Arkihuolesi kaikki heitä

Tiina Hallikainen

Joulu on jo parin päivän päästä. Myös yliopistoyhteisössä joulua odotetaan ja siihen valmistaudutaan monenlaisin miettein. Opiskelijoista monet ovat jo lähteneet joulun viettoon, ja työntekijöistä viimeisimmätkin yrittävät saada hommat kiireen vilkkaa mahdollisimman valmiiksi. Osa iloitsee yhteisestä joulusta perheen ja läheisten kanssa. Joku viettää jouluaan ehkä yksin, kaukana kotoaan ja rakkaistaan. Osalle joulu ei merkitse mitään erityistä, korkeintaan paria ylimääräistä vapaapäivää. Monilla on takanaan töiden tai henkilökohtaisen elämän vuoksi raskas syksy. Ajatus joulusta voi tuntua ahdistavalta eikä sitä tee välttämättä mieli viettää lainkaan.

On mielenkiintoista, millaisia ihanteita jouluun liitetään. Pitäisi olla iloista ja onnellista, rauhaa ja harmoniaa, yhdessäoloa perheen ja läheisten kanssa. Surullista on se, että monet jättävät joulun kokonaan juhlimatta, jos ei esimerkiksi ole sellaista perhettä, jonka kanssa joulua voisi tai haluaisi viettää. Tänäkin jouluna monet Suomessa asuvat kokevat ahdistusta ja tuskaa siitä, kun ei ole ketään, kenen kanssa jouluna olisi: kun kaikki ystävätkin ovat perheidensä kanssa eikä seuraan viitsi tupata eikä ehkä olisi tervetullutkaan. Joulu on itse asiassa aika julmaa aikaa, jolloin tehdään selväksi ero ihmissuhteiden välillä: sinä et ole tarpeeksi läheinen, et tarpeeksi tärkeä, et kuulu meihin, et tänään, et meidän jouluumme. Nähdään sitten uutena vuotena!

Perinteisestä joulun kertomuksesta, jouluevankeliumista, idylli on kaukana. Kertomuksen päähenkilöt, Maria ja Joosef, ovat huolten ja pelon täyttämän arjen keskellä. He ovat kaukana kotoa, ilman majapaikkaa, vieraassa ympäristössä, tuntemattomien ihmisten seurassa. Voi vain arvailla, millaiset heidän keskinäiset välinsä ovat: Maria on tullut yllättäen raskaaksi ja Joosef tietää vain sen, että hän ei ole isä. Ja mitä tulee perheen myöhempiin elämänvaiheisiin: Maria ja Joosef saavat pelätä poikansa puolesta ja todistaa oman lapsensa kärsimyksen ja kuoleman. Jeesus taas elää elämänsä yksin, kulkurina, ilman omaa perhettä ja tietoa biologisesta isästä.

Kaiken pelon ja huolen, kivun ja sekamelskan keskellä Maria ja Joosef eivät edes ymmärrä, että on joulu. Että on tapahtunut jotakin, joka on muuttanut arjen pyhäksi. Pyhän kokeminen ei ole sellaista kuin he olisivat odottaneet, vaan aika paljon hurjempaa ja yllättävämpää, niin odottamatonta, että he eivät ensin edes tunnista sitä pyhäksi. Pyhää on vaikea tunnistaa, kun se ilmestyy niin arkisesti ja rajusti, sotkuisena ja huutavana, niin kuin lapset nyt ilmestyvät syntyessään. Tilanteessa ei varmastikaan ole mitään harrasta, harmonista tai kaunista. Marialle pyhän ilmestyminen tarkoittaa ensi alkuun lähinnä vain väsymystä ja kipua, huolta omasta ja lapsen selviämisestä.

Älä siis huoli, jos sinullakaan ei syystä tai toisesta ole täydellinen rakkautta ja iloa pursuava joulumieli. Älä huoli, jos et ole ehtinyt valmistautua jouluun tai edes ajatella sitä. Älä huoli, jos kaikki joulussasi ei ole täydellistä ja valmista. Älä huoli, jos et sovi joulun ihanteisiin. Joulun saapuminen ei ole kiinni valmistautumisemme määrästä tai laadusta eikä elämäntilanteemme ihanteellisuudesta tai mielentilamme seesteisyydestä. Joulussa ei ylipäätäänkään ole kyse omista teoistamme ja saavutuksistamme. Eikä joulu ole tarkoitettu vain onnellisille ja iloisille tai vain tietynlaisille perheille.

Joulun sanoma kertoo toivosta, joka saapuu keskelle arkea ja velvollisuuksia, keskelle elämän murheita ja huolia. Joulun sanoma on tarkoitettu kaikille, olipa takana millainen syksy tahansa ja olipa elämäntilanne onnellinen tai surullinen, tavallinen tai epätavallinen. Olitpa jouluna siis missä tahansa ja kenen kanssa tahansa, kotona tai töissä, matkoilla tai vierailulla, tuttujen tai tuntemattomien kanssa, yksin tai yhdessä, sinulla on lupa viettää joulua.

Joulun viettäminen on itse asiassa hyvin yksinkertaista ja helppoa: ei tarvitse kuin vain päästää kaikki käsistään ja tyhjentää sylinsä. Siinä joulun on hyvä olla. Keskellä sinun todellisuuttasi ja elämääsi.

Pysähdy, rauhoitu ja hiljenny. Se voi olla pelottavampaa kuin luulisi, ja samaan aikaan ovi elämäsi seikkailuun. Siinä voi nimittäin käydä niin, että yhtäkkiä huomaatkin juhlivasi joulun syvintä salaisuutta: omaa, toisten ja koko luomakunnan olemassaoloa ja elämän arkista pyhyyttä. Eräässä Maija Paavilaisen teoksessa sanotaan: Jouluna Jumala tuli ihmiseksi, että mekin tulisimme.

Tiina Hallikainen

Kirjoittaja on Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän oppilaitostyöhön palkkaama korkeakoulupappi. Yliopisto ja seurakuntayhtymä ovat vuonna 2014 tehneet keskenään kirjallisen sopimuksen, jossa määritetään yhteistyön periaatteet ja säännöt. Oppilaitospappien toimintaperiaate on palvella oppilaitoksia vastaamalla niistä tuleviin toiveisiin ja tarpeisiin. Oppilaitospapit työskentelevät opiskelijoiden ja henkilökunnan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi ja tekevät yhteistyötä muun muassa yliopiston hyvinvointipalveluiden, YTHS:n ja TYY:n kanssa.

Oppilaitospappien tärkeimpiä arvoja ovat avoimuus, syrjimättömyys ja kunnioitus jokaista ihmistä kohtaan riippumatta ihmisen vakaumuksesta, maailmankatsomuksesta, uskonnosta tai uskonnottomuudesta, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, iästä tai esimerkiksi kulttuurisesta taustasta. Oppilaitospappien tavoitteena on lisätä kontakteja Turussa toimivien muiden uskontojen edustajiin niin, että jokainen työntekijä ja opiskelija voisi tarvittaessa saada tukea ja apua oman uskontonsa edustajalta.

Profiilikuva: Jussi  Vierimaa

1 Comment

  1. Kiitos hyvästä joulukirjoituksesta, se lämmitti!

Vastaa

Your email address will not be published.

*