Korvaako kone kääntäjän?

Viime aikoina lehdissä on näkynyt paljon uutisia konekääntämisestä, erityisesti Googlen syksyllä 2016 julkaisemasta uudesta neuroverkkoihin perustuvasta kääntimestä, johon suomi saatiin mukaan huhtikuussa 2017. Raporttien mukaan kyseessä on huikea parannus entiseen – jopa niin huikea, ettei koneen käännöksiä enää pysty erottamaan ihmisen tekemistä (T&T 28.9.2016). Jo aiemminkin olemme saaneet lukea mullistavista konekäännössovelluksista: kopiokoneista, jotka kääntävät tekstin toiselle kielelle (T&T 14.3.2016), ja korvanapeista tai kännykkäsovelluksista, jotka kääntävät puhetta miltei reaaliajassa (Tivi 12.1.2015). Onpa joissain kirjoituksissa arveltu, että uusi käännösteknologia murtaa lopullisesti kielimuurit (WSJ 29.1.2016) ja tekee lopullisesti tarpeettomaksi niin kääntämisen kuin vieraiden kielten opiskelun.

Vaikka konekäännöksen esiinmarssi saattaa näyttäytyä uutena ilmiönä, automaattinen kääntäminen oli itse asiassa yksi ensimmäisiä tietokoneille ajateltuja käyttötarkoituksia toisen maailmansodan jälkeen. Kokonaisia teoksia hetkessä kääntävät sähköaivot voivat olla todellisuutta jo viiden vuoden sisällä, kirjoitti kanadalainen Globe and Mail lupaavien kokeiden perusteella – vuonna 1954. Näin kuusi vuosikymmentä myöhemmin kone kääntää kokonaisen kirjan kyllä hetkessä. Ei tosin välttämättä hyvin: uutisiin ovat päätyneet myös verkkokirjakaupoista löytyneet klassikkoteosten konekäännökset. Huomiota on herättänyt esimerkiksi Shakespearen näytelmän ”Kuningas Lear” konekäännös, jossa ”kuningas on kauhea rage” (HS 25.8.2016).

Ihan nappia painamalla konekäännös ei siis näytä kuitenkaan onnistuvan. Kääntäviä kopiokoneita käsittelevässä jutussa todetaankin, oikeastaan vähän ohimennen, että ”virheettömiä käännöksiä haluaville” on tarjolla myös ihmisten tekemiä käännöksiä (T&T 14.3.2016). Ikään kuin rivien välissä käy siis ilmi oletus, ettei näiltä koneilta voi virheetöntä käännöstä oikein odottaakaan eivätkä ne sellaisenaan ehkä kuitenkaan kokonaan siis korvaa ihmistä kääntäjänä. Mihin konekääntimiä sitten käytetään?

Googlen ja muiden sen tyyppisten ilmaiseksi netissä käytettävien kääntimien pääasiallinen käyttötarkoitus on, että virheistään huolimatta ne voivat auttaa lukijaa ymmärtämään ainakin keskeisimmät sisällöt tekstistä, joka on kirjoitettu hänelle tuntemattomalla kielellä. Toisaalta hyvin rajoitetuissa käyttötilanteissa, joissa sanasto ja jopa lauserakenteet voidaan määritellä tarkasti ja käännin räätälöidä juuri niiden mukaisesti, pystytään tuottamaan hyvinkin korkealaatuista konekäännöstä.

Kolmantena vaihtoehtona on, että konekäännös toimii raakaversiona, josta ihmiskääntäjä sitten korjaa valmiin käännöksen. Konekäännin toimii siis yhtenä kääntäjän työvälineenä kääntäjien jo pitkään hyödyntämien termipankkien ja käännösmuistien rinnalla. Joissakin kielipareissa, erityisesti suurissa organisaatioissa, joissa pystytään hyödyntämään myös organisaation teksteihin räätälöityjä kääntimiä, tällainen prosessi on ollut varsin yleinen jo jonkin aikaa. Tutkimuksissa tällaisen konekäännöksen jälkieditointiprosessin on osoitettu voivan nopeuttaa käännösprosessia alentamatta käännöksen laatua – kunhan välineet ovat sopivat, lähtöteksti soveltuu konekäännettäväksi ja konekäännös hyvälaatuista. Suomessa konekäännöksen jälkieditointi on toistaiseksi ollut melko vähäisessä käytössä, koska konekäännöslaatu suomeen ja suomesta käännettäessä on heikompi kuin monissa Euroopan isoissa kielissä.

Konekääntämisen tutkimuksessa keskeisiä kysymyksiä ovat tällä hetkellä toki uuden teknologian kehittäminen ja laadun parantaminen, mutta myös kääntimien ja konekäännösten vaikutus käännösprosesseihin. Esimerkiksi Turun yliopistossa tutkitaan konekäännöksen virheitä ja yleisemmin konekäännöksen käytön vaikutusta kääntäjien työhön. Kääntämisen opintoihin sisältyy myös perehtymistä konekääntämiseen ja jälkieditointiin.

Maarit Koponen
Kirjoittaja on kieli- ja käännöstieteiden laitoksen yliopistonlehtori, joka puhui konekääntämisestä Turun yliopiston  Humanistipäivillä.

Koposen kuva: Ilona Savitie
Artikkelikuva: Pixabay