Kategoria: Yliopistoyhteisö (page 1 of 6)

Koronakevät nostaa esiin yhteisöllisyyden merkityksen opiskelijoille

Sofia Engblom

Opiskelijoiden arki on koetuksella. Luennot ja niiden väliset kahvihetket ja lounaat kavereiden kanssa ovat muuttuneet etäluennoiksi ja Assarin noutolounaaksi, joka syödään yksin kotisohvalla telkkaria katsellessa. Monet opiskelijat ovat palanneet kotikaupunkeihinsa ja linnoittautuneet vanhempiensa ruokapatojen ääreen. Epävarma ja ahdistava tilanne voi entisestään ruokkia yksinäisyyttä ja opiskelijoiden mielenterveysongelmia.

Kun maan hallitukselta tuli ohjeistus lopettaa kaikki välttämätön ja rajoittaa harrastustoimintaa, opiskelijayhteisö oli hetken aikaa ymmällään. Maaliskuu on kenties opiskelijatapahtumien kiireisintä aikaa: monet järjestöt viettävät vuosijuhliaan, opiskelijateatterit eli speksit aloittavat näytöskautensa ja vappusuunnitelmat käyvät kuumina. Vaikka TYYn järjestökenttä on hyvin moninainen, yksi asia yhdistää lähes kaikkea toimintaa: vapaaehtoiset johtavat, suunnittelevat ja toteuttavat tapahtumia, jotta laajempi yhteisö pääsisi nauttimaan yhteisöllisyydestä ja hauskanpidosta. Tapahtumat ovat usein kuin ammattijärjestäjien järjestämiä.

Continue reading

Väljyyden vallankumous

Milla Wirén

Nyt jylläävä koronavirusepidemia on inhimillinen tragedia. Se on sitä niin sairastuneiden ja kuolleiden kuin elämistä vaikeuttavien heijastusvaikutustensakin myötä. Kiireettömämmin sairastuneiden odotusaika pitenee, moni itsensä työllistäjä ja pienyrittäjä on menettänyt toimeentulonsa ainakin keväältä, ja syvät talousvaikutukset paitsi ahdistavat pörssiyritysten johtoa, myös muuttavat perusteellisesti yritysten toimintakenttää ja -edellytyksiä niin arvoketjujen kuin ihmisten käyttäytymisen muutosten myötä.

Mutta kuten kriisit yleensä, myös koronavirus läpivalaisee sellaisia vakiintuneita asenteita ja toimintamalleja, joihin itse kukin on arjessaan sopeutuen sokeutunut. Yksi koronan röntgenkatseen kohteista ovat työkäytäntömme, etätyö ja suhteemme siihen.

Continue reading

Kevät, jona kaikki olikin yhtäkkiä toisin

Piia Björn

Tähän asti on ollut trendikästä kirjoittaa yliopistojen blogeissa esimerkiksi työ- ja opiskeluelämän muutoksesta, perheen ja muun elämän yhteensovittamisesta ja kaiken sen sietämisestä. Oman kannettavan tietokoneeni kevennetyt näppäimet olisivat saattaneet myös nakuttaa vauhdilla menemään ja olisin tehokkaana saattanut jakaa tässä ohjeita, twiitata ohessa näppäryyksiä ja puhua auliisti hyvistä käytänteistä. Nyt odottamatta onkin toisenlaisen keskittymisen paikka: on syytä jakaa puhdasta faktatietoa, jota kertyy eri puolilta maailmaa parhaillaan, koska olemme tilanteessa, jollaista emme ole aiemmin elämämme aikana kokeneet.

Samalla yleisesti käytetty käsitteistö uudistuu ja tiivistyy ehdotuksista suosituksiksi, suosituksista määräyksiksi ja tilanteen niin vaatiessa määräyksistä ehdottomiksi rajoitteiksi. Tämä on kirjoitus poikkeustilanteesta poikkeustilanteessa ja sen tuomasta toisenlaisesta viestimisen ja olemisen skaalasta, joka näkyy koko yliopistoyhteisössä.

Ehdimme juuri iloita ja nauttia upeista Turun yliopiston 100-vuotisjuhlavuoden tapahtumista vuosijuhlineen Logomolla, kun samalla koronavirus alkoi levitä voimallisemmin Euroopassa ja muualla. Tällä hetkellä viruksen leviäminen edelleen väistämättä kehystää ajatuksiamme ja toimintaamme. Yliopistomme kuitenkin on ja toimii vahvana tässäkin tilanteessa, teemme sen yhdessä.

Continue reading

Turun yliopisto on rakentanut parempaa tulevaisuutta jo sadan vuoden ajan

”Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle” mahdollisti maailman ensimmäisen suomenkielisen yliopiston syntymisen vuonna 1920. Kaikkiaan 22 040 lahjoittajaa tuki uuden yliopiston perustamista, mikä oli vaikuttava näyttö kansalaisten halusta edistää vapaata tutkimusta, korkeinta koulutusta ja sivistystä Suomessa – ja varsinkin Turussa. Tästä tulevaisuusinvestoinnista olemme saaneet nauttia viimeiset sata vuotta.

Lahjoittajien tuki on ollut Turun yliopistolle tärkeä koko sen olemassaolon ajan. Perustamisvaiheessa ja myöhemmissä varainkeruissa on saatu sekä pieniä että suuria lahjoituksia, jotka kaikki ovat meille tärkeitä. Saatujen summien lisäksi tärkeää on henkinen tuki, se, että yliopistossamme tehtävään työhön uskotaan. Lämpimät kiitokset tuesta!

Continue reading

Turun yliopiston historia on satavuotias tarina yhteisön voimasta

Vesa Vares

Turun yliopisto perustettiin ensimmäisenä suomenkielisenä yliopistona vuonna 1920. Se on nyt kulkenut sadan vuoden kehityskaaren, jossa maailma ja yliopisto sen mukana ovat muuttuneet.

Alkuvaiheessa yliopisto oli riippumaton yksityinen yliopisto, joka korosti kansallismielisyyttä (nimeltäänkin vuoteen 1927 asti Turun Suomalainen Yliopisto) sekä tieteen kaikinpuolista itseisarvoisuutta. Se oli yhteiskunnallisilta näkemyksiltään porvarillinen ja koostumukseltaan hyvin miehinen: henkilökunta lähes kokonaan, opiskelijoidenkin osalta 90-prosenttisesti.

Yliopiston perustamisensa yhteydessä saama muoto johtui historiallisesta tilanteesta ja tuolloin vallinneista arvoista. Hyvin pian muutospaineet alkoivat haastaa yliopiston toimintaa. Sen ehdot olivat oikeastaan alusta asti liian idealistisia omaan aikaansa, tavallaan ”1800-lukulaisia”.

Continue reading

Johtamista vai ei? Ja mikä ihmeen dekaani?

Markus Granlund

Kun mietimme miten Suomi säilyy yhtenä maailman johtavista talouksista, miten Suomi pärjää nyt ja jatkossa kansainvälisessä kilpailussa vastuullisesti ja kestävästi, tarjotaan yleensä ratkaisuksi asioita, jotka liittyvät laajasti ottaen talouspoliittisiin toimenpiteisiin.

Jossain määrin mutta harvemmin tässä yhteydessä puhutaan koulutuksen ja laajemmin sivistyksen merkityksestä. Vielä harvemmin yleisessä keskustelussa viitataan siihen, että hyvällä johtamisella (enkä puhu nyt politiikasta), niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla, voisi olla merkittävä vaikutus koko kansantalouteen.

Hyvän johtamisen tärkeydestä kyllä paasataan, mutta sen kokonaisvaltaista kytköstä yhteiskuntamme hyvinvointiin ei aina tunnisteta. Vai pidetäänkö sitä itsestäänselvyytenä? Enpä usko. Itse näen hyvän johtamisen merkityksen valtavan suurena, koska kaikissa organisaatioissa johtamista on ja tarvitaan. Kuten johtamisguru Peter Drucker aikoinaan totesi, vain kolme asiaa sujuu organisaatiossa luonnostaan: konflikti, sekaannus ja alisuoritus. Kaikki muu vaatii johtamista, tarkemmin ottaen hyvää johtamista. Hyvän johtamisen periaatteita olen pohdiskellut jo aiemmin täällä.

Continue reading

Scholars at Risk – huippututkimusta ja humanitaarista apua

Kimi Kärki

Suomalainen yhteiskunta on turvallinen ja kansainvälisesti vertaillen erittäin vakaa. Yliopistollista tutkimusta tehdään kuitenkin paljon maissa, joissa ei ole turvallista toimintaympäristöä; sodat, etniset jännitteet, totalitarismi ja sananvapauden katoaminen ovat valitettavasti arkipäivää ympäri maailmaa.

Esimerkiksi Syyrian konfliktissa ei näy loppupistettä, Turkki on luisunut vainoharhaisen itsevaltaisuuden tielle, Etelä-Amerikassa kuohuu. Yhteiskuntamme voi osaltaan olla paikka, jossa rakennetaan tulevaisuutta ja lievennetään erilaisten konfliktien aiheuttamaa tuskaa. Voimme tiedeyhteisönä edistää sananvapauden leviämistä ja jopa pelastaa ihmishenkiä.

Scholars at Risk (SAR) puolustaa tutkijoita ja muita intellektuelleja, joihin kohdistuu eritasoisia uhkia kotimaassaan, esimerkiksi sotien ja toisinajattelun takia. Verkoston keskeisin toimintamuoto on turvapaikkojen tarjoaminen tutkijoille, jotka joutuvat pakenemaan väkivaltaa ja vainoa. He voivat väliaikaisen rahoituksen ansiota jatkaa tutkimustyötään verkostossa mukana olevissa yliopistoissa ja muissa korkeakouluissa.

Continue reading

Miksi liikkumattomuus ei liikuta?

Ira Ahokas

Istun kokouksessa kirjoittaen läppärillä ylös muistiinpanoja, kunnes tuhahdan turhautuneena mielessäni. Tiedän, että meistä suomalaisista vain noin joka viides aikuinen liikkuu päivittäin riittävästi. Vähäinen fyysinen aktiivisuus, runsas istuminen ja huono kunto aiheuttavat Suomelle eri laskelmien mukaan 3,2 – 7,5 miljardin vuotuiset kustannukset. Tästä tiedosta huolimatta minä ja monet kollegani istumme paikallamme joka viikko lukuisissa kokouksissa, ja kuljemme työmatkat usein omalla autolla.

Miten arjestamme on tullut fyysisesti näin passiivista?

Continue reading

Yrittäjyysosaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen jakavat tiedeyliopistojen opetushenkilökunnan mielipiteitä

Kirsi Peura profiilikuva

Kirsi Peura

Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä korkeakoulujen rehtorineuvostot UNIFI ja ARENE ovat viime vuosien aikana näkyvästi kannustaneet korkeakouluja kehittämään aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen (ahotointi) sekä opinnollistamisen käytäntöjä. Erityistä huomiota on kiinnitetty korkeakouluopiskelijoiden yrittäjyysosaamisen tunnistamiseen.

OKM on yhdessä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rehtorien kanssa suositellut, että opiskelijoiden aiemmin hankittu ja korkeakouluopintojen ulkopuolella karttuva yrittäjyysosaaminen nähtäisiin resurssina, joka tulisi saada osaksi opiskelijoiden tutkintoa.

Ahotointi ja opinnollistaminen ovat hallinnollisia prosesseja, jotka mahdollistavat tutkintovaatimusten täyttämisen perinteisen luokkahuoneopetuksen ulkopuolella. Niiden keskiössä on tieto ja osaaminen, jonka opiskelija on hankkinut kokemuksen (kokemuksellinen oppiminen) kautta. Ahotoinnissa opiskelijan on mahdollista saada osaamisensa tunnistettua ja tunnustettua riippumatta siitä, missä tai milloin osaaminen on hankittu. Opinnollistaminen puolestaan tarkoittaa sitä, että opiskelija hankkii akateemiseen tutkintoon kuuluvan osaamisen työssä tapahtuvan harjoittelun kautta.

Continue reading

Hyvinvointi ja yhteistyö ”pimeässä akatemiassa”?

Markus Granlund

Sain hiljattain käsiini professori Peter Flemingin artikkelin ”Dark Academia: Despair in the Neoliberal Business School”. Vaikka sen voisi tulkita “vanhan ja vihaisen” tieteenharjoittajan purkaukseksi, teksti sisältää valitettavan monia realiteetteja, joita voin itsekin allekirjoittaa nojaten omiin kokemuksiini Suomessa ja ulkomailla. Kirjoituksen voi siis tulkita myös hätähuudoksi koko yliopistosektorin toimintamallien osalta. Neoliberaalilla Fleming viittaa ylenpalttiseen kaupallistamiseen, johtamishierarkioihin, yliopiston asiakaskeskeiseen ajatteluun, säälimättömään urakeskeisyyteen ja ylipäätään kilpailullisuuteen sekä lyhytnäköiseen helposti mitattavien tulosten tuijottamiseen. Kirjoituksen ydin liittyy siihen, että tämä ajattelu aiheuttaa epätoivoa ja ahdistusta, koska se etäännyttää meidät arvoista, prosesseista ja identiteeteistä, jotka määrittävät sitä mitä yliopistossa tehdään.

Continue reading

« Older posts