Category: Yhteiskunnallinen vuorovaikutus (page 1 of 2)

Pelkkää utopiaa?

Juha Räikkä

Nyt meneillään olevan oikean elämän ohella useimmat meistä elävät myös toisen elämän, joka tapahtuu vain haavekuvissa ja unelmissa. Merkittävä osa unelmistamme liittyy lähinnä omaan elämäämme, mutta jotkut unelmat ovat pikemminkin poliittisia kuin henkilökohtaisia. Tällöin voidaan puhua utopioista, etenkin jos yhteiskunnalliset unelmat käyvät kovin korkealentoisiksi.

Historia tuntee useita utopistisia kuvauksia ihanneyhteiskunnista. Kuuluisimpiin niistä kuuluvat Platonin (427–347 eaa.) Valtio, englantilaisen Thomas Moren (1478–1535) Utopia ja italialaisen Tommaso Campanellan (1568–1639) Aurinkokaupunki.

Utopistisessa kirjallisuudessa kuvattuja ihanteita on usein hankalaa toteuttaa – seikka, jonka kirjoittajat ovat useimmiten itsekin tienneet. Kun katsoo ihanteissa esitettyjä kuvauksia vaikkapa perhe-elämästä ja suvunjatkamisesta, ihanteiden kehno toteutettavuus näyttäytyy nykylukijalle pääsääntöisesti iloisena asiana.

Continue reading

The Unbearable Lightness of Knowing in the Era of Trump

Benita Heiskanen

The first year of the Trump presidency has been quite a whirlwind, to put it mildly. President Trump’s positions have proven remarkably mercurial, with frequent contradictory statements regarding domestic and foreign policy. Because the President is not a lifelong Republican, but has changed political affiliations no less than five times since the late 1980s, his positions often clash with the party’s mainstream views. Moreover, the unusually large turnover of his administration has created uncertainty as to who is behind its policymaking.

The shifting stances have created a sense of ambiguity both in the United States and abroad with regards to what the country’s position in the world is, how it will act on any given day, and how we understand the world per se. While Trump’s political outsider credentials were an asset in the eyes of his voters, his various policy pivots have caused uncertainty among U.S. allies globally. As American Studies scholars, we are frequently confronted by students, media, and the general public posing questions of how to make sense of what is going on in such times of uncertainty. This is no easy task.

Continue reading

Julkisuus ja rangaistuksen mittaaminen

Jussi Tapani

Käsittelin edellisessä blogikirjoituksessani rangaistuksen ankaruutta koskevaa keskustelua ja siihen liittyviä väärinkäsitysten mahdollisuuksia. Jatkan saman aihepiirin parissa tarkastelemalla julkisuuden merkitystä rangaistuksen mittaamisen näkökulmasta. Aihe on erittäin ajankohtainen, koska nykyaikaisen viestinnän välineet mahdollistavat aikaisempaa laajamittaisemman ja intensiivisemmän informaation välittämisen rikoksista ja rangaistuksista. Tämän seurauksena myös rikosoikeudenkäynneissä esitetään yhä useamman väite siitä, että rikosasian saamalla julkisuudella pitää olla rangaistusta lieventävä vaikutus. Ei siis ihme, että bloggaaja Anssi Järvinen on esittänyt provokatiivisen väitteen: ”Eli jos haluat pedata rikolliselle mahdollisemman kevyen rangaistuksen, osallistu someraivoon!”

Continue reading

Seuraavat sata vuotta

Kalle-Antti Suominen

Itsenäinen Suomi täyttää tänä vuonna sata vuotta ja sitä on juhlistettu monin tavoin jo tammikuusta lähtien. Menneiden vuosien tapahtumien ja niiden merkityksen pohdinta on ollut lähes päivittäistä. Olemme pohtineet kansakunnan identiteettiä, sukupolvien jatkumoa, historian käännekohtia ja nykyhetken haasteita. Välillä on pidetty yhdessä hauskaakin vaikkapa hulahulan merkeissä.

Vahvin kokemukseni juhlavuodesta on toistaiseksi tanskalaisen Kenneth Greven ohjaama balettispektaakkeli ”Kalevalanmaa”. Se yhdistää häpeilemättä korkealentoista Kalevala-tulkintaa ja tunteisiin vetoavaa lähihistorian kavalkadia niin musiikin kuin tunnelman vuorotellessa iloisen ja vakavan välillä.

Greve nostaa suomalaisen sisun kuvaajaksi harottavatukkaisen ja hopeapukuisen pojan, joka saa niin voipuneet Kalevan pojat kuin sodan lamauttamat miehet nousemaan taas tolpilleen. Me suomalaiset usein pohdimme miten muu maailma näkee meidät – tämä tanskalaisen tekijän visio tuntuu kohtaavan hyvin omat näkemyksemme kansakunnalle yhteisistä kokemuksista.

Continue reading

Opiskelijakulttuuria tulee vaalia

Miika Tiainen

Viime viikonloppuna Tampereella käytiin Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokous, jossa ylioppilaskuntien aktiivit kokoontuivat päättämään liikkeen suunnasta taas seuraavan vuoden ajaksi. Liiton linjapaperi uusittiin laajasti viime vuonna, minkä vuoksi liittokokouksessa keskustelua herättivätkin esimerkiksi ensi vuoden toimintasuunnitelmaan suunnitellut projektit. Alkava vuosi näyttelee tärkeää roolia eduskuntavaaleihin valmistautumisessa, joten opiskelijaliikkeen agendassa korostuu erityisesti opiskelijoille keskeisten teemojen nostaminen julkiseen keskusteluun.

Opiskelijaliikkeen tärkeimpiä kritiikin aiheita on viime aikoina ollut opiskelun tuen järjestelmien jatkuva venkslailu suuntaan jos toiseen, usein heikentävästi. Vaikutusarvioinneille ei jää minkäänlaista aikaa, kun uutta muutosta ollaan jo puskemassa läpi. Esimerkiksi opintotukijärjestelmää on rukattu harva se vuosi, ja nykyopiskelijat ovat aloitusvuotensa mukaisesti kukin vähän erilaisten käytäntöjen piirissä. Kuvaava esimerkki liittyy yleiseen asumistukeen, jonka piiriin opiskelijat siirrettiin 1.8.2017 alkaen opintotuen asumislisän parista. Opiskelijajärjestökentässä muutos nähtiin pääosin hyvänä. Siirtymisen muillekin kuin opiskelijoille suunnatun järjestelmän piiriin ajateltiin vakauttavan opiskelijoiden asumisen tuen tulevaisuutta.

Continue reading

Tekoälyllä tulevaisuuteen

Tapio Salakoski

A.I. – tekoäly, siis älyn teko, on ihmiskunnan haave, jonka historia ulottuu yhtä kauas kuin tietokoneidenkin. Jo 1600-luvulla Descartes esitti ajatuksen, että ihmisen ajattelua voitaisiin mallintaa matemaattisesti. Maailmansotien jälkeen, nykyaikaisten tietokoneiden kehityksen alusta alkaen tekoälyä on rakennettu eri lähestymistavoin ja vaihtelevalla menestyksellä.  1980-luvulla termiä alettiin pitää vanhanaikaisena ja se vaiettiin miltei unohduksiin aina viime vuosiin saakka, kunnes nyt, yhtäkkiä, se on ryöpsähtänyt kaikkien tietoisuuteen. Viimeistään pääministeri Sipilän julistama tavoite Suomesta tekoälyn suurvaltana on saanut tavalliset kadunhenkilötkin kyselemään, mistä ihmeestä on kyse.

Niin, mistä ihmeestä on kyse? No ihmeestä ei sentään ole kyse, vaikka aivan tavallisten kuluttajatuotteiden sisältämän nykyaikaisen tekoälyn saavutukset kieltämättä melkoisen ihmeellisiltä vaikuttavatkin. Kun hyppään autooni, älykännykkäni tuntuu tietävän, minne olen menossa ja osaa ehdottaa nopeinta reittiä ruuhkat huomioon ottaen. Ja jos on vaikkapa puolisoni merkkipäivä, kännykkäni osaa muistuttaa siitä ja voin kysyä siltä lähes tavallisella puheella, missä olisi lähin kukkakauppa. Se, että auto pitää vielä toistaiseksi itse ajaa kauppaan, johtuu pääasiassa lainsäädännön kehittymättömyydestä ja yhteiskunnan yleisestä valmistautumattomuudesta, ei niinkään teknologian puutteellisuudesta.

Continue reading

Kuinka voimme yhdistää ympäristön ja ihmisen hyvinvoinnin?

Juha Kaskinen

Uusia ympäristöuhkia ilmaantuu jatkuvasti entisten lisäksi. Mikromuovia löytyy kaikista vesistöistä, kalojen keskikoko pienenee merissä, keinotekoiset tuoksut aiheuttavat terveyshaittoja jne. Näin siis esimerkiksi uutisissa 4.9.2017. Pikaisesti ajateltuna näyttää siltä, että ihmisen toiminta on jatkuvasti luonnon hyvinvoinnin kannalta haitallista.

Vastaukseksi dilemman ratkaisemiseksi on tarjottu 1980-luvulta lähtien kestävää kehitystä. Tutkimusta on tehty mittavasti, ympäristöpolitiikka on kehittynyt, ongelmat tunnustetaan ja edistystäkin on saavutettu. Silti yleiskuva on muuttunut entistä lohduttomammaksi. Mikä siis mättää? Syylliseksi on leimattu niin kuluttajat, tuottajat, teollisuus, väestönkasvu kuin talousjärjestelmäkin. Syytä kaikissa varmasti onkin.

Paljon toivoa on sälytetty kahdelle uudelle taloudelle, joilla voisi olla potentiaalia ihminen-luonto -suhteen ongelmien kestävässä ratkaisemisessa eli bio- ja kiertotaloudella ja niiden yhdistämisellä.

Continue reading

Mitä tapahtuu, kun humanisti saa olla rauhassa?

Jaakko Suominen

Tutkimuksen yhteiskunnallinen vuorovaikutus on monimuotoista. Humanistisilla ja muillakin tieteillä on muutamia tavanomaisia vuorovaikutuksen muotoja, jotka liittyvät muun muassa kirjoittamiseen ja esitelmöintiin. Sen lisäksi vuorovaikutus näkyy muilla tavoin. Vuorovaikutus perustuu pitkäjänteiseen tutkimukseen, mutta sen ideat ja muodot kumpuavat välillä tutkimuksen reuna-alueilta ja uusista ideoista.

Laajempi yleisö tutustuu tutkimukseen ja kommentoi tutkimusta muun muassa tutkijoiden lehti- ja blogikirjoitusten yhteydessä. On tavallista, että tutkijat taustoittavat kirjoituksissaan ajankohtaisia ilmiöitä. He myös tavan takaa kyseenalaistavat yksiulotteisia käsityksiä, miten asiat ovat ja miten asiat ovat olleet. Tällaisista kirjoituksista minulle mieleen ovat jääneet muun muassa Turun Sanomissa julkaistut Suomen historian tutkijoiden kolumnit ja aliot: Panu Savolainen vertasi 12.9.2016 uutta Pokémon Go -peliä 1700-luvun lopussa Turussa pahennusta herättäneeseen Seinäkillinki-peliin, joka sekin aikoinaan täytti julkiset tilat pelaavilla joukoilla nykyisen Pokémonin tapaan. Savolainen kirjoitti:

”Kiinnostava yhteys vuosisatojen taakse syntyy ennen kaikkea siitä, millaisia puheenvuoroja julkisessa tilassa pelaaminen herättää. Kehotukset mustikkaan tai sienimetsälle menemisestä [Pokémonin pelaamisen sijasta] nostavat ehkä hieman ilkikurisestikin esiin sen, miten agraari perintö yhä läpikyllästää suomalaista kaupunkikulttuuria.”

Professori Kirsi Vainio-Korhonen puolestaan kyseenalaisti 7.3.2014 omassa kirjoituksessaan usein toistellun väittämän kirkollisesta vihkimisestä perinteisenä avioliittomuotona. Ei sitä aina olekaan papin aamenta avioliittoon tarvittu. Vainio-Korhosen mukaan avioliitto on ollut Suomessa sukujen välinen sopimus, jolla lujitettiin sosiaalisia ja taloudellisia suhteita ja jolla ”taattiin sukujen valta maaomaisuuteen liittyvissä kysymyksissä.” Vainio-Korhonen osallistui kirjoituksellaan uutta avioliittolakia koskevaan keskusteluun.

Continue reading

Yksityisyyden arvo

Juha Räikkä

Vain harva sanoo, ettei arvosta yksityisyyttä. Jos yritämme nimetä asioita, joita melkein kaikki pitävät hyvänä, yksityisyys ja yksityisyyden suoja kuuluvat varmaankin niihin.

Yksityisyyden suoja on kuitenkin vain yksi tärkeä asia muiden tärkeiden asioiden joukossa. Siksi ei ole yllättävää, että yksityisyytemme piiri saattaa olla kaventumassa. Esimerkiksi lääketutkimus voi edellyttää terveystietojemme luovuttamista tietyille tahoille. Ehkä tähän on hyvät perusteet, vaikka yksityisyys joissakin tapauksissa vähenee. Continue reading

Älä soita tänään – tieteestä puhumisen sietämätön vaikeus

Outi Sarpila

Virkkeeni on pitkä. Niin pitkä, että olen jo kauan sitten unohtanut, mikä alkuperäinen ajatukseni edes oli. Seuraavan lauseen aloitan toisaalta-sanalla. Kyseessä taitaa olla ainakin kymmenes samalla tavalla aloittamani lause tämän yhden puhelinkeskustelun aikana. Puhelimen toisessa päässä oleva toimittajakin alkaa tuskastua. Onneksi emme keskustele suorassa radio- tai TV-lähetyksessä. Continue reading

Older posts