Category: Yliopistoyhteisö (page 1 of 4)

Lentämisen vapaus ja rajat

Anne Kumpula

Syksyn tärkein uutinen oli hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC) lokakuun alussa julkaisema Global Warming of 1.5 °C –erikoisraportti päätöksentekijöille. Raportissa kuvataan, millaisia vaikutuksia aiheutuisi, jos maapallon keskilämpötila nousee yli 1,5 asteen teollistumista edeltävään aikaan verrattuna.

Raportin merkitystä heijastelee hyvin se, että kevään eduskuntavaaleista povataan ensimmäisiä ilmastovaaleja. Vakava keskustelu on viriämässä; suuntaviittoja kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle määritellään esimerkiksi kansallisen ilmastopaneelin järjestämässä seminaarissa ensi perjantaina.

Meillä on perusteet odottaa aiempaa rohkeampaa ja tavoitteellisempaa kansallista ilmastopolitiikkaa. Me olemme kuitenkin myös yksilöinä ilmastonmuutoksen toteuttajia. Me tiedämme, että valinnoillamme ja päätöksillämme on merkitystä. Kyse on varsin arkisista valinnoista, jotka koskevat asuntojemme lämmitystä, ruokavaliotamme, lämpimän veden kulutusta tai julkisen liikenteen käyttöä.

Continue reading

Insinööri kohtaa ihmisen

Tapio Salakoski

Kovat luonnontieteet, matematiikka ja tekniikka – huippuna tietojenkäsittelytiede ja tietotekniikka. Aloja, joille naisilla ei ole asiaa, kiinnostusta, halua, kykyä, mieltymystä, motivaatiota – tietoa, luuloja, vanhentuneita asenteita, miten vaan; tosiasia on, että naisia on tekniikassa huomattavasti vähemmän kuin miehiä, ja varsinkin IT-alalla.

Naisten vähäisen osuuden IT-alalla on ajateltu heijastelevan naisten niukempaa kiinnostusta tekniikkaan ja koviin luonnontieteisiin, joiden imago on teoreettinen ja tekninen, käytännölle vieras ja erityisesti kaikkea muuta kuin ihmisläheinen. Oli miten oli, tilanne vaikeuttaa merkittävästi opiskelijarekrytointia näillä tärkeillä aloilla, joilla yhteiskunnan työvoiman kysyntä ylittää merkittävästi opiskelupaikkojen kysynnän.

Tietotekniikan osalta voidaan myös spekuloida, mikä vaikutus alan vahvalla miesvoittoisuudella on ollut nykyisten tietojärjestelmien käytettävyyteen ja tietotekniikan sovelluksiin yleensäkin. Harvassa ovat ne asiantuntijat, joiden mielestä tilanteesta löytyy mitään positiivista.

Continue reading

Tukekaa toisianne päivystämisessä, dosentit!

Tiina Raevaara

Päivystävä dosentti on alun perin pilkkanimeksi tarkoitettu heitto tutkijoista, jotka ”tyrkyttävät” itseään julkisuuteen päivänpolttavia asioita kommentoimaan.

Dosentit saivat vaivoikseen toisenkin leimakirveen, kun pääministeri Juha Sipilä parisen vuotta sitten valitti ”kaiken maailman dosenteista”, jotka kehtasivat arvostella hallituksen tekosia ja siten hidastaa politiikan toteuttamista.

Oikeasti tutkijaa ei voi pilkata siitä, että hän pyrkii oikomaan poliitikkojen tai muiden julkisuuden henkilöiden esittämiä väitteitä. Oikominen on hyvä teko, ei huono. Kaikki kunnia ja kiitokset dosenteille ja muille tieteentekijöille, jotka päivystävät tyhmyyksien varalta!

Journalisteista on puhuttu vallan vahtikoirina, joiden kriittisyys päätöksentekijöitä ja virkamiehiä kohtaan on yksi demokratian elinehto. Minusta on kuitenkin alkanut tuntua, että vahtimisvastuu on siirtynyt viime vuosina paljolti tieteentekijöille.

Continue reading

Sote-lakiuudistus on suuri huolenaihe

Pentti Huovinen

Turun yliopisto on sitoutunut tutkimuksen, koulutuksen sekä kaikin muin mahdollisin keinoin tukemaan maakunta- sekä sosiaali- ja terveydenhuoltouudistusta. Tätä varten seitsemän tiedekuntaamme on perustanut yhteisen Sote-akatemian. Tämä päivä (9.10.2018) on merkittävä siksi, että tänään käynnistyy akatemian ensimmäinen Uudistuvan sosiaali- ja terveydenhuollon perusteet -opintokokonaisuus.

Jokaisen yliopistolaisen, tiedekunnan ja koko yliopiston tulee kuitenkin olla huolissaan sote-lakiehdotuksesta. Kyse ei ole uudistusten tavoitteista vaan rakenteista. Lakia laadittaessa ei ole toistuvista lausunnoistamme huolimatta otettu huomioon yliopiston kannalta elintärkeitä taloudellisia ja rakenteellisia seikkoja. Ja jos jotain ei ole laissa, se ei ole päättäjiä velvoittavaa.

Continue reading

Haalarit, hapankorppu ja mustikkakeittoa

Inari Harjuniemi

Värit ovat vallanneet Turun kaupungin katukuvan. Enkä puhu nyt pelkästään kaupungin kukkaistutuksista, vaan myös opiskelijahaalareista kaikkine kirjavine merkkeineen. Opintonsa juuri aloittavia fukseja, pupuja ja fetuksia on tapana tervehtiä erilaisilla tapahtumilla. Haalarit merkkeineen ovat usein kiinteä osa opiskelijatapahtumia.

Haalarit, tapahtumat ja opiskelijakulttuuri on se puoli opiskelijaelämästä, joka näkyy ulospäin. Se, mitä tapahtuu opiskelijoiden päiden sisällä, ei välttämättä vastaa haalarikirjon värejä. Vaikka opiskelijat eivät ole heterogeeninen joukko samanlaisia suoraan lukiosta yliopisto-opiskelijaputkeen siirtyviä nuoria (kuten allekirjoittanut) uskaltaisin väittää, että tietyt tunteet ovat yhteisiä kaikille opintonsa aloittaville. Tai niihin pidemmän tauon jälkeen palaaville, oli kyseessä sitten aikuisopiskelija, toisen tutkinnon suorittaja tai vasta-alkaja.

Continue reading

Tervetuloa, uudet opiskelijat!

Riitta Pyykkö

Yli kaksi tuhatta uutta opiskelijaa on jälleen aloittamassa opintoja Turun yliopistossa. Olette tulossa monialaiseen, kansainväliseen tutkimusyliopistoon. Toisen asteen opintoihin verrattuna moni asia muuttuu.

Kaikki opetus on tutkimusperustaista, eli opettajat ovat myös kyseisen alan tutkijoita. Osittain he opettavat tarkalleen omista tutkimusaiheistaan, mutta muutenkin opetus perustuu alan uusimpaan tutkimukseen. Myös opiskelijat pääsevät jo perustutkinto-opintojen aikana mukaan tutkimuksen tekemiseen.

Olette päässeet opiskelemaan johonkin tutkinto-ohjelmaan tai jotain tiettyä pääainetta. Vaikka juuri se onkin tällä hetkellä eniten mielessä, katselkaa jatkossa myös ympärillenne. Yliopiston seitsemästä tiedekunnasta löytyy valtava määrä kiinnostavaa osaamista – näin monipuolisia mahdollisuuksia teillä ei ole milloinkaan opiskeluajan jälkeen. Ratkaisut tulevaisuuden suuriin ongelmiin löytyvät monialaisesta yhteistyöstä, ja siihen kannattaa totutella jo opiskeluaikana. Ei pidä unohtaa myöskään Turun muita korkeakouluja ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia.

Continue reading

Mitä kuuluu?

Jaakko Suominen

Kun tapaan tuttuja opiskelijoita tai jatko-opiskelijoita, kysyn heiltä – kuten muiltakin – mitä kuuluu. Kysymys ei ole pelkästään yleinen kohteliaisuusfraasi. Minua kiinnostavat kuulumiset.

Tapaamani opiskelijat eivät usein ajattele, että kysyn kuulumisia tavan vuoksi ja niin, että vastauksena olisi vain ”kiitos hyvää”. He kuitenkin ajattelevat, että minulla on tietty kysymisen intentio. Lähes poikkeuksetta saan vastaukseksi selostuksen siitä, mitä henkilön pro gradu -työlle tai väitöskirjatyölle kuuluu. Opinnäytetyötä koskeva vastaus tipahtaa huulilta riippumatta siitä, olenko työn ohjaaja tai edustanko edes samaa oppialaa.

Continue reading

Todellinen juhlavuosi

Pentti Huovinen

Vuosi 2018 on lääketieteelliselle tiedekunnalle todellinen juhlavuosi. Tiedekunta perustettiin 75 vuotta sitten, ja jo siksi on syytä viettää juhlavuotta. Mutta ei tässä kaikki. Tyksin eli Turun yliopistollisen keskussairaalan toiminta käynnistyi 60 vuotta sitten. Hammaslääketieteen laitos vietti sekin vastikään 60-vuotisjuhliaan. Biolääketieteen koulutusohjelma täyttää syksyllä 20 vuotta. Ja kaiken kukkuraksi upouusi Medisiina D-rakennus otetaan käyttöön.

Todellisen juhlavuoden juhlaviikkoa vietetään ensi syksynä, lokakuun 8. päivä alkavalla viikolla. Laita ajankohta jo nyt kalenteriisi!

Continue reading

Elämän keinulaudoilla

Markus Granlund

Pidin lapsena kovasti keinulaudoista, kaikennäköisistä sellaisista. Nyt en enää juuri keinulaudalle fyysisesti eksy, henkisesti kylläkin, joka päivä. Elämä on monessa mielessä kiikkuslautailua, kun yritämme etsiä tasapainoa elämän eri osa-alueiden välillä. Tosin keinulaudan idea ei ole se, että se seisoo paikallaan vaakatasossa, eihän se olisi hauskaa. Hauskaa on se, kun laudan mukana putoaa alas ponnahtaakseen taas ylös niin että vatsan pohjasta kutkuttaa. Taitaa kuitenkin olla niin, ettei sitä röykytystä kovin pitkään jaksanut edes lapsena, saati sitten vanhemmiten arjessa: vuoristoratamainen elämä on harvalle meistä tavoiteltava tila, vaikka kuinka seikkailua ja jännitystä rakastaisi.

Itse asiassa koko elämä on tasapainon hakemista kolmen eri ulottuvuuden välillä, kuten ne itse miellän: perhe, työ ja minä itse. Tätä tasapainoproblematiikkaa voi miettiä niin ajankäytön kuin hyvinvoinnin perspektiivistä: perheyhteisön hyvinvoinnin, työyhteisöhyvinvoinnin ja henkilökohtaisen hyvinvoinnin näkökulmista. Eikä minun ainakaan tarvitse kauaa miettiä esimerkkejä omasta elämästäni, kun huomaan, että ongelmat missä tahansa näistä asioista tuppaavat vaikuttamaan toisiin elämän osa-alueisiin. Uskallan kuitenkin väittää, että ongelmat työssä ovat lopulta helpommin hanskattavissa kuin muut elämän ongelmat. Näin ainakin pitäisi olla. Jos esimerkiksi oma tai perheenjäsenen terveys pettää, vaikuttaa se valtavasti myös työn tekemiseen. Tosin samalla ongelmat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin.

Continue reading

Osaamisen kehittäminen osana arjen aherrusta

Jussi Tapani

Professori Elina Pirjatanniemi käsitteli taannoin kolumnissaan yliopiston arkea professorin näkökulmasta. Kirjoituksen otsikko oli Järkevämpää työnjakoa. Pirjatanniemen keskeinen väite oli seuraava: professorien päivät täyttyvät yhä enenevässä määrin asioista, joilla ei ole mitään tekemistä opetuksen, tutkimuksen tai yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kanssa.

Uskon, että kyseinen kuvaus tavoittaa yliopiston arjesta jotakin sellaista, jonka jokainen yliopistoyhteisön asiantuntija kykenee tunnistamaan oman työnsä näkökulmasta. Haluan uskoa Pirjatanniemen tavoin siihen, että erilaiset ongelmat ja ongelmiksi koetut asiat ovat ratkaistavissa. Tämä edellyttää Pirjatanniemen korostamalla tavalla kuitenkin sitä, että yliopistoyhteisöllä on mahdollisuus keskustella avoimesti siitä, mikä on tulevaisuuden yliopisto ja mitä siellä tehtävä asiantuntijatyö pitää sisällään.

Continue reading

Older posts