Digitaalinen tulevaisuus luo ennennäkemättömiä mahdollisuuksia monialaiselle yliopistolle

Viime vuosisata oli ennennäkemättömän taloudellisen kasvun aikaa. Vaikka vuosisataa varjostivat maailmansodat, talous kehittyi kaikkialla maailmassa niin suotuisasti, että vuosisadan päättyessä tilanne monissa yhteiskunnissa erosi vuosisadan alun tilanteesta kuin päivä yöstä. Näin kävi myös kansallisvaltioiden Euroopassa, eikä vähiten Suomessa. Vuosisadan alun köyhä agraari-Suomi muuttui urbaaniksi korkean teknologian Suomeksi. Tässä yhteiskunnallisessa kehityksessä koulutuksella on ollut keskeinen rooli. Koulutus on taannut yhteiskunnan vaatiman korkean osaamisen, mutta myös mahdollistanut yhteiskunnallisista lähtökohdista ja varallisuudesta riippumattoman sosiaalisen nousun yksilötasolla. Pienelle kansakunnalle sen merkitys on ollut mittaamaton.

1900-luvun taloudellisen kasvun moottorit olivat nationalisaatio ja industrialisaatio. Kansallisvaltiot, joista Euroopassakin monet syntyivät vasta maailmansotien tiimellyksessä, pyrkivät ohjaamaan yhteiskunnallista kehitystään mahdollisimman nopeaan teollistumiseen ja sitä kautta aineellisen hyvinvoinnin lisäämiseen. Kansallisvaltioiden välinen kilvoittelu ja nopeasti kasvava kansainvälinen kauppa muodostivat taloudellisen kasvun kehyksen, jossa parhaiten pärjäsivät ne maat, jotka nopeimmin kykenivät parantamaan työnsä tuottavuutta teollistumisen kautta. Tässä kehityksessä avainasemassa olivat kansalliset säädökset ja kasvua tukevat poliittiset ratkaisut sekä maan omia luonnonvaroja ja nopeasti kehittyvää teknologiaa hyödyntävä teollisen tuotannon rakenne.

2000-luvulle siirryttäessä tilanne on muuttunut dramaattisesti. Nationalisaation sijaan kansainvälisen vuorovaikutuksen megatrendi on nyt globalisaatio, ja industrialisaation on nopeassa tahdissa korvaamassa digitalisaatio. Taloudellisen kehityksen moottorina ei toimi enää perinteinen savupiippu-teollisuus, jossa taloudellinen kasvu saavutetaan työn tuottavuuden jatkuvan paranemisen kautta. Sen sijaan kasvua luo nyt innovatiivisten digitaalisten palvelujen kehitys. Puhutaan alustataloudesta, joka haastaa perinteisten markkinoiden lainalaisuudet.

On tapana sanoa, että kehitys kehittyy, ja digitalisaatiossa jos missä tämä sanonta pitää paikkansa. Aineettomien hyödykkeiden markkinoilla lähes kaikki on toisin kuin mihin on totuttu. Kansallisella sääntelyllä ei voida enää ohjata markkinoita entiseen tapaan, koska kyberyhteiskunnan kansainväliset toimijat eivät noudata kansallisia rajoja. Huippuunsa trimmattujen, suuruuden ekonomiaa hyödyntävien tuotantokoneistojen antama mittakaavaetu katoaa nopeasti ketterien, innovatiivisuudesta ja dynaamisesta asiakasvuorovaikutuksesta voimansa ammentavien palveluverkostojen vallatessa markkinoita.

Pula pääomasta ja pienet kotimarkkinat ovat perinteisesti olleet Suomen haasteena kansainvälisten markkinoiden valloituksessa. Digitalisaation aikakaudella haasteet ovat muuttuneet, ja meille avautuvat aivan uudenlaiset mahdollisuudet. Maailman nopeimmin kasvavat yritykset toimivat aineettomilla markkinoilla, ja aivan uudenlaisilla liiketoimintamalleilla. Maailman suurimpiin yrityksiin kuuluvien Googlen ja Facebookin tarjoamat palvelut ovat niiden sadoille miljoonille asiakkaille maksuttomia. Uberin, AirB&B:n ja Alibaban verkostomaista toimintatapaa hyödyntävät palvelut tahkoavat miljarditulosta kansallisia säädöksiä kiertäen ja perinteisen pääoman lakeja uhmaten. Uber ei omista yhtään taksia, AirB&B hotellia tai Alibaba verkkokaupassa myymiään tuotteita.

Korkeaan koulutukseen perustuva huipputason osaaminen, josta me suomalaiset olemme olleet syystäkin ylpeitä, nousee entistäkin keskeisemmäksi menestyksen tekijäksi. Mutta globalisaation ja digitalisaation myötä myös osaamistarpeet muuttuvat. Vastatakseen nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen myös korkeakoulutuksen on muututtava vastaavasti. Itse asiassa näemme, että yliopistojen tehtävänä ei ole reagoida muuttuvaan tilanteeseen, vaan yliopistojen tulee johtaa yhteiskunnan digitalisaatiokehitystä proaktiivisesti.

Työn luonteen muutos muuttaa osaamistarpeita. Elämänmittaisten työurien aika näyttäisi olevan ohi, ja uusien haasteiden syntyessä yhä nopeammin osaamista on päivitettävä jatkuvasti. Nykyisistä ammateista 70% arvellaan katoavan digitalisaation myötä. Parhaillaan koulussa olevista nuorista suuri osa tulee tekemään elämäntyönsä ammateissa, joita ei vielä ole olemassa. Globaalit työmarkkinat polarisoituvat korkeaa osaamista vaativiin töihin ja suorittaviin töihin. On kansallinen etu, että mahdollisimman suuri osa suomalaisista ottaa aktiivisesti osaa yhteiskunnan muutostalkoisiin. Siksi mahdollisimman korkea koulutustaso on tärkeä yhteiskunnallinen tavoite jatkossakin.

Asiantuntija-ammatitkaan eivät jää muutoksesta paitsi. Big Datasta ammentava älykäs digitalisaatio, tekoäly ja robotiikka sekä Internet of Things automatisoivat yhä vaativampia asiantuntijapalveluita. Korkeakoulutuksen tehtävänä on huolehtia siitä, että yliopistoista ja korkeakouluista valmistuvilla nuorilla on vahva ja riittävän laaja-alainen teoreettinen perusta, joka kestää koko elämän. Nopeasti muuttuviin tarpeisiin vastaamaan kykeneviä täsmäosaajia on koulutettava sitten maisteri- ja tohtoritasoilla sekä erikoistumiskoulutusten avulla.

Myös julkisen sektorin rooli muuttuu merkittävästi. Teollisessa yhteiskunnassa julkinen sektori koettiin lähinnä välttämättömäksi pahaksi, toiminnan lisäkustannukseksi, jonka avulla turvattiin vähäosaisten asema ja yhteiskuntarauha. Kyberyhteiskunnassa julkinen sektori saattaakin toimia pioneerina, tienraivaajana uusille innovatiivisille digitaalisille palveluille. Tietoliikenneinfrastruktuurin ohella pohjoismaisessa yhteiskuntamallissa varsinkin sosiaali- ja terveystoimi sekä koulutus ovat aloja, joissa yhteiskunnan aktiivinen toiminta voi antaa kehittyville palvelumarkkinoille ratkaisevaa vetoapua. Naapurimaamme Viro kansallisine palveluväylineen on tästä hyvä esimerkki.

Digitaaliset palvelut tarvitsevat kehittyäkseen vakaan ja tietoturvallisen yhteiskunnallisen toimintaympäristön, jonka kansainvälistä brändiä on varjeltava ja rakennettava huolellisesti. Suomen kansallinen tietoturvastrategia on jo nyt herättänyt myönteistä huomiota ulkomailla. Julkisen ja yksityisen sekä kolmannen sektorin yhteistyö onkin tärkeä osa-alue, jolla onnistuminen sataa suoraan yhteiskuntamme menestyksen laariin.

Olemme Turussa panostaneet tekniikan koulutuksen työelämävalmiuksien kehittämiseen jo usean vuoden ajan. Perinteisen insinööriosaamisen rinnalle on nostettu vuorovaikutustaidot, ihmistieteellinen monikulttuurisuuden ymmärrys, tieteidenvälisyydestä ja kansainvälisyydestä ammentava projektimuotoinen oppiminen, innovaatio- ja liiketoimintaosaaminen sekä palvelu- ja vuoro-vaikutusmuotoilu. Turun yliopiston tekniikan koulutuksen slogan onkin ”Insinööri kohtaa ihmisen”. Uskomme vahvasti siihen, että tekniikan koulutuksen tulevaisuus on tieteidenvälinen. Siksi näemme tekniikan koulutuksen tulevaisuuden erityisen valoisana täällä Turussa, kahden aidosti monialaisen yliopiston kotona.

Yliopistojen perusrahoituksen aletessa ja kansainvälistyvän koulutuksen kilpailun kovetessa paikallisen yhteistyön merkitys kasvaa entistäkin suuremmaksi. Yliopistot tarvitsevat myös uusia rahoituslähteitä. Turun yliopisto on ottanut johtavan roolin kansainvälisen koulutusviennin kehittämisessä. Tavoitteenamme on luoda Suomeen kokonaan uusi kansainvälisen teollisuuden ala, koulutusteollisuus. Yliopistojen lukuvuosimaksut aiheuttavat yliopistojen kansainväliselle toiminnalle merkittävän epäjatkuvuuskohdan, joka haasteiden ohella luo myös merkittäviä mahdollisuuksia. Ne mahdollisuudet on uskallettava käyttää, ja me aiomme tehdä niin.

Monialaisen Turun yliopiston tiedekuntien keskinäiseen arvostukseen perustuvalla innovatiivisella vuorovaikutuksella sekä Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteistyöllä kykenemme vastaamaan nopeasti ja tehokkaasti isoihinkin haasteisiin. Osaamista ja kokemusta kyllä on; hyvänä esimerkkinä Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteinen ICT-alan erillislaitos TUCS, joka aloitti englanninkielisen kansainvälisen koulutuksen jo vuonna 1994. Kansainvälisiin koulutushaasteisiin vastataksemme olemme parhaillaan laajentamassa yhteistyötämme siten, että se kattaa koko luonnontieteen ja tekniikan alan molemmissa yliopistoissa. Hankekonaisuus kulkee ylpeästi nimellä Scientia Aboensis. ICT-alan lisäksi geotieteet ovat jo yhdistäneet toimintansa yhteisiin tiloihin ja yhteisiin koulutusohjelmiin. Muillakin luonnontieteen aloilla yhteistyön tiivistäminen etenee ripeästi.

Turun yliopiston tekniikan alan koulutus on nuorta ja sen perinteet ovat lyhyet. Yhteistyössä Åbo Akademin kanssa vuonna 1998 alkanut koulutus on kuitenkin oman tutkinto-oikeuden vuonna 2004 saatuaan kasvanut nopeasti alueellisesti merkittäväksi. Viime vuonna tuotimme jo 130 ylempää tutkintoa opetus- ja kulttuuriministeriön käyttöönottaman uuden kansainvälisen ISCED-koulutusalaluokituksen mukaisella alalla Tietojenkäsittely, tietoliikenne ja tekniikan alat. Alkavalle sopimuskaudelle saamamme uusi aiempaa suurempi kiintiö on 120.

Määrällistä vaikuttavuuttakin merkittävämpää on tekniikan toiminnan laadullinen kehitys. Alan tutkimus ja koulutus ammentavat digitalisaation tukemasta tieteidenvälisestä vuorovaikutuksesta. Esimerkkejä uusista digitalisaation syvimpään olemukseen pureutuvista avauksista ovat oppimisanalytiikka ja terveysteknologia sekä laskennalliset ihmistieteet. Nämä ovat osa yliopiston strategista temaattista profiilia Digitaaliset tulevaisuudet.

Myös perinteinen valmistava teollisuus on noussut uuteen kukoistukseen Varsinais-Suomessa. Turun ja Rauman telakat sekä Uudenkaupungin autotehdas laajentavat tuotantoaan ennennäkemättömiin mittoihin. Myös alueen lääkekehitys- ja diagnostiikkateollisuus menestyvät. Pelko osaavan työvoiman puutteesta aiheuttaa suurta huolta Turun seudulla, missä diplomi-insinöörejä työskentelee vain neljäsosa siitä mitä Tampereella. Turun yliopisto pyrkiikin parantamaan tilannetta kaikin keinoin yhteistyössä yhteiskunnan, yritysten ja muiden korkeakoulujen kanssa panostaen määrän ohella etenkin laatuun, uudenlaiseen osaamiseen. Uudenlaista, perinteiset ajatusmallit mullistavaa tulevaisuuden teknologiaa edustavat vaikkapa itsestään kulkevat laivat ja autot. Ensi vuoden alusta Turun yliopiston innovatiiviset digitalisaatiosta ja tieteidenvälisestä vuorovaikutuksesta ammentavat tutkimuksen ja koulutuksen muodot saavat uuden kodin matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan perustettavalla tulevaisuuden teknologioita kehittävällä laitoksella, jossa yhdistyvät IT-laitos ja Technology Research Centre.

Osaamista ja kansainvälistä kokemusta ei siis Turusta puutu. Nyt on kyse asenteesta: rohkeudesta, uskalluksestakin, sekä organisatorisesta ketteryydestä ja yhteistyökyvystä. Uskallan väittää, että niitäkin meillä Turussa on. Joulupukille tekisi mielemme esittää toivomus, että uskaltaisimme panostaa koko osaamisemme digitalisaation ja globalisaation luomien mahdollisuuksien täysimittaiseksi hyödyntämiseksi Turun yliopistossa yli tieteenalarajojen.

Tapio Salakoski
Kirjoittaja on matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan varadekaani.