Tieteidenvälisen yhteistyön sietämätön keveys

Turun yliopisto on strategiselta profiililtaan monialainen. Monitieteinen, tieteidenvälinen, ellei suorastaan transdisiplinäärinen tai peräti non-disiplinäärinen. Perinteisten tieteenalojen parasta osaamista edustavat ja niiden luovimpia käytänteitä vaalivat, toinen toistaan arvostavat tutkijat paneutuvat yhdessä ihmiskuntaa riivaavien ilkeiden ongelmien monitahoiseen problematiikkaan tieteen miekat tanassa ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kiilto silmissä.

Suomalainen perusopetus on ilmiöpohjaista. Asiat liittyvät toisiinsa arkipäivän ilmiöiden luontevassa kontekstissa ja eetoksestaan haltioituneet korkeasti koulutetut opettajat ohjaavat neitseellisen innovatiiviset oppilaansa tarkastelemaan ilmiöitä luovan kokonaisvaltaisesti, kollaboratiivista co-creationia manifestoiden.

Ei siis ihme, että meillä menee hyvin, talous kasvaa ja työttymyys vähenee, ja suomalaiset ovat paitsi maailman innovatiivisin, myös maailman onnellisin kansa! Unohtaa hygge, meillä on nyt figge! Heimomme auvoa varjostaa vain se, että jääkiekossa ei turnauksen loistavasta alusta huolimatta taaskaan päästy loppupeleihin.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on jo pitkään kannustanut yliopistoja kansainvälistymään ja profiloitumaan. Turun yliopisto on terävöittänyt omaa profiiliaan aidosti monialaisena kansainvälisenä tiedeyliopistona, missä tieteellisiä läpimurtoja etsitään tieteidenvälisiltä rajapinnoilta ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa koulutusta annetaan monitieteisten temaattisten kokonaisuuksien varaan rakentuvan strategian ohjaamana.

Olen sen monesti aiemminkin sanonut, mutta sanottakoon tässäkin yhteydessä: mielestäni Turun yliopistolla on nyt paras strategia ikinä!

Kansainvälisyys ja tieteidenvälisyys ovat oikeasti hienoja asioita. Monialainen sivistysyliopisto on oikeasti hieno asia, ja jonkun pitää ylpeästi uudistaa humboldtilaista perinnettä uudella vuosituhannella. Globalisoituvan ja digitalisoituvan yhteiskuntamme, vanhenevan kansamme ja yhä kuormitetumman ympäristömme megahaasteet kaipaavat kipeästi tieteidenvälistä ja kansainvälistä yhteistyötä. Mutta yhteistyö, erityisesti tieteidenvälinen yhteistyö, on vaikeata.

Lähivuosien suurimpia haasteitamme on oppia toteuttamaan mainiota strategiaamme yhä paremmin, ja kehittyä omaleimaisena luovana tieteellisenä yhteisönä, joka arvostaa kaikkia jäseniään ja puhaltaa yhteen hiileen. Meidän tulee oppia tekemään tieteidenvälistä yhteistyötä tutkimuksessa niin, että tieteen taso ei vajoa tieteidenväliseen kuiluun, vaan yhä paranee samalla kun tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus nousee. Meidän tulee oppia perustelemaan työmme entistä paremmin rahoittajille, on kyse sitten suomalaisista veronmaksajista, yksityisistä säätiöistä ja yrityksistä tai Euroopan Unionista.

Meidän tulee opettaa valmistuvat opiskelijamme tunnistamaan oma osaamisensa ja kertomaan siitä nykyistä vakuuttavammin, jotta he ovat entistä kilpailukykyisempiä kiristyvillä työmarkkinoilla. Ja meidän tulee oppia viestimään omista vahvuuksistamme yhä houkuttelevammin niin opiskelupaikkaa pohtiville nuorille kuin kansainvälisille tutkijoillekin, jotta olisimme entistä kilpailukykyisempiä kiristyvillä rekrytointimarkkinoilla.

Vanha viisaus sanoo, että ellei strategiaa voi käsittää, se pitää jalkauttaa. Abstraktit tavoitteet kaipaavat konkretiaa; tieteidenvälinen yhteistyö ei tarvitse organisaatiorakenteita, mutta se tarvitsee toiminnallisia alustoja, yhteistyömuotoja. Terveyskampus Turku on hyvä esimerkki laajasta, kansallisestikin merkittävästä yhteistyöalustasta.

Vieläkin parempi tieteidenvälisen yhteistyön konkretisaatio on yliopiston oma Sote-akatemia, jossa nopealla tahdilla ilman erillistä lisärahoitusta rakensimme kaikkien tiedekuntien yhteisvoimin 25 opintopisteen kokonaisuuden, jonka kiinnostunut opiskelija voi liittää tutkintoonsa ja jota myös ulkopuoliset voivat hakeutua suorittamaan. Sote-akatemia tarjoaa myös oivan kohtauspaikan ja yhteistyöalustan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistusta tukevalle monialaiselle ja tieteidenvälisen tutkimukselle.

Samaa ideaa soveltaen olemme parhaillaan rakentamassa kaikkien tiedekuntien yhteistyössä tieteidenvälistä Tekoälyakatemiaa, joka sekin perustuu vastavuoroiseen kunnioitukseen ja vapaaehtoiseen, aidon monialaiseen yhteistyöhön. Haasteena ovat pääministerinkin esille nostama miljoonan suomalaisen koulutustarve lähimmän vuosikymmen kuluessa sekä suomalaisen korkean teknologian vientiteollisuuden ja kansainvälistyvien digitaalisten palveluiden kaipaamat älykkäät ratkaisut.

Uusimpia yhteistyöalustoja on Turun yliopiston, Åbo Akademin, Turun ammattikorkeakoulun ja Yrkeshögskolan Novian sekä Turun kaupungin ja Turku Science Parkin yhteinen Teknologiakampus Turku. Se kokoaa yhteen tekniikan tutkimuksen ja koulutuksen tarvitseman monialaisen infrastruktuurin, rakentaa sujuvat opintopolut oppilaitosten välille, tehostaa ekosysteemiyhteistyötä yritysten ja korkeakoulujen välillä, sekä houkuttelee Lounais-Suomeen kipeästi kaivattuja uusia osaajia tekniikan alalle lukiota, peruskoulua ja päiväkotia myöten.

Sekä Terveyskampus Turku ja Sote-akatemia että Teknologiakampus Turku ja Tekoälyakatemia hyödyntävät Turun yliopiston ja koko Turun seudun vahvuutta toiminnallisen, moniammatillisen ja tieteidenvälisen yhteistyön kehittämisessä ilman raskaita rakenteita ja kipeitä organisaatiofuusioita. Yritämme oppia Tampereen kunnianhimoisen yliopistofuusion kohtaamista ongelmista ja ratkaista tieteidenvälisen yhteistyön haasteet omalla tavallamme, omaa historiaamme kunnioittaen ja omia vahvuuksiamme hyödyntäen.

Mutta meillä ei ole varaa antaa yhtään periksi: Turun yliopiston strateginen monialainen profiili ei synny, säily, eikä etenkään kehity ilman omaa aktiivista työtämme. Haastan Turun yliopiston kaikki tiedekunnat ja laitokset sekä yhteiset palvelut tieteidenvälisten raja-aitojen kaatamistalkoisiin. Työsarkaa riittää, mutta ponnistelkaamme yhdessä iloisesti vihellellen; vaikka jääkiekossa ei pärjättykään, pääsimmehän sentään Euroviisujen finaaliin!

Tapio Salakoski
Kirjoittaja on luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunnan dekaani, tekoälytutkija ja monialaisen sivistysyliopiston vankkumaton kannattaja