Helena Siipi

Tutkimuseettinen osaaminen on keskeinen osa tutkijan ammattitaitoa. Tutkimusetiikka koskee tutkimuksen tekemisen moraalia. Osaa tutkimusetiikan kysymyksistä säädellään laeilla. Esimerkiksi henkilötietolaki asettaa vaatimuksia tutkittavia koskevien tietojen käsittelylle ja säilyttämiselle. Tutkimusyhteisö säätelee etiikkaa myös itse. Kaikki Suomen yliopistot ovat vapaaehtoisesti sitoutuneet noudattamaan Tutkimuseettisen neuvottelukunnan Hyvä tieteellinen käytäntö -ohjetta. Lait ja ohjeet eivät kuitenkaan anna vastauksia kaikkiin tutkimuseettisiin kysymyksiin, vaan osa jää tutkijoiden ratkaistavaksi.

Tutkimuseettiset kysymykset voivat koskea tutkimuskohdetta, tutkijoita, tutkimuksen ulkopuolisia tahoja ja tieteen hyvää. Ajatus abstraktista ”tieteen hyvästä” on tutkimusetiikalle keskeistä. Tieteellisen tutkimuksen päämäärä on tuottaa uutta luotettavaa tietoa. Kaikki toimiminen vastoin tätä tavoitetta – esimerkiksi tutkimusaineiston perusteeton muokkaaminen tai valitseminen – on vakava tutkimuseettinen rike.

Uutta tietoa ei saa tuottaa keinolla millä hyvänsä, vaan tutkijan on huomioitava tutkimuksen osallistumisen vaikutukset tutkimuskohteelle. Esimerkiksi syrjäytymistä koskevissa haastattelututkimuksissa tutkittavan kunnioittava kohtaaminen on tärkeää. Tutkijan vastuulla on huolehtia, että tutkittavat tietävät oikeutensa ja että myös tutkimuksen kohteena olevat lapset, muistisairaat tai muuten haavoittuvassa asemassa olevat ymmärtävät osallistumisen olevan vapaaehtoista.

Tutkimuskohteen etiikan kysymykset eivät rajoitu nyt eläviin ihmisiin. Tutkija käyttää eettistä harkintaa myös silloin kun tutkimuksen kohteena on esimerkiksi eläimiä, ekosysteemejä tai muita luontokohteita. Myös esimerkiksi uskonnollisia esineitä, hautalöytöjä tai taideobjekteja tutkittaessa punnitaan, mitä kohteelle on tieteen nimissä hyväksyttävää tehdä.

Tutkimusetiikka ei ainoastaan luo tutkijoille velvoitteita vaan myös suojelee heidän oikeuksiaan. Hyvä tieteellinen käytäntö -ohje korostaa, että kunnian tutkimustuloksista tulee kuulua vain sille tutkijalle tai tutkimusryhmälle, joka ne työllään saavutti. Tutkimusetiikka myös kannustaa tutkijoita yhteistyöhön. Kansallinen Avoin tiede -hanke opastaa muun muassa tutkimusaineistojen avaamiseen muiden tutkijoiden käyttöön.

Tutkimuksen avoimuus edistää usein resurssien tehokasta käyttöä sekä tutkimustulosten hyödyntämistä ja palvelee siten koko yhteiskuntaa. Hyvään tutkimusetiikkaan kuuluu velvoitteita myös tutkimuksen ulkopuolisia henkilöitä kohtaan. Tutkijoiden tulee esimerkiksi pidättyä tutkimuksensa merkityksen liioittelusta mediassa esiintyessään tai rahoitusta hakiessaan.

Tutkimuseettisten kysymysten moninaisuudesta ja haastavuudesta johtuen tutkijat voivat tarvita apua niiden ratkaisemiseen. Hyvä tieteellinen käytäntö -ohje velvoittaa yliopistot tarjoamaan tutkimusetiikan koulutusta. Turun yliopistossa koulutuksen tavoitteena on eettinen erinomaisuus. Tutkimusetiikkaa tukee myös tutkimuksen eettinen ennakkoarviointi. Lääketieteellinen tutkimus arvioidaan ennakkoon Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin eettisessä toimikunnassa ja Turun yliopiston eettinen toimikunta arvioi muuta ihmiseen kohdistuvaa tutkimusta. Uusimpia etiikan edistäjinä ovat yliopiston neljä tutkimusetiikan tukihenkilöä, joita tutkijat voivat lähestyä halutessaan apua erityisesti hyvään tieteelliseen käytäntöön liittyvissä kysymyksissä.

Helena Siipi
Kirjoittaja on filosofian tutkijatohtori, UNESCO Chair in Bioethics Suomen yksikön puheenjohtaja sekä Turun yliopiston tutkimusetiikan tukihenkilö

Kirjallisuutta:
Comstock, G. Research Ethics: A Philosophical Guide to the Responsible Conduct of Research. Cambridge UP, 2013.
Karjalainen, S., Launis, V., Pelkonen, R. & Pietarinen, J. (toim.) Tutkijan eettiset valinnat. Gaudeamus, 2002.
Mustajoki, H. & Mustajoki, A. (toim.) New Approach to Research Ethics. Routledge, 2017.
Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK). Hyvä tieteellinen käytäntö -ohje, 2012. http://www.tenk.fi/fi/htk-ohje