Category: Yhteiskunnallinen vuorovaikutus (page 1 of 5)

Black Codes -lakien paluu – välivaalien vaiettu uutinen

Benita Heiskanen

Yhdysvalloissa järjestettiin viime viikolla kongressivaalit sekä kuvernöörivaalit useissa osavaltioissa. Ääntenlasku on edelleen käynnissä. Äänten sataessa suurelta osin demokraateille uutisotsikot puntaroivat, onko demokraattien voitto edustajainhuoneen paikoista ”sininen aalto” vai pikemminkin ”sininen vesipisara”.

Viimeisimpien arvioiden mukaan demokraatit saavat 35–40 lisäpaikkaa edustajainhuoneeseen, ja senaatin tappio voi vielä tasoittua Arizonan ja Floridan tulosten selvittyä. Lopullisia kuvernöörivaalituloksia joudutaan odottamaan Floridassa ja Georgiassa vielä laskematta olevien äänien takia. Joka tapauksessa demokraatit ovat kaventaneet republikaanien selkeää etulyöntiasemaa osavaltiotasolla.

Continue reading

The War to End All Culture Wars? Memory and Politics in France during the Centenary of the First World War

Louis Clerc

François Torrent was 26 when he died in Luyghem, Belgium, on 9 November 1914. According to the diploma of his posthumous medal, this caporal in the French army went “missing” while going over the top alongside his section. François was born near Alger, in French Algeria, in a family that had emigrated at some point in the late 19th century from the Baleares islands. While a mason by trade, he was not new to the military: he had spent over a year in military service in Northern Morocco, during operations that his military leaflet qualifies, in the gruesome euphemism typical of colonial warfare, as “pacifying operations”. The regiment he was drafted in, the 1er régiment de marche des Zouaves, was a colonial regiment – François had most probably never set foot in metropolitan France before his mobilisation.

François Torrent was my great grandfather, a man caught in World War I  like the immense majority of French men and women of his generation. In November 1918, France emerged from the war as a victorious yet diminished and profoundly scarred country. Entire regions of Northern France, towns, villages, forests and farmlands had been destroyed and rendered uninhabitable up to the present day. The economy and finances of the nation were in shambles: France, which was able to finance Russia’s infrastructure boost at the turn of the century, was now heavily indebted to its former allies. Its diplomatic alliances were soon to unravel during the long negotiations leading to a peace treaty.

Continue reading

Lentämisen vapaus ja rajat

Anne Kumpula

Syksyn tärkein uutinen oli hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC) lokakuun alussa julkaisema Global Warming of 1.5 °C –erikoisraportti päätöksentekijöille. Raportissa kuvataan, millaisia vaikutuksia aiheutuisi, jos maapallon keskilämpötila nousee yli 1,5 asteen teollistumista edeltävään aikaan verrattuna.

Raportin merkitystä heijastelee hyvin se, että kevään eduskuntavaaleista povataan ensimmäisiä ilmastovaaleja. Vakava keskustelu on viriämässä; suuntaviittoja kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle määritellään esimerkiksi kansallisen ilmastopaneelin järjestämässä seminaarissa ensi perjantaina.

Meillä on perusteet odottaa aiempaa rohkeampaa ja tavoitteellisempaa kansallista ilmastopolitiikkaa. Me olemme kuitenkin myös yksilöinä ilmastonmuutoksen toteuttajia. Me tiedämme, että valinnoillamme ja päätöksillämme on merkitystä. Kyse on varsin arkisista valinnoista, jotka koskevat asuntojemme lämmitystä, ruokavaliotamme, lämpimän veden kulutusta tai julkisen liikenteen käyttöä.

Continue reading

Työllistettävyys ja valmistuneiden suhteet

Ulpukka Isopahkala-Bouret

Työllistettävyydessä on kyse siitä, onko henkilöllä sellaisia ominaisuuksia, tietoja ja taitoja, jotka auttavat häntä työllistymään ja kilpailemaan parhaista työpaikoista. Työllistettävyyspolitiikka rajaa korkeakoulutuksen tavoitteeksi yksilöiden henkilökohtaisen työmarkkina-aseman parantamisen. Valmistuneiden työllisyyden laadusta on tullut yksi keskeinen yliopistojen rahoituksen perusta.

Työllistettävyyttä voidaan tarkastella suhteiden näkökulmasta. Ensinnäkin hyvien työpaikkojen löytämistä edesautetaan hyvillä suhteilla. Korkeakoulut pyrkivät edistämään valmistuneiden työllistettävyyttä luomalla kontakteja työelämään harjoittelun, yritysvierailujen, työelämäasiantuntijoiden, alumnitoiminnan ja rekrytointimessujen muodossa. Oletetusti osa työpaikoista ei tule ollenkaan julkiseen hakuun, ja mahdollisesti osa avoimessa haussakin olevista paikoista annetaan työnantajien omista verkostoistaan ja omien tuttujensa kautta löytämilleen sopiville henkilöille. Niinpä yliopistosta valmistuvia kehotetaan luomaan hyviä suhteita ja ylläpitämään kontakteja mahdollisimman laajasti erilaisiin verkostoihin.

Continue reading

e-Sote tarvitsee Turun yliopistoa

Sanna Salanterä

Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatio kulkee käsi kädessä sote-uudistuksen kanssa. Digitalisaation aiheuttamat muutokset alalle ovat todennäköisesti merkittävämpiä kuin itse sote-uudistus. Siitä keskustelu on kuitenkin jäänyt vähäisemmäksi ja pinnallisemmaksi.

Digitalisaation tavoitteena sote-uudistuksessa on tukea muutosta sairauksien ja ongelmien hoidosta terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseen ja ongelmien ennakointiin. Yksilön terveysdatan keruu systemaattisesti tietokantaan koko eliniän ajan mahdollistaa yksilöllisen terveyden ja hyvinvoinnin seurannan aivan uudella tavalla. Yksilön oma terveyshistoria ja tulevaisuudessa mahdollisesti geenitason tieto sekä näiden yhdistäminen väestötason tietoon mahdollistavat entistä tarkemman terveydentilan seurannan ja mahdollisten tulevien ongelmien ennustamisen ja näiden ennaltaehkäisyn.

Continue reading

Tukekaa toisianne päivystämisessä, dosentit!

Tiina Raevaara

Päivystävä dosentti on alun perin pilkkanimeksi tarkoitettu heitto tutkijoista, jotka ”tyrkyttävät” itseään julkisuuteen päivänpolttavia asioita kommentoimaan.

Dosentit saivat vaivoikseen toisenkin leimakirveen, kun pääministeri Juha Sipilä parisen vuotta sitten valitti ”kaiken maailman dosenteista”, jotka kehtasivat arvostella hallituksen tekosia ja siten hidastaa politiikan toteuttamista.

Oikeasti tutkijaa ei voi pilkata siitä, että hän pyrkii oikomaan poliitikkojen tai muiden julkisuuden henkilöiden esittämiä väitteitä. Oikominen on hyvä teko, ei huono. Kaikki kunnia ja kiitokset dosenteille ja muille tieteentekijöille, jotka päivystävät tyhmyyksien varalta!

Journalisteista on puhuttu vallan vahtikoirina, joiden kriittisyys päätöksentekijöitä ja virkamiehiä kohtaan on yksi demokratian elinehto. Minusta on kuitenkin alkanut tuntua, että vahtimisvastuu on siirtynyt viime vuosina paljolti tieteentekijöille.

Continue reading

Sote-lakiuudistus on suuri huolenaihe

Pentti Huovinen

Turun yliopisto on sitoutunut tutkimuksen, koulutuksen sekä kaikin muin mahdollisin keinoin tukemaan maakunta- sekä sosiaali- ja terveydenhuoltouudistusta. Tätä varten seitsemän tiedekuntaamme on perustanut yhteisen Sote-akatemian. Tämä päivä (9.10.2018) on merkittävä siksi, että tänään käynnistyy akatemian ensimmäinen Uudistuvan sosiaali- ja terveydenhuollon perusteet -opintokokonaisuus.

Jokaisen yliopistolaisen, tiedekunnan ja koko yliopiston tulee kuitenkin olla huolissaan sote-lakiehdotuksesta. Kyse ei ole uudistusten tavoitteista vaan rakenteista. Lakia laadittaessa ei ole toistuvista lausunnoistamme huolimatta otettu huomioon yliopiston kannalta elintärkeitä taloudellisia ja rakenteellisia seikkoja. Ja jos jotain ei ole laissa, se ei ole päättäjiä velvoittavaa.

Continue reading

Lastensuojelusta perhepalveluun

Leo Nyqvist

Suomalaisen perhepalvelureformin momentum oli 1980-luvun alussa. Silloin valmisteltiin mittavaa lakireformia, jossa sosiaalihuoltolaki, lapsenhuoltolaki, lastensuojelulaki sekä valtionosuuslaki olivat kaikki agendalla. Vuonna 1977 asetetun sosiaali- ja terveysministeriön toimikunnan kaavailuissa oli esillä Ruotsin mallia muistuttava integroitu laki, joka olisi kattanut perheen palvelutarpeet ilman erillistä lastensuojelulakia. Toimikunnan ajatuksena oli järjestelmä, jossa olisivat yhdistyneet yleinen sosiaalihuolto, lastensuojelu, kasvatusneuvolapalvelut sekä päivähoito. Toimikunta halusi myös luopua lastensuojelun käsitteestä. Ajatukset eivät toteutuneet, vaan päädyttiin erilliseen lastensuojelulakiin vuonna 1983.

Viimeiset kymmenen vuotta olemme eläneet kolmannen lastensuojelulain aikaa. Lamavuosista 1990-alussa lasten huostaanotot lisääntyivät tasaisesti viime vuosiin. Erikoistuneet ja eriytyneet palvelut korvasivat peruspalveluja. Lamaa edeltävän ajan kotipalvelutarjonta vajosi viidesosaan kahdessa vuosikymmenessä. Lastensuojelusta muodostui vähitellen väylä järjestää lapsiperheille palveluja, joiden saaminen oli muualta vaikeaa. Vuosina 2006–2010 laitos- ja perhehoidon käyttökustannukset nousivat 43 prosentilla, kun vastaavasti muut kulut laskivat kymmenellä prosentilla.

Continue reading

Taide kielen oppimisen ja kotouttamisen tukena

Maarit Mutta

Pauliina Peltonen

Motivaatiolla on tunnetusti keskeinen rooli kielen oppimisessa. Oppilas tulee mielellään oppitunneille ja on motivoitunut uuden oppimiseen, kun oppimistilanne on rento ja mukaansa tempaava ja oppimisen voi liittää omakohtaisiin kokemuksiin. Keskustelevassa ilmapiirissä oppilaat auttavat toisiaan oppimaan uutta yhteistyössä opettajan kanssa.

Näihin lähtökohtiin pohjaa myös ERASMUS+ -projekti Language and literacy learning through art (LALI), jossa luku- ja kirjoitustaidon oppiminen sekä kielen ja kulttuurin oppiminen yhdistyvät museossa ja luokkahuoneessa tapahtuvissa oppimistilanteissa. Marraskuussa 2017 alkanut projekti toteutetaan usean maan yhteistyönä, joilla kaikilla on oma roolinsa oppimateriaalin laatimisessa ja koulutusten toteuttamisessa.

Continue reading

Monimuotoinen digitaalinen uskonto

Matti Kamppinen

Digitaalisuus muokkaa uskonnollisten ja henkisten ilmiöiden kenttää monin eri tavoin. Uskonnolliset ja henkiset yhteisöt ovat ottaneet ahkerasti verkkoviestinnän ja digitaaliset palvelut käyttöönsä ja ovat portaaliensa kautta yhteydessä erilaisiin käyttäjiin. Nämä yhteisöt tietävät muiden yhteisöjen tapaan, että asiakkaita on löydettävä, koska muuten on pian entinen yhteisö.

Ensimmäisellä digitaalisen uskonnon kurssillamme viime keväänä opiskelijat sukelsivat digitalisoituneen uskonnon ja henkisyyden monimuotoiseen kenttään. Tuli selväksi, että monelle yhteisölle verkkoviestintä on ennen kaikkea brändin rakentamista. Esimerkiksi eri yhteisöjen Instagram-tilit pyrkivät rakentamaan kuvaa vaikkapa luovuudesta ja nuorten osallistumisesta toimintaan (Turun hopeseurakunta) tai toiminnan ankkuroitumisesta Turun yhteen tunnetuimpaan rakennukseen, Tuomiokirkkoon (Tuomiokirkkoseurakunta).

Continue reading

Older posts