Uskoon kääntyminen on kaikkien tuntema ja monia kiinnostava ilmiö. Uskoon kääntyneiden kokemuksista on nettisivuja, joissa kääntyneiden kertomukset sivuavat tyypillisesti kiehtovia ja mediaseksikkäitä teemoja, kuten toivoa, kuolemanjälkeisyyttä sekä ikuisen rakkauden löytämistä. Uskosta poiskääntymisestä – eli dekonversiosta – ei kuitenkaan kuule puhuttava yhtä voitokkaaseen sävyyn.
Koen itse läpikäyneeni uskosta poiskääntymisen prosessin, jossa prosessin lähtökohdassa elin elämääni uskoen persoonalliseen luojajumalaan ja prosessin lopputuloksena on nykyinen maailmankatsomukseni, joka on voimakkaan ateistinen ja jopa paikoin uskontokriittinen. Liitän itse poiskääntymisen prosessini vahvasti aikuistumiseen, sillä prosessin lähtökohta sijoittui lapsuuteen. Nykyisen maailmankatsomukseni omaksuminen ei kuitenkaan tapahtunut sormia napsauttamalla. Muistan identifioituneeni ateistiksi vasta 2020 tehtyäni kandidaatin tutkielmani yhdestä uusateismin tunnetuimmista keulahahmoista, Richard Dawkinsista. Dawkinsin teos Jumalharha toimi oivana keskustelukumppanina ja muistan jopa pari kertaa naurahtaneeni ääneen teosta lukiessani joutuessani kasvokkain omien ristiriitaisten näkemysteni kanssa. Maailmankatsomukseni oli kuitenkin uskonnoton jo vuosia ennen tätä.
Maailmankatsomusten ristiriidasta tutkimukseksi
Myöhemmin aikuisuudessa poiskääntyminen jäi kiinnostamaan itseäni erityisesti sosiaalisen siirtymän näkökulmasta, sillä jälkikäteen ajateltuna olen todennut eläneeni hyvin eri maailmankaikkeuksissa: Olenko Jumalan kuvaksi luotu vai kädellinen? Olenko lähtökohtaisesti syntinen vai evoluution tuottama eläin, joka toimii halujensa ja viettiensä mukaisesti? Kuuleeko jokin persoonallinen mutta tavoittamaton Jumala ajatukseni vai olenko mieleni sisällä yksin? On helppo nähdä, miten eri näkemyksiin maailmasta jo nämä muutama edellä mainitut kysymykset perustuvat. Vastaavat ajatukset toimivat kasvualustana pro gradu-tutkielmalleni, jossa tutkin uskosta poiskääntymistä rituaalisena toimintana.
Puhuessamme arjessa rituaaleista mieleemme juolahtavat herkästi ajatukset uskonnollisista toimituksista, vaikka todellisuudessa toimimme arjessa jatkuvasti rituaalien mukaisesti, luomme uusia rituaaleja sekä etäännymme vanhoista. Rituaaleja on historian saatossa määritelty monin eri tavoin, mutta vakiintuneen määritelmän mukaan rituaalit ovat tiettyyn kontekstiin sidottuja tietyllä tavalla suoritettavia tekoja. Kontekstina saattaa toimia esimerkiksi ajankohta, paikka sekä ympäristö. Vaikuttaa siis mielekkäältä väittää, että myös uskosta poiskääntymisen prosessi voidaan nähdä rituaalisena toimintana tunnistamalla, että poiskääntymisen prosessit jakavat hyvin samankaltaisen kontekstin: prosessin läpikäyneet muuttuivat Jumalan kuvaksi luoduista kädellisiksi.
Päädyin rajaamaan tutkimukseni kontekstiksi helluntailaisuuden, sillä Suomessa karismaattiseen kristillisyyteen liittyy yhdenmukaisempi uskonnonharjoittamisen kulttuuri, verrattuna esimerkiksi evankelis-luterilaisuuteen. Havainnollistavana esimerkkinä tästä voidaan pitää tilastotietoja, joiden mukaan vuonna 2011 ainoastaan 27 % suomalaisista uskoi kristinuskon opettamaan Jumalaan, vaikka samana vuonna yli 77 % suomalaisista kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Helluntailainen oppi perustuu vahvasti sekä traditioon että pyhään kirjallisuuteen, eli Raamattuun. Raamatun tulkitaan olevan suoraa Jumalan sanaa, minkä vuoksi sitä pidetään myös itsessään erehtymättömänä. Raamattua pidetään myös korkeimpana opillisena auktoriteettina, jonka tehtävänä on osoittaa oikea väärästä ja hyvä pahasta.
Tutkin poiskääntymisprosesseihin liittyvää rituaalisuutta kartoittamalla tutkittavien maailmankatsomuksissa tapahtuneita muutoksia sekä näiden kytköksiä toimintaan. Filosofi Ilkka Niiniluodon näkemyksen mukaan maailmankatsomus koostuu kolmesta osasta: maailmankuvasta, arvoista sekä tieto-opista. Maailmankuva vastaa kysymykseen millainen maailma on, kun taas perimmäiset arvot vastaavat kysymykseen siitä, millainen maailman tulisi olla. Maailmankatsomuksen tieto-opillinen puoli sisältää käsityksen siitä, mistä tietoa kannattaa hankkia ja minkälainen tieto on luotettavaa. Nähdäkseni soveltamalla Niiniluodon teoriaa maailmankatsomuksista poiskääntymisen prosessiin ja lisäämällä siihen toiminnallisen ulottuvuuden, voin vastata tutkimukseni tavoitteisiin, jotka ovat kartoittaa, minkälaista rituaalista toimintaa uskosta poiskääntyminen on ja mitä rituaaleja siihen mahdollisesti liittyy. Tutkielman kokonaisvaltaisena tavoitteena on lisätä tietoa ja ymmärrystä uskosta poiskääntymisestä prosessina sekä identifioitumiseen liittyvistä rituaaleista
Viimeisimmät kommentit