Mitä rasismi oikeastaan on ja miksi se on väärin?

Rasismikeskustelun tuloksena yksi asia näyttää selvältä: monilla rasismi-sanaa käyttävillä keskustelijoilla on hyvin erilaiset käsitykset siitä, mitä rasismi on. Usein käsitys näyttää olevan lähinnä intuitiivinen. Nämä intuitiot ovat usein ristiriitaisia, mutta voivat silti olla vilpittömiä. Olisikin suureksi hyödyksi, jos selkiyttäisimme itsellemme ennen syytösten esittämistä tai niitä vastaan puolustautumista, mitä rasismi todella on. Filosofia voi auttaa tässä.

Bertrand Russell on aivan oikein huomauttanut, että mikäli muiden väärässä olemista on vaikea sietää, tämä on yleensä merkki vain siitä, ettei itse tunne oman näkemyksensä perusteluja. Ajatus on ymmärrettävä. Jos tietää miksi ajattelee (tai tuntee) tietyllä tavalla, pystyy myös näkemään, missä muut erehtyvät, eikä syytä tunnekuohulle ole.

Osin edellä kuvattuun ilmiöön liittyvästä henkilökohtaisesta syystä päätin perehtyä rasismiin filosofian tarjoamin keinoin. Aiheen käsittely kirjallisuudessa ei kuitenkaan tarjonnut tyydyttävää vastausta kahteen merkittävään kysymykseen. Ensinnä: mitä rasismi on? Ja toiseksi: miksi se on tuomittavaa?

Tämä johti ensimmäisen rasismia käsittelevän suomenkielisen filosofisen teoksen toimittamiseen. Tuo teos, Rasismi ja filosofia, löytyy myös kauppojen hyllyiltä tämän syksyn kuluessa.

Rasismin vääryyden tai tuomittavuuden pohtiminen ehkä sotii vahvasti joidenkin intuitioita vastaan. Se on kuitenkin välttämätöntä rasismin järkiperäiselle tarkastelulle. Pelkkiin intuitioihin vetoava keskustelu päättyy nopeasti pattitilanteeseen. Omilla intuitioilla tai vakaumuksella ei voi vakuutta niitä, joiden intuitiot ovat eroavaisia. Siihen tarvitaan oman näkemyksen perustelemista.

Rasismi-sanan käytön kannalta on tärkeää ensin selvittää millä perusteella tuon nimilapun voi johonkin ilmiöön liittää. Jos näitä perusteita ei tunne, on vaarana se, että tunnelatautuneesta ilmauksesta tulee pelkkä lyömäase, johon turvaudutaan liian herkästi.

Hyvin käyttökelpoinen määritelmä rasismille on, että rasismi on henkilön tai ihmisryhmän syrjintää tiettyjen ominaisuuksien perusteella, joita ovat rotuun, etnisyyteen, alkuperään ja kulttuuriin perustuva syrjintä. Sukupuolinen tai ikäsyrjintä ovat selvästi saman syrjinnän perheen jäseniä, mutta eivät siis kuitenkaan rasismia.

Syrjintä on puolestaan perusteetonta eriarvoiseen tai erilaiseen asemaan saattamista suhteessa muihin. Esimerkiksi rikokseen syyllistyneen vapaudenriisto on hänen saattamistaan eriarvoiseen asemaan, mutta perusteltua sellaista. Rasismin, kuten myös sukupuolisen ja ikäsyrjinnän tapauksessa, eriarvoistamisen tuomittavuuden voidaan katsoa muodostuvan siitä, että eriarvoistaminen perustuu epäkelvoille perusteille.

Tämä määritelmä olettaa, että ihmisiä voidaan kiittää tai syyttää vain sellaisista asioista, joihin heillä on mahdollisuuksia vaikuttaa: mitä vähemmän vaikutusmahdollisuuksia, sitä vähemmän vastuullisuutta. Toisaalta, jos tätä oletusta ei tehdä, ei moraalisen vastuun ja tuomitsemisen käsitteellä ole oikein mitään käyttöä.

Edellisen määritelmän puitteissa rasismi voidaan tuomita aina, koska se on systemaattisesti epäkelvoilla perusteilla ihmisiä eriarvoiseen asemaan saattavaa. Syntyperäänsä, muun muassa, ihminen ei selvästikään voi vaikuttaa.

Tämä määritelmä on käyttökelpoinen erityisesti siksi, että se sitoo rasistisuuden teon perusteisiin. Näin ihminen voi olla myös rasisti sitä itse tiedostamattaan, ja yhteiskunnalliset rakenteet voivat olla rasismista riippuvaisia, jos kohta eivät varsinaisesti rasistisia itsessään. Tämä on tärkeää, mikäli mielimme rasismin käsitteen heijastelevan moraalista tuomittavuutta. Viimekädessä moraalista vastuuta kun voi kantaa vain valintoihin kykenevä toimija.

Moraalisesta paheksunnasta tulisi täysin merkityksetöntä, jos sosiaaliset rakenteet tai luonnon ilmiöt voisivat kantaa viimekätisen moraalisen vastuun vääryyksistä. Rakenteet voivat kohdella ihmisiä epäreilusti ja olla luonteeltaan syrjiviä, mutta moraalista vastuuta ei voi siirtää pois toimijoilta itseltään. Tämän vuoksi suosittelen varaamaan rasismin käsitteen vain inhimillisen tarkoitushakuisen toiminnan määreeksi.

Kaikki rasismiksi tulkittu ei tietenkään ole rasismia, koska erehdymme toisinaan meihin kohdistettujen tekojen motiiveista. Toisaalta oma kokemus oman mielipiteen ei-rasistisuudesta tai käsitys itsestä ei-rasistina ei kerro mitään todellisesta rasistisuudesta. Teon tai mielipiteen rasistisuus pitää selvittää niiden perusteita tapauskohtaisesti tarkastelemalla ja katsomalla täyttyvätkö yllä kuvatut ehdot.

Totta kai ehdotus virpomisen tai pesäpallon kieltämisestä muslimeilta on rasistista: se saattaa tietyn ryhmän erilaiseen asemaan kuin muut heidän kulttuurisen taustansa perusteella, ja on näin ollen selvästi syrjivää. On syytä huomata, että edes humoristisuus ei muuta heittojen tosiasiallista rasistisuutta, jota voidaan arvioida esitetyn määritelmän avulla.

Nykyaikaisen informaatiotulvan, ja erityisesti siinä ajelehtivan kuonan vuoksi alussa esitetty Russellin huomio on hyödyllinen. On syytä täsmentää, että hänen peräänkuuluttamansa oman näkemysten perusteiden tunteminen ei tarkoita omaa näkemystä tukevan informaation haalimista. Näiden ero tulee erityisen hyvin esiin rasismikeskustelussa, jossa informaatiota kyllä tarjoillaan, mutta perusteet loistavat usein poissaolollaan.

Ainakin ennen rasismi-sanan käyttöä olisi syytä valmistautua vastaamaan yllä mainittuihin kahteen keskeiseen kysymykseen: mitä rasismilla tarkoittaa, ja miksi se pitää tuomita.

Jani Sinokki
Turun elävän filosofian keskus

Turun elävän filosofian keskus (Turku Centre for Live Philosophy, TuLiP) on Turun yliopiston filosofian oppiaineen alaisuudessa toimiva keskus, jonka tavoitteena on edistää filosofian ja elävän elämän kohtaamista.

Rasismi ja filosofia -kirja julkaistaan syksyllä 2016, ja sen kustantaa Turkulainen Eetos ry.