Teksti: Sanni Rajala
Monen mieliin on varmasti jäänyt maaliskuussa 2020 hallituksen pitämä tiedotustilaisuus, jonka myötä muun muassa koulut siirtyivät etäopetukseen, ihmisiä kehotettiin pysymään kotona ja siirtymään etätöihin, kirjastot ja kuntosalit suljettiin sekä ihmisten kokoontumisia rajoitettiin. Suomesta tai ylipäätään maailmalta on varmasti vaikeaa, ellei mahdotonta, löytää ihmistä, jonka elämään korona-aika ei olisi jotenkin vaikuttanut. Koronaviruksen levitessä pitkin maailmaa monien ajatuksena varmaankin oli, että koronan ja siihen liittyvien rajoitusten kanssa elettäisiin muutama viikko tai korkeintaan muutama kuukausi – todennäköisesti harva osasi olettaa, että edelleen, kaksi vuotta myöhemmin koronavirus aiheuttaa yhä sairastumisia, kuolemia ja rajoituksia.
Keväällä 2020 etäopetukseen siirryttäessä tein itse kandidaatintutkintoani loppuun. Etäopetus ja yliopiston tilojen sulkeminen vaikutti jo silloin opiskeluihini, mutta enemmän koronakriisin vaikutus konkretisoitui tehdessäni opettajan pedagogisia opintoja lukuvuonna 2020–2021. Kyseisenä lukuvuotena kaikki yliopiston antama opetus oli etänä muutamaa alkusyksyn pihalla tapahtunutta tapaamista lukuun ottamatta. Opetusharjoittelut pyrittiin pitämään paikan päällä Turun normaalikoulussa, mutta heikentynyt koronatilanne ajoi meitä edelleen välillä etäopetukseen ja -opiskeluun. Kuvaavaa onkin, että itse pidin lähes puolet harjoitustunneistani etänä Zoomin välityksellä. Omien oppituntien lisäksi harjoitteluun kuuluu muun muassa muiden pitämien oppituntien seuraamista. Yhteensä seurasin harjoittelujeni aikana noin 60 oppituntia, joista paikan päällä normaalikoulussa seurasin vain alle kymmentä. Oliko etäopetukseen siirtyminen vain negatiivinen asia, vai voiko etäopetustaidoista olla hyötyä tulevaisuudessa? Millaisia opettajia meistä valmistuu poikkeuksellisten harjoitteluvuosien myötä? Miten etäopetus vaikuttaa erityisesti katsomusaineiden opettamiseen?
Tutkimusaiheena katsomusaineiden opettaminen opetusharjoittelussa korona-aikana
Nämä omat kokemukseni opetusharjoittelusta korona-aikana ja niistä nousseet kysymykset ohjasivat minua myös graduaiheeni pariin. Jo aikaisemmin minulle oli selvää, että tulevaisuuden opettajan ammattini vuoksi haluaisin, että graduaiheeni liittyisi jotenkin katsomusaineisiin ja/tai opettamiseen, mutta aiheeni rajaus selkeytyi vasta omien kokemusteni myötä. Gradussani aion tutkia katsomusaineiden, tässä tapauksessa evankelisluterilaisen uskonnon ja elämänkatsomustiedon, opettamista opetusharjoittelussa koronakriisin aikana uskonnon opetusharjoittelijoiden näkökulmasta. Tarkastelen sitä, miten opetusharjoittelijat eli ”auskut” kuvaavat ja arvioivat koronan vaikutuksia katsomusaineiden opettamiseen opetusharjoittelussa sekä sitä, millaisiksi opetusharjoittelunsa poikkeusaikana suorittaneet kokevat omat valmiutensa toimia opettajina. Lisäksi minua kiinnostaa, eroavatko eri lukuvuosina harjoittelunsa suorittaneiden opetusharjoittelijoiden kokemukset toisistaan – lukuvuoden 2019–2020 auskuille etäopetustilanne tuli eteen nopeasti ja yllättäen, kun taas lukuvuoden 2020–2021 auskuille etäopiskelu oli jo tutumpaa ja etäopetukseen siirtymisen riski oli tiedossa jo lukuvuoden alussa.
Vaikka katsomusaineiden opetus ja etäopetus ovat olleet suhteellisen suosittuja tutkimusaiheita, ei niitä tietääkseni ole vielä tutkittu yhdessä, varsinkaan opetusharjoittelijoiden näkökulmasta.
Tutkimustani varten kerään kirjoitelmia sekä lukuvuoden 2019–2020 että lukuvuoden 2020–2021 uskonnon opetusharjoittelijoilta Turun yliopistosta. Toki on edelleen mahdollista, että aineistoni laajenisi myös tällä hetkellä opetusharjoittelujaan suorittaviin opetusharjoittelijoihin, mutta peruskoulut ja lukiot ovat ainakin vielä saaneet yleisesti olla lähiopetuksessa. Näiden kirjoitelmien ja tutkimukseni myötä tiedämme toivottavasti enemmän katsomusaineiden (etä)opetuksesta opetusharjoittelussa opetusharjoittelijoiden näkökulmasta ja sekä siitä, miten etäopetus vaikutti opetusharjoitteluun eri lukuvuosina. Graduni tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkea opetusta tai edes kaikkea katsomusaineiden opetusta korona-aikana, mutta sen myötä saamme kuitenkin pienen katsauksen siihen, miten korona-aika näyttäytyi Turun yliopiston uskonnon auskujen opetusharjoitteluissa.
Viimeisimmät kommentit