Kalle-Antti Suominen

Kalle-Antti Suominen

Turun yliopiston toiminnan kehittämisen yhdeksi tavoitteeksi on asetettu nousu Suomen parhaaksi tiedeyliopistoksi. Mitä se vaatii?

Ensimmäisenä haasteena on pohtia mitä tiedeyliopistolla tarkoitetaan. Onko edes mahdollista asetella yliopistoja tieteenteon suhteen yksiulotteisesti jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen? Kaikenlaisia mittareita on toki tarjolla runsaasti.

Maailmalla yliopistoja asetetaan järjestykseen erilaisilla ranking-listoilla, jotka ovat tyypillisesti koosteita monenlaisista tunnusluvuista ja osin myös mainekyselyistä. Nämä mittarit pyrkivät kuitenkin kattamaan yliopistojen koko toiminta-alueen koulutuksesta tutkimukseen ja kansainvälisyydestä yritysyhteistyöhön. Niissä on hieman kvartaalitalouden makua, ilman pitkäjänteisyyden ja valtavirrasta poikkeamisen arvostusta. Myös takaisinkytkentää löytyy, eli hyvä sijoittuminen ranking-listoilla näkyy mainetekijänä, joka sitten ruokkii edelleen tätä sijoittumista – tai ainakin auttaa saavutetun aseman ylläpidossa.

Kotimaisia mittareita tarjoavat erityisesti yliopistojen rahoitusmallin tunnusluvut kuten tohtoritutkinnot, jufo-luokitellut tieteelliset artikkelit ja täydentävä tutkimusrahoitus. Määrää on ehkä helpompi mitata kuin laatua, kuten jatkuva keskustelu jufo-luokituksista osoittaa. Määrä kulkee usein käsi kädessä rahan kanssa. Pitäisikö tiedeyliopiston tasoa arvioida kuitenkin suhteutettuna yliopiston kokoon ja resursseihin?

Tieteellisten artikkelien viittausmääriä käytetään mittareina varsin usein. Suomen Akatemian viimeisin Tieteen tila -arvionti perustui niihin hyvin vahvasti. Viittausmäärien sopivuus tieteellisen laadun ja
näkyvyyden mittarina vaihtelee tuntuvasti tieteenalasta toiseen – eikä sovi kaikille ollenkaan. Usein viittausten laskennassa arvostetaan tuoreutta, eli viittausten vauhdikasta keräämistä heti julkaisemisen jälkeen. Siten vasta selkeästi julkaisuhetkeä myöhemmin arvoon arvaamattomaan nousevat työt jäävät helposti ulkopuolelle. Vastaavasti valtaisan mutta ajallisesti lyhyeksi jäävän innostuksen herättävä artikkeli näkyy paremmin, vaikka sen tieteellinen jalanjälki jäisikin lopulta vähäiseksi.

Varsin hankala arvioitava asia on yliopiston maine tai näkyvyys maailmalla. Siihen liittyy paljon muutakin kuin tieteen taso ja vaikuttavuus. Nousisiko Turun yliopiston näkyvyys jo pelkästään sillä että nimeksi vaihdettaisiin vaikkapa Länsi-Suomen yliopisto? Ei menisi enää sekaisin Turkin kanssa?

Selvää on, että ei ole mitään selkeää ja yksikäsitteistä tapaa arvioida tai asemoida yliopistoa nimenomaan tiedeyliopistona. Itse näen, että kokonaiskuva Turun yliopistosta muodostuu useasta tekijästä, ja voimme päästä tavoitteeseemme eli Suomen parhaaksi tiedeyliopistoksi yksinkertaisesti parantamalla toimintaamme monella tavalla, ei vain yksittäistä mittaria optimoimalla.

Kalle-Antti Suominen
vararehtori



FacebooktwitterFacebooktwitter