Black Codes -lakien paluu – välivaalien vaiettu uutinen

Benita Heiskanen

Yhdysvalloissa järjestettiin viime viikolla kongressivaalit sekä kuvernöörivaalit useissa osavaltioissa. Ääntenlasku on edelleen käynnissä. Äänten sataessa suurelta osin demokraateille uutisotsikot puntaroivat, onko demokraattien voitto edustajainhuoneen paikoista ”sininen aalto” vai pikemminkin ”sininen vesipisara”.

Viimeisimpien arvioiden mukaan demokraatit saavat 35–40 lisäpaikkaa edustajainhuoneeseen, ja senaatin tappio voi vielä tasoittua Arizonan ja Floridan tulosten selvittyä. Lopullisia kuvernöörivaalituloksia joudutaan odottamaan Floridassa ja Georgiassa vielä laskematta olevien äänien takia. Joka tapauksessa demokraatit ovat kaventaneet republikaanien selkeää etulyöntiasemaa osavaltiotasolla.

Kuvernöörit ovat tärkeässä asemassa vaalipiirien uudelleen määrittämisessä (gerrymandering), johon osavaltioissa ryhdytään joka kymmenes vuosi toteutettavan väestönlaskennan jälkeen vuonna 2020. Nykyiset vaalipiirijaot ovat hyödyttäneet eniten republikaaneja.

Presidentti Trump twiittasi heti vaali-iltana tuloksen olleen ”valtava menestys” (tremendous success). Vaikka presidentti ei ole ehdolla välivaaleissa, niitä pidetään presidentin kannatuksen mittarina. Näissä vaaleissa Trump vakuutti äänestäjille, että jokainen republikaanille annettu ääni oli todellisuudessa ääni hänelle. Republikaanien senaatin kannatus oli 51 %, kun taas edustajainhuoneen noin 46 % eli samaa luokkaa kuin presidentin kannatus 2016 vaaleissa.

Demokraatit puolestaan julistavat, että edustajainhuoneen valtaus on monimuotoisen kansanvallan voitto. Valituksi tuli ennätysmäärä naisia, heidän joukossaan eri vähemmistöryhmien edustajia, kuten latina Alexandria Ocasio-Cortez (D-New York), muslimit Rashida Tlaib (D-Michigan) ja Ilhan Omar (D-Minnesota) sekä alkuperäiskansoihin kuuluvat Deb Haaland (D-New Mexico) ja Sharice Davids (D-Kansas).

Molempia puolueita voi oikeutetusti pitää voittajina. Äänestysprosentti oli välivaalien historian korkein – poliittinen voitto sinänsä. Mielipidemittaukset osuivat huomattavasti paremmin kohdalleen verrattuna edellisiin vaaleihin. Sen sijaan demokratian kulmakivi – äänestysjärjestelmä – osoittautui Yhdysvalloissa taas kerran monin tavoin ongelmalliseksi.

Osavaltioiden äänestysjärjestelmissä havaittiin useita puutteita sekä rekisteröitymisessä että itse vaalipaikoilla. Vaalien kynnyksellä useissa osavaltiossa tahallisesti muutettiin tai vaikeutettiin äänestämistä. Esimerkiksi Georgiassa äänioikeus evättiin, jos henkilökortissa ja rekisterissä oli pienikin virhe osoitteessa, nimessä tai kirjoitusasussa. Jopa väliviivan puuttuminen katsottiin syyksi evätä äänioikeus.

New York Times -lehden mukaan jopa 7.8 % äänestäjistä on tullut hylätyiksi äänestysrekistereistä. Texasissa ennakkoäänestysten yhteydessä kävi ilmi, että äänestyskone saattoi sitä väärin sipaistessa vaihtaa demokraatti Beto O’Rourkelle annetun äänen republikaani Ted Cruzille. Pohjois-Dakotassa alkuperäiskansoilta yritettiin riistää äänestysoikeus vaatimalla henkilötodistus, josta näkyy myös katuosoite, vaikka reservaateissa ei katuosoitteita ole.  Useissa osavaltioissa vähemmistöäänestäjien vaalipiireissä on hankaloitettu äänestämistä sulkemalla äänestyspaikkoja. Äänestämistä vaikeuttavien keinojen käyttö on tyrmistyttävää, mutta valitettavasti sillä on pitkät perinteet.

Kun mustat saivat äänioikeuden sisällissodan (1861–1865) jälkeen, Yhdysvalloisssa otettiin käyttöön black codes -lait, joilla pyrittiin rajoittamaan äänioikeutta muiden vapauksien ohella. Mustilta penättiin äänestypaikalla todistuksia lukutaidosta, varallisuudesta ja heiltä vaadittiin ylimääräisiä äänestysveroja. Näin äänestäminen tehtiin käytännössä mahdottomaksi.

Vuonna 1866 tehty Yhdysvaltain perustuslain 14. lisäys salli kansalaisuuden entisille orjuutetuille. Neljä vuotta myöhemmin ratifioitu perustuslain 15. lisäys määritti, että liittovaltio tai osavaltiot eivät voineet rajoittaa äänestysoikeutta ihonvärin tai rodun perusteella. Vasta kansalaisoikeusliikkeen myötä vuonna 1964 vahvistettu kansalaisoikeuslaki mahdollisti mustien äänestämisen käytännössä.  Kansalaisoikeuksien polkeminen jatkuu silti edelleen, ja nämä välivaalit osoittivat, että ne ulottuvat useisiin vähemmistöryhmiin. Vaalipiirimanipulointi mahdollistaa käytännön.

Myös päinvastaista kehitystä on havaittavissa. Alabamassa mustien kansalaisjärjestöt ovat kyydinneet asukkaita äänestyspaikoille. Pohjois-Dakotan reservaateissa asukkaille tekaistiin katuosoitteet ja laminoitiin uusia henkilökortteja talkootyönä. Floridassa noin 1,5 miljoonalle entiselle vangille palautettiin äänioikeus seuraaviin vaaleihin. Päätöksellä voi olla mittavat vaikutukset vaa’ankieliasemassa olevassa Floridassa, joka on ollut marraskuun välivaalien tapaan usein vaalitaistelun keskiössä.

Oikeuksien takaamiseen pyrkivä kansalaisaktivismi on kunnioitettavaa. Järjestelmän ei tulisi silti toimia sen varassa. Laissa säädetyn äänioikeuden toteutuminen pitäisi olla selviö, mikäli kansalaisten usko demokratiaan säilyy.

Benita Heiskanen
Kirjoittaja on Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskuksen johtaja

Categories: Kansainvälisyys, Yhteiskunnallinen vuorovaikutusKeywords: , , , ,

2 vastausta artikkeliin “Black Codes -lakien paluu – välivaalien vaiettu uutinen”

  1. Mitä tapahtui Broward Countyssa? Tai oikeammin mitä siellä tapahtuu, koska edellisissä vaaleissa mm. tuhottiin äänestyslipukkeita ja nyt vaalivirkailijat kirjoittelivat lisää ääniä ääntenlaskennassa.

  2. Kun nyt kuitenkin olemme Suomessa, voisi otsikossa tehdä selväksi, että puhutaan juuri Yhdysvaltain välivaaleista. Vaikka amerikkakeskeisyys tuntuu välillä häiritsevältä Suomenkin mediassa, ei sitä silti tarvitsisi pitää selviönä.

    Itse en pidä asiaa sinänsä uutena, koska USA:n äänestysjärjestelmän omituisuuksia on mielestäni taivasteltu täällä maailman sivu. Ymmärtääkseni iso osa näistä palautuu rekisteröintijärjestelmään, minkä olemassaolo taas on seurausta amerikkalaisten periaatteellisesta vastahakoisuudesta keskitettyjä väestörekistereitä kohtaan, eikö?

    Tuon Pohjois-Dakotan asian muistan itse, koska satuin lukemaan siitä ennen vaaleja. Menettelyn lainmukaisuus testattiin USA:n korkeimmassa oikeudessa ja asiaa koskeva lainsäädäntö oli muotoutunut useamman vuoden aikana, joten ainakaan sitä ei tempaistu hatusta vaalien alla intiaanien kiusaksi, vaikka kirjoituksesta asenteellisesti sellainen kuva välittyykin. Käsittelyssä mainitut perustelut äänestysvilpin ja väärässä piirissä äänestämisen estämisestä vaikuttavat sinällään ihan perustelluilta. Asiaa pompoteltiin eri elimissä, ja vetoomustuomioistuin katsoi, että kellä hyvänsä äänestämään haluavalla olisi tosiasiallisesti mahdollisuus hankkia tarvittavat dokumentit ennen vaaleja. Näitä mahdollisuuksia on myös formaalisti tarjottu. Kiistattomasti natiiviamerikkalaiset ovat keskimäärin aika syrjäytyneitä, joten suhteellisesti asia koskee näitä eniten. Silti varsinaiset vaatimukset eivät vaikuta erityisen kohtuuttomilta, eikä ole oikein järkevää ajatella että jos kärjistetysti joltakulta ei löydy henkilöllisyystodistusta eikä tämä suostu sitä hankkimaan, kenenkään henkilöllisyyttä ei saisi tarkastaa, vaan myös varsinaisia perusteluita pitäisi tarkastella.

    Suomessa viljellään aika paljon yksioikoista hyvät demokraatit – pahat republikaanit -maailmankuvaa, mutta mielestäni tämä näyttäytyy enemmän kahden blokin valtataistelulta, jotka pyrkivät maksimoimaan vetoavuutensa tiettyjen eturyhmien keskuudessa erilaisilla lupailuilla ja sitten maksimoimaan näiden ryhmien äänestysvilkkauden. Korulauseiden edessä ei saisi olla epäkriittinen.

    Gerrymandering ei muuten käsittääkseni tarkoita vaalipiirien jakamista sinänsä, vaan haukkumasanana juuri tämän jaon manipulointia poliittisten etujen saamiseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *