Category: Yhteiskunnallinen vuorovaikutus (page 1 of 3)

Asiakaskeskeisyys, arvot ja ikääntyneiden ihmisten sote-palvelut

Riitta Suhonen

Tarkastelen tässä kirjoituksessa asiakaskeskeisyyden käsitettä ja merkityksiä sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä soten arvoperustaa. Toiseksi luonnehdin ikääntymistä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kolmantena esittelen esimerkkien avulla asiakaskeskeisyyteen ja ikääntyvään väestöön liittyvää tämänhetkistä keskustelua sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän kehittämisen ja siihen liittyvän uutisoinnin kontekstissa.

Asiakaskeskeisyys – mitä kaikkea se tarkoittaakaan?

Asiakaskeskeisyys on sosiaali- ja terveydenhuollon keskeinen kulmakivi. Termi asiakaskeskisyys (potilaskeskeisyys) ilmaantui sosiaali- ja terveystieteelliseen kirjallisuuteen jo 1950-luvulla, ja termiä on käytetty toistuvasti 1990-luvulta lähtien. Asiakaskeskeisyyttä sosiaali- ja terveyspalveluissa voidaan tarkastella ainakin kolmella eri tasolla: organisaatiotasolla, potilaan tai asiakasryhmän näkökulmasta ja yksilötasolla. Näistä jokainen tarkastelutaso tuo esiin asiakaskeskeisyyden luonnetta, ja toisaalta lisää ymmärrystämme siitä tavoitteesta, minkä olemme palvelujärjestelmän kehittämisen yhdeksi tavoitteeksi asettaneet ja mikä hoidon ja palvelun keskeisenä periaatteena on ajateltu jo pitkään olleen.
Continue reading

Riippumaton yliopisto

Kalle-Antti Suominen

Viimeaikaiset tapahtumat Euroopan Unionin jäsenmaissa ovat nostaneet esiin eurooppalaisen demokratian arvot ja niihin kiinteästi liittyvän oikeuslaitoksen riippumattomuuden. Tämä ajatteluhan on lähtöisin Montesquieun vallan kolmijaosta: lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta. Näiden keskinäinen tasapainottelu vaihtelee toki maasta toiseen. Yleensä rinnalle nostetaan vapaa media ”vallan vahtikoirana” ja neljäntenä valtiomahtina.

Kaikkien valtiomahtien toiminnan yhtenä pohjana on kuitenkin tieto, jonka tuottajana ja käsittelijänä yliopistot ovat avainasemassa.  Siten yliopistojen riippumattomuus on yksi demokratiamme kulmakiviä. Tieteen vapauden ohella siihen kuuluu myös koulutuksen sisältö ja koulutuksen saavutettavuus sekä kriittisen ajattelutavan edistäminen. Emme vain tuota ja käsittele tietoa, vaan koulutamme myös ne, jotka tekevät sitä yhteiskunnan eri tasoilla. Siihen sisältyy valtaa ja vastuuta.

Continue reading

Sote-uudistuksen perustuslakihaasteet

Juha Lavapuro

Eduskunnassa parhaillaan käsiteltävänä olevan sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta, saatavuutta ja vaikuttavuutta sekä hillitä kustannusten kasvua.

Tällaisten tavoitteiden painavuudesta ei liene epäselvyyttä. Oikeudellisesti kysymys on jokaiselle kuuluvista perusoikeuksista ja niihin liittyvästä julkisen vallan turvaamisvelvollisuudesta. Jokaisella on perustuslain mukaan yhdenvertainen oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Palvelujen riittävyyttä arvioitaessa lähtökohtana on puolestaan perustuslain esitöiden mukaan vähintään sellaisen tason turvaaminen, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Viime kädessä riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisessa on kysymys myös perustuslain 7 §:ssä turvatusta oikeuteen elämään.

Jos sote-uudistuksen tavoitteet ovat perustuslainkin kannalta näin tärkeitä, miten on mahdollista, että uudistus on viime vuosina sortunut perustuslaillisiin ongelmiin?

Continue reading

Koulujen Tulevaisuuspäivästä eväitä tulevaisuuslukutaidon kehittämiseen

Otto Tähkäpää

Laura Pouru

Ensimmäistä kansallista koulujen Tulevaisuuspäivää vietetään 18. huhtikuuta 2018 Suomen kouluissa alakouluista lukioihin. Päivän tarkoituksena on tuoda tulevaisuudentutkimukseen pohjautuvia tulevaisuusopettamisen menetelmiä opettajille helposti kokeiltavaksi. Tulevaisuuspäivän tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten tulevaisuuslukutaitoa sekä luottamusta omaan pärjäämiseen tulevaisuudessa.

Tulevaisuuslukutaito tarkoittaa tulevaisuuden tietoista hyödyntämistä nykyhetkessä eli henkilökohtaista ennakointitaitoa. Taitoa tarvitaan paitsi tulevaisuuden työelämässä suunnistamiseen myös oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Luottamus ja usko tulevaan ovat nimittäin inhimillisen hyvinvoinnin ja pärjäämisen keskeisiä rakennuspalikoita. Tulevaisuutta koskevien odotusten on tutkittu olevan merkittävä nuorten elämäntyytyväisyyttä selittävä tekijä – erityisesti heillä, joiden hyvinvoinnissa on muuten puutteita. Tulevaisuuteen liittyvän toiveikkuuden on esimerkiksi todettu olevan maahanmuuttajanuorten kotoutumiselle ja hyvinvoinnille yhtä tärkeää kuin koulumenestys.

Continue reading

Onko sote-uudistus kestävällä pohjalla?

Veli-Matti Ritakallio

Sote-uudistuksella on tarkoitus saada katettua suuri osa – jopa kolme miljardia euroa – julkisen talouden kymmenen miljardin euron kestävyysvajeesta vuoteen 2029 mennessä. Nykyisellään sosiaali- ja terveydenhuollon vuotuiset kokonaiskustannukset ovat 22 miljardia euroa ja niiden vuotuinen kasvuvauhti on 2,4 prosenttia. Uudistuksen myötä ne saisivat kasvaa vain 0,9 prosenttia vuodessa, eli menojen vuosikasvu olisi nykyrahassa 500 miljoonan euron sijasta 220 miljoonaa. Kymmenen vuoden aikana kertyvä yhteenlaskettu säästö olisi täten noin 3 miljardia (10×280 miljoonaa euroa).

On syytä epäillä, että kunnianhimoinen säästötavoite ei toteudu, jos samaan aikaan pidetään kiinni sote-uudistuksen muista keskeisistä tavoitteista: ihmisten hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisesta sekä palvelujen yhdenvertaisuuden ja saavutettavuuden parantamisesta.  Epäilyksen perusteluina toimii kolme tekijää; ensinnäkin se, että terveydenhuoltojärjestelmän kustannukset ovat jo nyt kansainvälisesti vertaillen erittäin kilpailukykyiset. Sen lisäksi väestön ikärakenne kehittyy kustannuskehityksen kannalta erittäin epäedullisesti tulevan vuosikymmenen aikana, ja kolmanneksi valtavan suuren uudistuksen aiheuttamat siirtymäkustannukset tulevat todennäköisesti olemaan huomattavat (satoja miljoonia euroja) 2020-luvulla.

Continue reading

Vapaus valita

Juha Räikkä

Vapaus kuuluu käsitteenä samaan kategoriaan kuin vaikkapa ympäristöystävällisyys ja oikeudenmukaisuus. Vain harva ilmoittaa julkisesti vastustavansa ympäristöystävällisyyttä tai oikeudenmukaisuutta, ja sama pätee vapauteen. Olemme jokseenkin yksimielisiä siitä, että vapaus on hyvä asia – ainakin oikein tulkittuna ja järkevästi käytettynä.

Vapautta on kahta lajia. Sir Isaiah Berlin (1909–1997) opetti meille, että negatiivinen vapaus on vapautta esteistä ja muiden asettamista rajoituksista, kun taas positiivinen vapaus on vapautta johonkin, esimerkiksi itsensä toteuttamiseen. Molemmat vapauden lajit vaikuttavat tärkeiltä, vaikka tapana onkin arvuutella, kumpi niistä voisi olla toista tärkeämpi.

Suomessa vapaudesta on puhuttu viime aikoina paljon. Erityistä huomiota on saanut valinnanvapaus, joka on ollut yksi avainkäsitteistä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista koskevassa keskustelussa. Aihe on kuitenkin vanha ja perinteikäs, samoin kuin siihen liittyvät kysymykset.

Continue reading

Lasten ja nuorten hyvinvointi soten ja perusopetuksen yhteisenä päämääränä

Niina Junttila

Syntymäkohortti 1987 -aineistosta laskettiin hiljattain nuorten syrjäytymisen hintaa [i]. Kustannukset, jotka vain perusopetuksen varaan jääneillä nuorilla näyttäytyivät muita huomattavasti korkeampina, koostuivat pääasiallisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen, esimerkiksi lasten ja nuorten psykiatrisen sairaanhoidon, suuremmasta tarpeesta.

Koulu, joka perinteisesti on mielletty opetuksen ja oppimisen, ei niinkään hyvinvoinnin tukemisen keskipisteenä, nostettiin tulosten pohdinnassa vahvasti esille. Kirjoittajien mukaan arjessa tapahtuvalla hyvinvoinnin ja sosiaalisten suhteiden tukemisella voidaan ennaltaehkäistä tai ainakin vähentää ylisukupolvisesti siirtyneiden riskitekijöiden aiemmin ennalta määrätyksi ajateltua vaikutusta ja siten vähentää korjaavien ja viimesijaisten palveluiden kalliita kustannuksia.

Continue reading

Digitaalisuutta kaikkialle – asiointi helpommaksi?

Ville Leppänen

Olemme kaikki varmasti kuulleet digitalisaatiosta ja siitä, miten se levittäytyy kaikkialle yhteiskuntaan.  Digitalisaation avulla palvelut ovat joustavammin saatavilla – ajasta ja paikasta riippumatta. Digitalisaation nähdään usein myös tehostavan erilaisia toimintaprosesseja, kun ”turha” ihmistyöpanos vapautuu tuottavampaan toimintaan.  Valtiovaltakin selkeästi näkee ilmiössä paljon hyviä mahdollisuuksia. Julkisten palveluiden digitalisoinnin kärkihankkeessa ”rakennetaan julkiset palvelut käyttäjälähtöisiksi ja ensisijaisesti digitaalisiksi toimintatapoja uudistamalla”.  Vuosille 2017–2021 on laadittu Valtiovarainministeriön tiekartta yli sadasta digitaalisesta palvelusta.

Kansalaisen asioinnin laaja-alaisuuden tavoittelun myötä ymmärretään, että edellytyksenä on kansalaisen kyky käyttää näitä teknisiä laitteita. Pitkälti lähdetään siitä, että palveluiden käyttäminen on digitaalisuustaito, joka olennaisesti edellyttää tekniset välineet ja ylipäänsä laitteiden käyttötaidon osaamisen.  Tuomalla laitteita laajemmin käytettäväksi (esimerkiksi kirjastojen kautta) ja toisaalta tarjoamalla tekniseen käyttöön liittyvää tukea ja digitaitojen koulutusta ajatellaan saavutettavan laajasti kansalaisten kyky hoitaa asioitaan digitaalisesti. Rinnasteisesti: jos kansalaisilla on laajasti ajoneuvoja ja ajokortin osoittama ajotaito, voidaan yhteiskunnassa mahdollistaa hyvä kansalaislähtöinen itsenäinen liikkuminen.

Tämän näkemyksen haluan haastaa digitaalisten palveluiden yleisen käytön osalta. Käyttämisen ongelmat eivät ole vain laitteen saatavuus tai teknisiä käyttötaitoja, vaan ongelmat tulevat palveluun liittyvistä käsitteistä ja toiminnallisuuksista – niiden ymmärtämisen vaikeudesta.

Continue reading

Opettajankoulutuksen laadukas kaivovesi

Anu Warinowski

Yliopistojen rooli tämänhetkisessä koulutuksen kehittämistyössä on keskeinen. Opetus- ja kulttuuriministeriö jakoi viime vuonna korkeakouluille 15 miljoonaa euroa opettajankoulutuksen kehittämiseen. Uudet opettajankoulutuksen kehittämishankkeet perustuvat ”ei kannettu vesi kaivossa pysy” -sananlaskun taustalla olevaan ajatukseen. Kehittämistä tehdään nimenomaan opettajankoulutusyksiköissä sekä opettajankoulutusyksiköiden johdolla, eikä ulkopuolelta käsin. Opettajankoulutuksen kehittämisessä keskiöön onkin nostettu tutkimusperustaisuus. Lisäksi ainutlaatuista tässä kehittämistyössä on sen laaja kansallinen yhteistyö eri yliopistojen välillä. Tavoitteena on pysyvämmät muutokset kaivoveden laadussa pinnan heilahduksen sijaan.

Continue reading

Turun yliopiston tekniikan koulutuksen laajentamisesta elinvoimaa koko alueelle

Turun yliopiston 98. vuosi on tullut täyteen. Se oli jälleen varsin vilkas toiminnan vuosi. Haluan lausua parhaimmat kiitokseni kaikille yliopistomme henkilöstöryhmille ja opiskelijoille. Olette tehneet hienoa työtä ja Turun yliopisto on edelleen vankistanut asemaansa suomalaisen kulttuurin ja sivistyksen vahvana edustajana niin kotimaassa kuin maailmalla.

Turun yliopisto on parhaansa mukaan pyrkinyt tukemaan alueella virinnyttä positiivista rakennemuutosta. Emme ole kuitenkaan kovasta yrittämisestä huolimatta saaneet valtioneuvostolta lupaa laajentaa tekniikan koulutustamme, mikä olisi erittäin tärkeää koko Suomen ja eritoten Varsinais-Suomen parhaaksi. Kuluneen vuoden jälkeen olemme aikaisempaa vakuuttuneempia oman tekniikan koulutuksen laajentamistarpeesta.

Continue reading

Older posts