Ilari E. Sääksjärvi

Viime viikolla napsautin ajokenkäni irti lukkopolkimista Rymättylän Hankan satamassa, istuin laiturille ja nostin repusta rasiallisen tuoreita vadelmia – oli aika nauttia merituulesta ja vetää yhteen kuluneen viikon tapahtumia. Kahdeksan ajopäivää ja 1300 kilometriä aiemmin olin polkaissut pyöräni vauhtiin Kevojärven rannalta Utsjoella. Innokkaana maantie- ja seikkailupyöräilyn harrastajana sain viime talvena päähäni ajatuksen, että voisin uuden lukukauden aloitukseksi polkaista Kevolta Seiliin. Samalla minulle avautuisi mahdollisuus tutustua suomalaisen luonnon monimuotoisuuteen koko maan pituudelta.

Kevo ja Seili eivät valikoituneet pyöräreissun ääripäiksi sattumalta. Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö aloitti toimintansa 1.1.2017. Yksikköön kuuluvat kampusalueella toimivat eläinmuseo, kasvimuseo ja aerobiologia, Ruissalon saarella sijaitseva yliopiston kasvitieteellinen puutarha, Lapin tutkimuslaitos Kevo Utsjoella sekä Saaristomeren tutkimuslaitos Seilin saarella. Yksikön sijoittuminen eri puolille Suomea, aina Saaristomereltä pohjoisen tuntureille, on sekä mahdollisuus että haaste.

Sijoittuminen pitkän maan ääripäihin antaa biodiversiteettiyksikölle ainutlaatuisen mahdollisuuden pureutua monien ihmistä kohtaavien haasteiden ytimeen. Ilmastonmuutoksen vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja ihmiseen sekä Itämerta uhkaavat ongelmat ovat vain muutamia esimerkkejä niistä kysymyksistä, joita meillä on mahdollisuus valottaa toimipaikoissamme. Tämä ei luonnollisesti rajoitu ainoastaan biodiversiteettiyksikön omaan tutkimustoimintaan. Lähivuosien tavoitteena on löytää mahdollisuuksia aidosti monitieteisen ympäristötutkimuksen lisäämiseksi yliopiston tutkimusasemia hyödyntäen. Asemia perinteisesti hyödyntäneen biologisen tutkimuksen rinnalla katseet pitää nyt rohkeasti kääntää esimerkiksi pohjoisen luonnon tarjoamien elintarvikkeiden tai vaikkapa lääkekasvien suuntaan. Eksoottiset ympäristöt ja suomalainen luonto avaavat myös upeita mahdollisuuksia esimerkiksi koulutusviennin puolella. Murtovesi ja subarktiset ympäristöt kiinnostavat tutkijoita erilaisuudellaan. Luonnontieteellisen tutkimuksen rinnalla monitieteisiä tutkimusmahdollisuuksia löytyy myös esimerkiksi ihmistieteiden puolelta. Meidän pitää vain uskaltaa ajatella aiempaa laveammin. Uudet läpimurrot lähtevät usein liikkeelle aluksi hulluiltakin kuulostavista ideoista.

Tutkimus ja opetus ovat biodiversiteettiyksikön tukijalkoja, mutta yksikön toiminta painottuu monia muita yliopiston laitoksia vahvemmin yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen. Tutkimme luonnon monimuotoisuutta ja kerromme siitä monipuolisesti myös akateemisen maailman ulkopuolella. Tämäkään toiminta ei rajoitu tulevaisuudessa yksikön omaan toimintaan. Tavoitamme jo tällä hetkellä toimipisteidemme kautta kymmeniä tuhansia vierailijoita vuosittain – yksistään Ruissalon kasvitieteelliseen puutarhaan tutustuu noin 50 000 vierailijaa vuodessa. Jos biodiversiteettiyksikön kehitystyö esimerkiksi tiedematkailupuolella etenee suunnitelmien mukaisesti, niin vierailijoiden määrä kasvaa reilusti jo ensi vuoden aikana. Tämä tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden esitellä Turun yliopiston toimintaa laaja-alaisesti tieteestä kiinnostuneelle suurelle yleisölle ja päättäjille.

Suomi on pitkä maa, joten biodiversiteettiyksikön maantieteellinen sijoittuminen sen ääripäihin aiheuttaa myös haasteita. Toisaalta yksikään näistä haasteista ei saa enää nykypäivänä olla yhteistoiminnan rajoitteena. Pyörämatkani yhtenä tavoitteena olikin osoittaa biodiversiteettiyksikön henkilökunnalle, että loppujen lopuksi olemme kaikki lähellä toisiamme ja menemme yhtenä tiiminä eteenpäin. Aina tämä ei ole ollut itsestään selvää. Tuntureiden ja merimatkan takana olevat yksiköt ovat pakostakin jääneet osittain eristyksiin yliopiston päivittäisestä toiminnasta. Esimerkiksi laitoskokousten järjestäminen on ollut tavallista hankalampaa, kun osa porukasta on ollut moottorikelkoilla tunturissa tai ulkosaariston luodoilla opiskelijoiden kanssa. Nykypäivänä tämä ei saa enää olla toiminnan rajoitteena. Pystymme toimimaan yhtenäisenä porukkana ja hyödyntämään sijaintimme meille tarjoamat mahdollisuudet.

Pyörämatka Suomen päästä päähän oli upea kokemus. Itselleni se oli myös hieman erilainen tapa rauhoittua suunnittelemaan ensi vuoden toimintaa. Minulla on aina ollut levottomat jalat, joten perinteinen istuminen pitkiä aikoja työhuoneella ei ole vahvin puoleni. 1300 kilometriä yksin polkupyörän päällä tarjosi mahdollisuuden miettiä yksikön toimintaa ja samalla nauttia suomalaisen luonnon kauneudesta. Matkaan sisältyi niin aurinkoa, kovaa vastatuulta, eksymistä pohjoisen pienillä teillä, vesisadetta, satoja poroja kuin ystävällisiä ihmisiäkin, jotka halusivat keskustella matkan tarkoitusperistä ja kuulla yliopiston tutkimusasemista.

Matkan tärkeänä tavoitteena oli nostaa biodiversiteettiyksikköä esille uudenlaisella tavalla. Haaveeni yksikön suhteen olisi nähdä asemilla ja muissa toimipisteissä nuoria ja innovatiivisia tutkijoita ja tutkimusryhmiä, jotka uskaltaisivat täysillä hyödyntää ainutlaatuisen sijainnin ja meitä kaikkia kohtaavien ympäristöhaasteiden tarjoamat mahdollisuudet. Matka Kevolle tai Seiliin mahdollistaa tutkimuksen ja opetuksen rinnalla myös rauhoittumisen esimerkiksi rahoitushakemusten kirjoittamista tai tutkimusryhmien seminaareja varten. Meri, tunturipurot ja lehdot ovat omiaan inspiroimaan tieteellisen pohdinnan lomassa!

Hyvää alkavaa lukuvuotta 2017-2018 koko yliopistoyhteisölle!

Ilari E. Sääksjärvi
Kirjoittaja on tutkimusjohtaja ja toimii Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön johtajana