Allergian siedätyshoito haasteiden edessä

Johannes Savolainen

Allergian siedätyshoito on yli 100 vuotta vanha allergian hoitomuoto. Se oli vuosikymmenten ajan ainoa allergian hoitomuoto allergeenin välttämisen ohella. Allergian kehittyvä lääkehoito 1950-luvulta lähtien aiheutti ennen pitkää siedätyshoidon vähentymiseen 1980-luvulla. Siedätyshoidon vaikutusmekanismeja opittiin tuntemaan 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Enää siedätyshoito ei ollut ”puoskarointia” vaan allergian syynmukaista immunomodulatorista  hoitoa. Lisäksi käyttöön tulivat biologisesti standardisoidut korkealaatuiset allergeenipreparaatit, jotka voitiin rekisteröidä lääkevalmisteiksi.

Siedätyshoito koki renessanssin, mutta ongelmana oli hoidon pitkä kesto kymmenine pistoskäynteineen ja sivuvaikutuksineen. Nykyajan kiireinen ihminen kaipasi nopeampaa ja helpompaa hoitoa.

Kehitystyötä lähdettiin tekemään eri annostelureittejä testaamalla sekä adjuvantteja, muokattuja allergeeneja ja synteettisiä peptidejä kehittämällä.

Uusista annostelureiteistä kielenalussiedätyksestä kehittyi viime vuosikymmenellä lupaavin uusi hoitomuoto, joka yleistyi erityisesti Keski-Euroopassa, missä siedätyshoitoa usein antoivat perhelääkärit. Adjuvanttien – eli apuaineiden, jotka esimerkiksi rokotteisiin lisättynä vahvistavat immuunivastetta –  kehitystyö on ollut vaikeampaa. Lupaavimmat uudet adjuvantit – immunostimulatoriset oligonukleotidit ja monofosforyloitu lipidi A – ovat juuttuneet viranomaisten valvontaan.

Myös muokattujen allergeenien ja synteettisten peptidien kehittäminen on ollut hidasta ja kohdannut vastoinkäymisiä. Brittiläisen yhtiön kehittämästä synteettisestä kissapeptidirokotteesta odotettiin läpimurtoa kissa-allergian hoitoon. Viiden pistoksen pikarokote kuitenkin epäonnistui viime kesänä viimeisessä kliinisessä tutkimuksessa ennen markkinoille tuloa. Samoin kävi pölypunkkirokotteelle nyt talvella. Yhtiö luopui keväällä kaikesta allergiaan liittyvästä kehitystyöstä.

Sveitsiläisen yhtiön koivupeptidirokote lehtipuuallergian hoitoon on parhaillaan viimeisessä kliinisessä tutkimuksessa ennen markkinoille tuloa. Turun yliopistollinen keskussairaala on mukana tässä eurooppalaisessa monikeskustutkimuksessa. Syksyllä tiedämme, hoidetaanko koivuallergiaa jatkossa viiden pistoksen pikasiedätyksellä.

Vaikka vastoinkäymisiä on, on kehitteillä jatkuvasti uusia menetelmiä siedätyksen helpottamiseksi. Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteistyönä on kehitetty uusi synteettinen glykoklusteriadjuvantti, triasedimannoosi (TADM). Tämä molekyyli on mahdollinen uusi adjuvantti uusien annostelusovellusten kanssa. Lähivuodet näyttävät ovatko nyt kehitteillä olevat uudet innovaatiot vastanneet siedätyshoidon haasteisiin.

Johannes Savolainen
Kirjoittaja on kliinisen allergologian professori.

Categories: TutkimusKeywords: , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *