Mitä rasismi oikeastaan on ja miksi se on väärin?

Jani Sinokki

Jani Sinokki

Rasismikeskustelun tuloksena yksi asia näyttää selvältä: monilla rasismi-sanaa käyttävillä keskustelijoilla on hyvin erilaiset käsitykset siitä, mitä rasismi on. Usein käsitys näyttää olevan lähinnä intuitiivinen. Nämä intuitiot ovat usein ristiriitaisia, mutta voivat silti olla vilpittömiä. Olisikin suureksi hyödyksi, jos selkiyttäisimme itsellemme ennen syytösten esittämistä tai niitä vastaan puolustautumista, mitä rasismi todella on. Filosofia voi auttaa tässä.

Bertrand Russell on aivan oikein huomauttanut, että mikäli muiden väärässä olemista on vaikea sietää, tämä on yleensä merkki vain siitä, ettei itse tunne oman näkemyksensä perusteluja. Ajatus on ymmärrettävä. Jos tietää miksi ajattelee (tai tuntee) tietyllä tavalla, pystyy myös näkemään, missä muut erehtyvät, eikä syytä tunnekuohulle ole.

Osin edellä kuvattuun ilmiöön liittyvästä henkilökohtaisesta syystä päätin perehtyä rasismiin filosofian tarjoamin keinoin. Aiheen käsittely kirjallisuudessa ei kuitenkaan tarjonnut tyydyttävää vastausta kahteen merkittävään kysymykseen. Ensinnä: mitä rasismi on? Ja toiseksi: miksi se on tuomittavaa?

Tämä johti ensimmäisen rasismia käsittelevän suomenkielisen filosofisen teoksen toimittamiseen. Tuo teos, Rasismi ja filosofia, löytyy myös kauppojen hyllyiltä tämän syksyn kuluessa.

Rasismin vääryyden tai tuomittavuuden pohtiminen ehkä sotii vahvasti joidenkin intuitioita vastaan. Se on kuitenkin välttämätöntä rasismin järkiperäiselle tarkastelulle. Pelkkiin intuitioihin vetoava keskustelu päättyy nopeasti pattitilanteeseen. Omilla intuitioilla tai vakaumuksella ei voi vakuutta niitä, joiden intuitiot ovat eroavaisia. Siihen tarvitaan oman näkemyksen perustelemista.

Rasismi-sanan käytön kannalta on tärkeää ensin selvittää millä perusteella tuon nimilapun voi johonkin ilmiöön liittää. Jos näitä perusteita ei tunne, on vaarana se, että tunnelatautuneesta ilmauksesta tulee pelkkä lyömäase, johon turvaudutaan liian herkästi.

Hyvin käyttökelpoinen määritelmä rasismille on, että rasismi on henkilön tai ihmisryhmän syrjintää tiettyjen ominaisuuksien perusteella, joita ovat rotuun, etnisyyteen, alkuperään ja kulttuuriin perustuva syrjintä. Sukupuolinen tai ikäsyrjintä ovat selvästi saman syrjinnän perheen jäseniä, mutta eivät siis kuitenkaan rasismia.

Syrjintä on puolestaan perusteetonta eriarvoiseen tai erilaiseen asemaan saattamista suhteessa muihin. Esimerkiksi rikokseen syyllistyneen vapaudenriisto on hänen saattamistaan eriarvoiseen asemaan, mutta perusteltua sellaista. Rasismin, kuten myös sukupuolisen ja ikäsyrjinnän tapauksessa, eriarvoistamisen tuomittavuuden voidaan katsoa muodostuvan siitä, että eriarvoistaminen perustuu epäkelvoille perusteille.

Tämä määritelmä olettaa, että ihmisiä voidaan kiittää tai syyttää vain sellaisista asioista, joihin heillä on mahdollisuuksia vaikuttaa: mitä vähemmän vaikutusmahdollisuuksia, sitä vähemmän vastuullisuutta. Toisaalta, jos tätä oletusta ei tehdä, ei moraalisen vastuun ja tuomitsemisen käsitteellä ole oikein mitään käyttöä.

Edellisen määritelmän puitteissa rasismi voidaan tuomita aina, koska se on systemaattisesti epäkelvoilla perusteilla ihmisiä eriarvoiseen asemaan saattavaa. Syntyperäänsä, muun muassa, ihminen ei selvästikään voi vaikuttaa.

Tämä määritelmä on käyttökelpoinen erityisesti siksi, että se sitoo rasistisuuden teon perusteisiin. Näin ihminen voi olla myös rasisti sitä itse tiedostamattaan, ja yhteiskunnalliset rakenteet voivat olla rasismista riippuvaisia, jos kohta eivät varsinaisesti rasistisia itsessään. Tämä on tärkeää, mikäli mielimme rasismin käsitteen heijastelevan moraalista tuomittavuutta. Viimekädessä moraalista vastuuta kun voi kantaa vain valintoihin kykenevä toimija.

Moraalisesta paheksunnasta tulisi täysin merkityksetöntä, jos sosiaaliset rakenteet tai luonnon ilmiöt voisivat kantaa viimekätisen moraalisen vastuun vääryyksistä. Rakenteet voivat kohdella ihmisiä epäreilusti ja olla luonteeltaan syrjiviä, mutta moraalista vastuuta ei voi siirtää pois toimijoilta itseltään. Tämän vuoksi suosittelen varaamaan rasismin käsitteen vain inhimillisen tarkoitushakuisen toiminnan määreeksi.

Kaikki rasismiksi tulkittu ei tietenkään ole rasismia, koska erehdymme toisinaan meihin kohdistettujen tekojen motiiveista. Toisaalta oma kokemus oman mielipiteen ei-rasistisuudesta tai käsitys itsestä ei-rasistina ei kerro mitään todellisesta rasistisuudesta. Teon tai mielipiteen rasistisuus pitää selvittää niiden perusteita tapauskohtaisesti tarkastelemalla ja katsomalla täyttyvätkö yllä kuvatut ehdot.

Totta kai ehdotus virpomisen tai pesäpallon kieltämisestä muslimeilta on rasistista: se saattaa tietyn ryhmän erilaiseen asemaan kuin muut heidän kulttuurisen taustansa perusteella, ja on näin ollen selvästi syrjivää. On syytä huomata, että edes humoristisuus ei muuta heittojen tosiasiallista rasistisuutta, jota voidaan arvioida esitetyn määritelmän avulla.

Nykyaikaisen informaatiotulvan, ja erityisesti siinä ajelehtivan kuonan vuoksi alussa esitetty Russellin huomio on hyödyllinen. On syytä täsmentää, että hänen peräänkuuluttamansa oman näkemysten perusteiden tunteminen ei tarkoita omaa näkemystä tukevan informaation haalimista. Näiden ero tulee erityisen hyvin esiin rasismikeskustelussa, jossa informaatiota kyllä tarjoillaan, mutta perusteet loistavat usein poissaolollaan.

Ainakin ennen rasismi-sanan käyttöä olisi syytä valmistautua vastaamaan yllä mainittuihin kahteen keskeiseen kysymykseen: mitä rasismilla tarkoittaa, ja miksi se pitää tuomita.

Jani Sinokki
Turun elävän filosofian keskus

Turun elävän filosofian keskus (Turku Centre for Live Philosophy, TuLiP) on Turun yliopiston filosofian oppiaineen alaisuudessa toimiva keskus, jonka tavoitteena on edistää filosofian ja elävän elämän kohtaamista.

Rasismi ja filosofia -kirja julkaistaan syksyllä 2016, ja sen kustantaa Turkulainen Eetos ry.



FacebooktwitterFacebooktwitter

2 Comments

  1. Kirjoitus jäi vähän irralleen vallitsevasta yhteiskunnallisesta keskustelusta. Trullikommentit ovat ilmeisen rasistisia. Filosofeilla voisi olla enemmän annettavaa epäselvien tapausten analysoinnissa.

    Onko esim. toimeentulotuen evääminen tp-hakijoilta rasismia? Siinä ihminen asetetaan eriarvoiseen asemaan syntyperän perusteella (ei-suomalainen), mutta taas toisaalta syntyperän voisi tässä tapauksessa ajatella olevan kelpo peruste, olettaen että suomalainen sos.tuki ei kuulu muille kuin suomalaisille.

    Toinen esim.: maassaoleskelu on laitonta, jos maassaolija ei ole Suomen / EU:n kansalainen eikä hänellä ole oleskeluun oikeuttavia asiakirjoja. Asiakirjojen puute koskee vain ei-suomalaisia, se perustuu kansallisuuteen. Onko kyseessä kansallisuuteen perustuva syrjintä? Vai onko kansallisuus tässä tapauksessa kelpo peruste erilaiselle kohtelulle?

    Kolmas esim.: eräät argumentoivat, että Suomen pitäisi suosia kristittyjä/uskonnottomia tp-hakijoita, koska nämä tilastojen valossa integroituvat paremmin kuin muslimimaahanmuuttajat. Tämä voisi näyttää muslimien syrjinnältä, mutta toisaalta voiko integraatioprospekti olla kelpo peruste maahanmuuttajien valikoinnille? Tässä ovat mielestäni vastakkain yksilön oikeudet ja toisaalta oletettu kansallinen etu.

    Neljäs esim.: onko papereiden tarkastaminen tummaihoisilta rasismia, jos tummaihoinen on tilastollisesti todennäköisemmin laittomasti maassa kuin vaaleaihoinen?

    • Kysymyksesi ovat tosiaan varsin ajankohtaisia!

      Useimmat kysymyksistäsi ovat lainsäädäntöä ja siihen vaikuttavaa politiikkaa koskevia kysymyksiä. Tämä tekee niistä hieman monimutkaisempia, mutta yritän hieman selkiyttää asiaa.

      Kuten totean, rasismi-ilmaus olisi parempi jättää vain inhimillistä toimintaa kuvaavaksi, koska se kantaa mukanaan vahvaa moraalista leimaa. Eli esimerkiksi toimeentulon epääminen ei ole rasismia, ellei toimija, joka tällaisen päätöksen tekee, nojaa rasismin kriteerit täyttävään perusteeseen päätöstä tehdessään.

      Jos laki, johon hän nojaa, on säädetty rasismin kriteerit täyttävällä päätöksellä, heijastuu tämä myös koko toimintaan. Tuon yksittäisen päätöksentekijän teko ei ole suoraan rasistinen, mutta koska se on riippuvainen rasistisesta muusta toiminnasta, sen voidaan katsoa olevan epäsuorasti rasistinen.

      On kuitenkin vaikeaa erotella lainsäädännössä varsinaisia rasistisia motiiveja edes ehdotetuilla kriteereillä, koska useita perusteluja (kansantalous, yhteiskunnan vakaus, pragmaattisuus…) voidaan esittää, jotka hämärtävät alla piileviä asenteita.

      Kansallisuus muodostaa lainsäädännössä todellisen ongelman, kuten huomautat. Esimerkiksi YK:n syrjinnänvastaiset julistukset jättävät valtioille mahdollisuuden preferoida omia kansalaisiaan sillä edellytyksellä, että kaikki ei-kansalaisia ”syrjitään” tasapuolisesti. Sikäli ihmisten, joilla oleskeluoikeutta ei ole, poistaminen maasta on hyväksyttyä. On eri asia tietysti mitkä intentiot ovat olleet määräämässä vaikkapa maasta poistumisen valvonnan tiheyttä ja maasta poistoja. Periaatteessa lainsäätäjän rasistiset motiivit voivat tahria koko lain, mutta tätä on vaikea osoittaa, kuten todettu.

      Kansalaisuuden hyväksyminen erilaiselle kohtelulle avaa oven ongelmille. On nimittäin usein oikeastaan sama syrjiikö jotakuta ominaisuuden a, b, tai c perusteella, vai syrjiikö samaa porukkaa siksi, että he ovat ei-d. (Laita kirjainten tilalle haluamasi kulttuurinen tausta, etnisyys tai kansalaisuus).

      Jälkimmäistä, negaation kautta tapahtuvaa syrjintää on vaikeampi tunnistaa rasismiksi, ja nationalismi yleensä kietoutuu juuri tähän mahdollisuuteen. Tällöin rasistisuus voidaan kiistää, koska mitään tiettyä ryhmää ei syrjitä, vaan kaikkia ”ei-meitä” syrjitään tasa-puolisesti.

      Tämä on todellinen ongelma, koska mm. nuo YK:n julistukset ja oma lainsäädäntömme näyttävät legitimoivan tämän kaltaisen syrjinnän. Lopputulos voi kuitenkin olla sama ja aivan yhtä rasistinen. Ei sovinismissakaan ole syrjityn kannalta eroa siinä, vihaako sovinisti naisia vai ei-miehiä, vaikka näkemys eri tavalla ilmaistaan.

      Käytännössä näyttää kuitenkin selvältä, että toisia syrjitään selkeästi enemmän kuin muita. Siis että toisista maista ja kulttuureista tulevat ovat jonkin verran ei-toivotumpia kuin toiset. Jos näin on, on tuohon kansalaisuuteen vetoaminen perusteetonta. Tähän kannattaakin aina kiinnittää huomiota, kun joku ehdottaa erilaista kohtelua kansalaisuuden perusteella.

      Tilastollisuus, joka nousee esiin kolmannessa kysymyksessäsi, myös vaikeuttaa asiaa. Politiikkaa on ihan hyväksyttyä tehdä tilastojen valossa. Kukaan ei saa ajaa maistissa, vaikka muutamat kuskit varmasti ajavat pienessä maistissakin paremmin kuin oikein huonot kuskit edes selvin päin.

      Muiden suojelemisen nimissä voidaan kuitenkin säätää tällaisia tasapäistäviä rajoituksia, jotka ehkä kohtelevat hyviä kuskeja epäreilusti. Tässä syrjittyjen, siis hyvien kuskien, oikeuksien loukkaus on pienempi haitta kuin yleinen vaara, joka maistissa ajavista tilastollisesti muodostuu.

      Uskonto turvapaikan perusteena on sikäli käänteinen, että siinä kyseessä on suuri hädänalaisten joukko, joista kaikki tarvitsevat apua (oletetaan argumentin vuoksi näin). Tällöin me ikään kuin priorisoisimme toisten hätää kriteerillä, jolla ei ole mitään tekemistä heidän hätänsä kanssa. Me oikeuttaisimme toisten heitteillejättöä vetoamalla meille koituvaan hyötyyn, ja tässä syrjityille koituva haitta on moninkertainen verrattuna kenellekään syrjinnästä koituvaan hyötyyn.

      Vaikka siis priorisoinnissa näennäisesti perusteena olisi kansantalous ja yhteiskunnallinen vakaus, on tuossa ehdotuksessa mukana selvän rasistinen elementti: ihmisiä asetetaan erilaiseen asemaan heidän kulttuurisen taustansa perusteella. Se, että tätä valintaa perustellaan joillakin yhteiskunnallisilla jopa merkittävillä seurauksilla (jotka eivät mitenkään ole edes yhteydessä valinnan pohjalla olevaan ihmisten avuntarpeeseen, johon ollaan vastaamassa), ei poista tätä tuomittavaa lähtökohtaa.

      Viimeiseen kysymykseesi liittyen suosittelen lukemaan mainitusta kirjasta Veikko Launiksen kirjoituksen, joka avaa tätä ja likeisiä kysymyksiä perusteellisesti.

      Lyhyesti, olennaista kysymyksesi kannalta on ero tilastollisen ja yksilöivän kohtelun välillä. Esimerkiksi huumekoiran merkkaus on yksilöivää, ja antaa hyvän perusteen tarkastaa merkattu henkilö, eli kohdella juuri tuota yksilöä poikkeavalla tavalla muihin verrattuna. Tilastolle perustuva erilainen kohtelu on eri asia, koska tilaston ja tarkastuksen kohteeksi joutuvan yksilön välillä vallitsee epätäydellinen ja kokonaan ei-kausaalinen kytkös.

      Tiettyyn ryhmään kuuluminen, vaikka tilastollinen todennäköisyys olisi aika korkeakin, on aina tuomittavaa. Tarkastuksen kohteeksi joutuva ihminen voi ”riskiryhmään” kuulumisestaan huolimatta olla ihan kunnollinen. Huumekoirakin voi merkata väärin, mutta tällöin huomio kiinnittyy perustellusta syystä juuri tuohon yksilöön. Tilastolle perustuvassa erilaisessa kohtelussa tällaista yhteyttä tarkastettavaan henkilöön itseensä ei ole, joten tällainen tilastolle perustuva erilainen kohtelu on aina jossain määrin mielivaltaista. Ja tämä mielivaltaisuus tekee siitä perusteetonta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *