Disruptioita ja uudistumistarpeita

Steve Jobs totesi aikoinaan (ja osoitti myös toteen) sen yksinkertaisen tosiasian, että innovointi erottaa edelläkävijät seuraajista. Samoin OP Ryhmän entinen pääjohtaja Reijo Karhinen on sinnikkäästi julkisesti muistuttanut, että jatkuva uudistuminen ei ole kenellekään – ei myöskään yliopistoille – vaihtoehto vaan elinehto. Kohtaamme sekä yksilöinä että instituutioina nopeasti muuttuvan maailman. Muutosta leimaavat mm. epävarmuuteen ja digitaaliseen transformaatioon liittyvät kysymykset. Radikaalit muutokset pakottavat myös meidät arvioimaan tutkimuksemme ja koulutuksemme sisältöjä ja toteutustapoja innovatiivisesti. Yksi keskeinen kysymys onkin, mitä meidän pitäisi opettaa tulevaisuuden työntekijöille ja miten.

Strategisesta näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitää tehdä uusia avauksia niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Meidän pitää olla etunojassa luomassa uutta, ajassa elävää tiedeyhteisöä. Erinomaisia esimerkkejä tästä löytyy yliopistostamme useita, viimeisimpien joukossa merkittävät panostukset tekoälytutkimukseen ja -koulutukseen. Tätä voidaan pitää myös fiksuna ja omaehtoisena profiloitumisena.

Disruptiiviset innovaatiot muuttavat kulutuskäyttäytymistämme ja syrjäyttävät olemassa olevaa huomattavasti halvemmilla, kiinnostavammilla tai ketterämmillä vaihtoehdoilla. Markkinamuutokset voivat olla niin suuria, että alan perinteiset toimijat ovat vaarassa tulla syrjäytetyksi kokonaan markkinoilta. Kuuluisia esimerkkejä disruptiivisesta liiketoiminnasta ovat muun muassa Airbnb, Netflix, Onnibus ja Uber. Ovatko nämä yritykset pelkkiä hetkellisiä markkinahäiriköitä? Tuskin. Kun seuraa, millä vauhdilla teknologia ja yhteiskuntamme kehittyvät, on varsin selvää, että tähän asti koetut muutokset ovat vasta esimakua siitä, mitä muun muassa keinoäly, robotiikka ja Big Data -analytiikka tuovat tullessaan.

Yritykset eivät taistele enää vain nykyisiä kilpailijoitaan vastaan. Niiden on kamppailtava pelkästään pysyäkseen vauhdissa mukana samalla tietäen, että uudet tulokkaat voivat nerokkailla ideoilla tönäistä nykyisen liiketoiminnan päälaelleen. On kuitenkin varsin haasteellista tunnistaa, mistä ja milloin nämä myllerrykset tulevat. Siksi moni yritys hakeekin aktiivisesti disruptiomahdollisuuksia ennen kuin joku muu ne ehtii löytää. Mutta miten tätä käytännössä tehdään? Miten potentiaalisia uhkia tai mahdollisuuksia tunnistetaan? Miten organisoidaan ja johdetaan disruptioympäristössä?

Vastataksemme näihin kysymyksiin olemme perustaneet uuden Laboratory of Business Disruption Research -tutkimusalustan. Tavoitteenamme on entistä vahvemmin edistää kokeellista tutkimusta ja pilotointia yrityskumppaniemme kanssa. Monimutkaisten murrosilmiöiden tutkimiseksi tarvitaan laajaa poikkitieteellistä yhteistyötä, jolle laboratorio tarjoaa yhteistyöalustan. Tavoitteenamme on luoda uutta ymmärrystä vallitsevista ja tulevista murrosilmiöistä ja tukea liike-elämää murrosmahdollisuuksien tunnistamisessa ja ennakoimisessa sekä näiden vaikutusten arvioinnissa. Tutkimuksen lopputuloksina syntyy konsepteja ja malleja, jotka auttavat yrityksiä sopeutumaan murroksiin tai mahdollistavat murroksen tekemisen.

Erityisen mielenkiintoiseksi asia tulee, kun mietimme omaa tulevaisuuttamme: minkälainen on yliopisto 2.0? Avoin tiede muokkaa tällä hetkellä käsityksiämme vakiintuneista julkaisemiskäytännöistä. Samoin korkeakoulutus kaiken kaikkiaan on jo nyt disruptiivisten voimien kohteena. Maisteritutkintojen arvostus on vaakalaudalla, kun alle vuoden mittaiset kvalifikaatiokoulutukset valtaavat maailmalla alaa. Samalla arvostetutkin yliopistot tarjoavat jo osin tai kokonaan verkossa suoritettavia tutkintoja. Osa lukijoista varmasti kavahtaa tässä kohtaa näitä avauksia ohimenevänä haihatteluna ja laadun polkemisena: ”eihän niistä MOOCeistakaan tainnut mitään tulla”. Uskallan kuitenkin väittää, että tässäkin tapauksessa radikaali disruptio ja muutostarve on vain ajan kysymys. Muutokset eivät tapahdu yhdessä yössä ja kohta edessämme on varmasti jonkin sortin MOOC 2.0, se toimivampi versio. Kun lumipalloilmiö, tai pikemminkin lumivyöryilmiö, toteutuu, olemmeko valmiina?

Markus Granlund
Kirjoittaja on Turun kauppakorkeakoulun dekaani