Category: Yliopistoyhteisö (page 1 of 2)

Digitalisaatio opetuksen ja oppimisen apuna

Erkki Härkönen

Digitalisaatio on muokannut työelämää monilla sektoreilla. Teknologiateollisuuden ohella erityisesti palvelutoimialat ovat digitalisaation, automaation ja robotiikan myötä kokeneet suuria mullistuksia, kun asiointi vähittäiskaupasta pankki- ja vakuutuspalveluihin hoidetaan verkon kautta. Digitalisaation kumppanina vaikuttaa globalisaatio; merkittävä osa esimerkiksi kotitalouksien vaatehankinnoista tehdään ulkomaisten verkkokauppojen sivuilta kivijalkakauppojen sijaan. Terveydenhuollossa digitalisaation nähdään olevan jopa sote-uudistusta suurempi muutosvoima (ks. esim. Sanna Salanterän haastattelu https://youtu.be/_JF9p9VE5VM).

Koulutussektorilla keskustelu digitalisaatiosta on kohdistunut usein kysymykseen, mitä laitteita, oppimisalustoja ja sovelluksia oppilaitoksissa käytetään perinteisten opetusmenetelmien tukena. Sitten kun tuo keskustelu on käyty ja päätöksiä hankinnoista tehty, alkaa tuskailu siitä, miten nopeasti laitteet, alustat ja sovellukset vanhenevat opettajien, oppilaiden ja opiskelijoiden käsiin.

Kiinnostavia keskusteluteemoja löytyy opetuksen ja oppimisen ytimestä; miten erilaiset pedagogiset valinnat ja ratkaisut tukevat opetussuunnitelmissa asetettujen osaamistavoitteiden saavuttamista ja sitä kautta edistävät tutkinnoilta edellytettyjen laatuvaatimusten toteutumista. Miten korkeakoulut voivat tukea opettajia ja opiskelijoita hankkimaan ja kehittämään digitalisoituvan opetuksen ja opiskelun valmiuksia? Mitä digitalisoituva työelämä edellyttää korkeakouluista valmistuneilta ja miten vastavalmistuneet omalla digiosaamisellaan vaikuttavat työelämän kehitykseen?

Continue reading

Uusiutuminen on välttämätöntä

Kalervo Väänänen

Yliopistomme nyt istuvan hallituksen toimikausi päättyy tämän vuoden lopussa. Hallituksella on enää yksi kokous joulukuussa ja sen asialista alkaa jo hahmottua. Rohkenen nyt jo päätellä, että tämän hallituksen merkittävin päätös tehtiin 4.8.2015 pidetyssä hallituksen kokouksessa. Silloin takana olivat edellisenä keväänä tehdyt maan hallituksen leikkauspäätökset, ja arvioimme, että valtion tuki Turun yliopistolle tulee vuoteen 2018 mennessä vähenemään noin 12 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä arvio on nyt toteutunut.

Mainitussa kokouksessa hallitus hyväksyi toimivan johdon laatiman Turun yliopiston nelivuotisen sopeuttamis- ja kehittämisohjelman (SoKe), jonka toteuttaminen aloitettiin välittömästi. SoKe-suunnitelman vaihtoehtona oli noin 200 henkilön irtisanominen budjetin tasapainottamiseksi.

Continue reading

Ollaan ihmisiksi

Riitta Pyykkö

Dekaani Markus Granlund kirjoitti muutama viikko sitten Turun yliopiston blogissa siitä, miten työyhteisössä aina välillä joltakulta menee kuppi nurin. Hermostutaan ja reagoidaan saman tien sen paremmin harkitsematta. Tämä on jokaiselle meistä tuttua. Ymmärrettävääkin, kunhan ei tule jatkuvasti tavaksi.

Konflikteja työyhteisössä siis väistämättä syntyy. Henkilöstön osalta yliopistossamme on tarjolla monenlaisia menettelyjä niiden hoitamiseksi. Kun edellytykset normaalille työnteolle ovat häiriintyneet, on syytä puuttua asiaan heti, tarvittaessa sovittelun keinoin.

Continue reading

Menneisyyden kuvien jäljillä: Turun Suomalaisen Yliopistoseuran 100 vuotta

Johanna Skurnik

Yliopistoseuralle, kuten koko Suomelle, vuosi 2017 on ollut juhlan vuosi: seura juhlii satavuotista historiaansa rinnan itsenäisen Suomen kanssa. Yliopistoseura lähti vuonna 1917 edistämään hanketta toisen suomalaisen yliopiston perustamisesta Suomeen. Marraskuussa 2017 tulee kuluneeksi vuosisata siitä hetkestä, jolloin pantiin alulle tapahtumasarja, joka tulisi johtamaan Turun yliopiston perustamiseen vuonna 1920 ja yliopiston avajaisiin vuonna 1922.

Yliopistoseura katsoo menneisyyteen ylpeänä siitä, mitä sata vuotta sitten tapahtui ja on juhlavuotensa aikana tuonut historiaansa esille monella tapaa. Keväällä Varsinais-Suomen maakunnassa järjestettiin kiertävä teatteriproduktio Eläköön 22040! joka toteutettiin yhteistyössä Turun ylioppilasteatterin ja Turun yliopiston kanssa. Näytelmässä käsiteltiin Turun yliopiston perustamiseen johtanutta kansalaiskeräystä ja nostettiin esiin ovelta ovelle kulkeneiden kerääjien kokemuksia. Samaan aikaan käynnistettiin myös jäsenhankintakampanja, jonka tuloksena Yliopistoseura lahjoitti kaikkien kesäkuun loppuun mennessä liittyneiden henkilöjäsenten tai yhteisöjäsenten ensimmäiset jäsenmaksut Turun yliopiston varainhankintaa.

Continue reading

Kili-Kali, kanslisti kadoksissa?

Marja Vauras

Suuret muutokset lähettävät tahtomattakin aikamatkalle menneeseen. Itse huomasin aloittavani aikamatkani noin neljänkymmenen vuoden takaa, kun onnellisena olin kohonnut tutkimusavustajasta laitoksen nuorimmaksi, pahnanpohjimmaiseksi assistentiksi. Mieleeni piirtyi elävänä kuva silloisesta kasarmirakennuksessa toimineesta laitoksestani ja sen sydämestä, kansliasta, jossa työskentelivät jo varsin ikääntyneet kanslistit. Laitoksen professorin huone tietenkin avautui kansliaan, ja jo senkin vuoksi usein kaarsin kanslian kautta, vaikkei mitään tähdellistä asiaa sinne ollutkaan, ja vaihdoin muutamat kuulumiset. Jo työssään hieman väsyneissäkin kanslisteissa oli jotain erityisen arvostettavaa, ja tämä tunne on värittänyt läpi vuosikymmenten omaa suhdettani laitoshallinnossa työskenteleviin.

Vaikka tuolloinkin ahkeroitiin kuten tänään, ajan käsite oli kovasti erilainen. Elettiinhän kirjeiden ja kirjoituskoneiden aikaa. Ajasta kertoo hyvin, että kanslistien yhtenä tärkeänä tehtävänä oli artikkelien ja raporttien puhtaaksikirjoitus. Oli hieno päivä, kun sai viedä valkolakalla tuhrimalla korjatut ja professorin piipun tuhkalla höystetyt käsikirjoituksen sivut viimein kansliaan puhtaaksikirjoitettavaksi. Muutaman viikon päästä tuo hengentuote pääsisi viimein maailmalle. Nyt kun nuo mielikuvat palaavat, on kuin katsoisi vanhaa, hieman ruskeansävyistä elokuvaa. Tehokkuuden tiellä olivat ehkä ajan rajoitteet, mutta niinpä sitten ajatteluun oli aikaa.

Continue reading

Miksi kuppi menee aina välillä nurin?

Markus Granlund

Joskus meillä ihmisiksi kutsutuilla tallaajilla ”mopo keulii”, ”kuppi menee nurin” tai ”kaikki muumit eivät ole laaksossa”. Kun ihminen hermostuu ja reagoi muutoksiin työyhteisössään spontaanisti, onko kyse epärationaalisuudesta? Oman kokemukseni perusteella kyse on pikemminkin siitä, että rationaalisuuden perusteita on monia, eli asioita voi lähestyä rationaalisesti monesta näkökulmasta. En mene rationaalisuuden käsitteen sisälle nyt sen enempää, mutta suosittelen kaikille kiinnostuneille nobelisti Daniel Kahnemanin kirjaa Thinking, Fast and Slow, mikä avaa sitä tosiasiaa, että me kaikki kärsimme kognitiivisista vinoutumista tai ennakkoasenteista, ja että meissä kaikissa asuu kahdenlaista ajattelijaa: nopeaa, vaistomaista ja emotionaalista, sekä hitaampaa, harkitsevampaa ja loogisempaa.

Continue reading

Mitä tahansa muuta kuin opettajaksi

Jaakko Suominen

Aloitin historian yliopisto-opintoni Turussa melkein tasan kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Elokuun lopulla 1992 minulla oli yksi selkeä ammatillinen tavoite, mitä opinnoiltani halusin: mitä tahansa muuta mutta ei opettajaksi.

Pidin historianopettajan ammattia kyllä ihan kunniallisena. Nimenomaan asialleen omistautuneet innostuneet historianopettajat olivat saaneet minutkin kiinnostumaan historiasta mahdollisena opiskelualana. En tosin muista, oliko innostuksen raja mielestäni jo ylittynyt, kun lukio-opettaja näytti latinalaisen Amerikan varhaiskulttuureja käsitelleellä tunnilla omia lomadiakuviaan Meksikon ja Guatemalan porraspyramideilta. Continue reading

Pohdinnassa Länsirannikon yliopistollinen sairaala

Pentti Huovinen

pedaVarsinais-Suomen, Satakunnan ja Vaasan sairaanhoitopiirit solmivat vuonna 2011 yhteistyösopimuksen, jonka pohjalta muodostettiin Länsirannikon miljoonapiiri. Tulevassa maakuntauudistuksessa tätä kolmen maakunnan muodostamaa, noin 900 000 asukkaan aluetta, kutsutaan yhteistyöalueeksi. Continue reading

Kaksi promootiokulkuetta

Veli Pekka Toropainen

Seisoin alkukesästä 1990 Aninkaistenkadulla teatterista lainatuissa vaatteissa. Oli Turun yliopiston 350-vuotisjuhlat ja promootiokulkue järjestäytyi konserttisalin edustalla. Ihailimme kuningatar Silviaa, joka promovoitiin kunniatohtoriksi. Hän oli loukannut jalkansa ja joutui kipsin vuoksi ajamaan ohitsemme avoautolla. Kun promovoidut tohtorit jo astelivat mäkeä alas, oli meidän vuoromme liittyä joukon hännille historiallisena kulkueena.

Continue reading

Kehityskeskusteluissa aina läsnä sekä yhteisöllinen että yksilöllinen ulottuvuus

Jussi Tapani

Osallistuin jokin aikana sitten seminaariin, jossa luennoitsija luonnehti nykyistä asiantuntijatyötä päivittäisten hankalien tilanteiden harjoitteluleiriksi. Tämä kuvaus tavoitti selvästi kuulijakunnan kokemusmaailman, sillä sen verran hersyvää oli yleisön joukosta kuulunut nauru. Asiantuntijatyölle on tyypillistä, että kohtaamme päivittäin tilanteita, jossa joudumme etsimään luovia ratkaisuja, tarkistamaan sovellettavien pelisääntöjen sisällöt ja sietämään epävarmuutta.

Continue reading

Older posts