vaan ennemminkin resurssi, jota hän käytti luontevasti. Hänen käännösperiaatteensa ovat monessa suhteessa samankaltaiset kuin myöhemmillä, reformaatioaikaisilla kääntäjillä, eikä hänen käännöksissään ole juurikaan varsinaisia käännösvirheitä. Budden käännösperiaatteet eroavat kuitenkin myöhemmistä periaatteista siltä osin, että hänen käännöksensä on tarkoitettu ennemminkin apuvälineiksi virallisen, latinankielisen tekstin lukemiseen. Käännöksissä on esimerkiksi paljon latinankielisiä sitaatteja, joita selitetään jälkeenpäin ruotsiksi. Tämä voi kertoa siitä, että tekstejä on tarkoitettu käytettäväksi sisällön opetuksen lisäksi myös latinankielen opetukseen. Joka tapauksessa käännökset on selkeästi suunnattu henkilöille, joiden latinankielen taito ei ollut riittävä vaikeiden tekstien lukemiseen.

TUCEMEMS järjestää taas ensi keväänä uuden luentosarjan, jonka aiheena on Kirkko keskellä muutosta. Reformaation vaikutus kulttuuriin ja kirkkoon. Luentosarjan pidetään Turun tuomiokirkossa, kerran kuussa maanantaisin klo 17.00 alkaen. Lämpimästi tervetuloa seuraamaan luentoja!

Ohjelma:

23.1. Professori Mia Korpiola: ‘Sovintoon Jumalan ja seurakunnan kanssa’: kirkkokuri reformaatioajan Ruotsissa
20.2. Apulaisprofessori Kirsi Salonen: Reformaation myytit
20.3. Dosentti Riitta Laitinen: Turun 1600-luvun piispat kirkkotilan uudistajina
24.4. Dosentti Liisa Seppänen: Kirkollisten kiinteistöjen ja kaupunkikuvan muutokset uuden ajan alussa
15.5. Filosofian maisteri Tanja Toropainen: Monipuolistuvat tekstilajit, yhdenmukaistuvat tekstit – kirkollisen kielen muutoksia reformaatioaikana

Miika Norro