Koronakevät nostaa esiin yhteisöllisyyden merkityksen opiskelijoille

Opiskelijoiden arki on koetuksella. Luennot ja niiden väliset kahvihetket ja lounaat kavereiden kanssa ovat muuttuneet etäluennoiksi ja Assarin noutolounaaksi, joka syödään yksin kotisohvalla telkkaria katsellessa. Monet opiskelijat ovat palanneet kotikaupunkeihinsa ja linnoittautuneet vanhempiensa ruokapatojen ääreen. Epävarma ja ahdistava tilanne voi entisestään ruokkia yksinäisyyttä ja opiskelijoiden mielenterveysongelmia.

Kun maan hallitukselta tuli ohjeistus lopettaa kaikki välttämätön ja rajoittaa harrastustoimintaa, opiskelijayhteisö oli hetken aikaa ymmällään. Maaliskuu on kenties opiskelijatapahtumien kiireisintä aikaa: monet järjestöt viettävät vuosijuhliaan, opiskelijateatterit eli speksit aloittavat näytöskautensa ja vappusuunnitelmat käyvät kuumina. Vaikka TYYn järjestökenttä on hyvin moninainen, yksi asia yhdistää lähes kaikkea toimintaa: vapaaehtoiset johtavat, suunnittelevat ja toteuttavat tapahtumia, jotta laajempi yhteisö pääsisi nauttimaan yhteisöllisyydestä ja hauskanpidosta. Tapahtumat ovat usein kuin ammattijärjestäjien järjestämiä.

Varmasti juuri tämän vuoksi järjestöille oli erityisen kova kolaus tyhjentää tapahtumakalenterit. Vuosijuhlien silliaamiaisen järjestämiseen on laitettu muutama kuukausi aikaa, ja ennen kaikkea projektiin on upotettu oma sydän ja sielu. Kuka muistaa kiittää perutun tapahtuman järjestäjää tai toimikuntalaisia? Lisäksi tapahtumien siirtämisellä tai peruuttamisella voi olla yhdistyksen taloudelle mittavia vaikutuksia.

Nyt poikkeustilanteen myötä ylioppilaskunnalle on tullut entistäkin näkyvämmäksi opiskelijoiden tarve yhteisöllisyyteen ja joukkoon kuulumiseen. Opiskelijat ovat olleet hyvin kekseliäitä miettiessään etäyhteystapahtumia. Olemme kuulleet järjestöjen pitävän Zoomin kautta leffailtoja, Discordin kautta iltasatuhetkiä ja rakennuskilpailuja Minecraftissa. Etäopiskelu on monille opiskelijoille hyvin tavallista, mutta kun viettää jokaisen päivän pienessä opiskelijakämpässä, alkaa jo kaivata sitä oman yksikön kirjastoa. Opiskelijat ovat pitäneet ahkerasti epävirallisia opintopiirejä ja etäkahvitaukoja. Onhan etäopiskelukin hauskempaa, kun pitää puhelinyhteyden auki kaveriin, ja välillä voi tuhahdella jotakin omasta esseestään.

Kun tilanne normalisoituu, uskon monen asian palaavan ennalleen. Millaisia hyviä toimintatapoja koronakeväästä jää elämään? Osalle meistä opiskelijoista osallistuminen tapahtumiin etäyhteydellä voi olla helpottavaa ja osallistumiseen voi olla matalampi kynnys. Myös järjestöjen päätöksenteosta saattaa tulla entistäkin avoimempaa, jos järjestöjen hallitukset päättävät pitää etäkokoukset avoimina jäsenistölle. Opiskelun näkökulmasta epidemia toi äkillisen digiloikan yliopistoon. Ehkä tästä meille jää käteen joustavat opinnot ja reilut poissaolokäytännöt, sekä striimattujen luentojen katselumahdollisuus myös jälkikäteen.

Yksi näkökulma on se, että yliopistoyhteisö voi oppia arvostamaan aikaisemmin itsestäänselvyytenä pidettyjä asioita. Opiskelijabileet eivät olekaan pelkkää juhlintaa, vaan näemme niiden arvon osana yhteistä opiskelijakulttuuria ja yhteisöllisyyttä. Läsnäolopakollisille luennoille mennään laadukkaan opetuksen lisäksi siksi, että halutaan olla osa oppiaineen tai yksikön opiskelijajoukkoa. Tapahtumien järjestäjiä ja vapaaehtoisia arvostetaan enemmän, kun on huomattu, miten tyhjää opiskelijaelämä on ilman yhteisiä sitsejä, urheilukisoja ja keskusteluiltoja.

Ylioppilaskunnan puolesta haluan kannustaa kaikkia yliopistolaisia pitämään yllä yhteisöllisyyttä, panostamaan yhteyden pitämiseen ja löytämään muuttuneesta tilanteesta uusia oivalluksia!

Sofia Engblom
Kirjoittaja on Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja