Kuvituskuvassa kaksoivalotuksella henkilön kasvot ja kukkia

Akrasiasta eli pois ristiriidoista

Oletko huomannut, että et aina toimi tietojesi tai arvojesi mukaisesti? Ylimääräisten sokerikuorrutteisten munkkien ja viinilasien kohdalla voi olla vaikeaa kieltäytyä, vaikka järki huutaa tekemään juuri niin. Monet hankkivat halpatyövoimalla tuotettuja vaatteita, vaikka he ajattelevat, että halpatyövoimaa ei tulisi tukea. Moni myös ostaa tuotteita, joiden valmistus aiheutti eläimille selvää kärsimystä – siitäkin huolimatta, että he pitävät tuon kärsimyksen aiheuttamista tuomittavana. Samoin on yleistä, että ihmiset lentävät lomalle telluksen toiselle puolelle, vaikka he ovat vankasti sitä mieltä, että päästöjä ja lentomatkailua tulisi vähentää.

Ihminen onkin ristiriitainen olento. Me saatamme tietää yhtä ja tehdä toista. Tästä ilmiöstä käytetään filosofiassa termiä akrasia.

Kun tieto ei riitä

Akrasia tarkoittaa tilaa, jossa tekomme sotivat tietoamme tai arvojamme vastaan. Länsimainen filosofia, jonka alkujuurissa jo kohoili voimakas usko ihmisen rationaalisuuteen, on koettanut selittää tätä rationaalisen ihmiskuvan kannalta kiusallista ilmiötä. Miten on mahdollista, että järjellinen olento toimisi järkeään vastaan – eikö tämä osoita, että hänen tekonsa ja siten hän itse ovatkin irrationaalisia?

Sokrates (470–399 eaa.) ehdotti, että huonot teot ovat seurausta tietämättömyydestä. Hyveelliseksi kasvamiseen riittääkin tästä näkökulmasta tiedon lisääminen. Edelleen yhteiskunnallinen vaikuttaminen nojaa usein siihen oletukseen, että tiedon tarjoaminen ja kansan valistaminen saavat ihmiset muuttamaan tekojaan. Jos siis tähtäimessä on vaikkapa viruksen torjunta, annetaan suurelle yleisölle tietoa viruksen mekanismeista ja ehkäisykeinoista. Mikäli tavoitteena on ilmastonmuutoksen hillitseminen, asetetaan ihmisten eteen ympäristötuhoa koskevaa tieteellistä tietoa.

Ongelmana kuitenkin on, että läheskään aina tieto ei riitä.

Platon (420–391 eaa.), joka käsitteli akrasiaa dialogeissaan Protagoras ja Gorgias, huomautti, että akrasia voi riivata oikeissa olosuhteissa meistä jokaista. Hänen mukaansa akrasiaan johtavat erityisesti huonosti harkitut halut, jolloin hetkellisen himon kourissa unohdamme pidemmän aikatähtäimen tavoitteemme. Halut johtavat ihmisen jopa täydellisen sekaannuksen tilaan, jossa hän impulsiivisesti sinkoilee teosta toiseen huomaamatta, miten ne sotivat harkittua tietoa vastaan.

Platonin ehdotus näyttää kuvailevan erityisen hyvin nykyistä kulutusyhteiskuntaa, missä mainonta ohjaa meitä yhden hetkellisen halun luota toiselle, ja elämä uhkaa täyttyä alati yltyvien mielitekojen hektisestä tyydyttämisestä samalla, kun harkittu tieto ja arvot hälvenevät haaleiksi muistoiksi.

Itsekontrolli ja -tuntemus

Platonin ratkaisu oli selvä. Monen muun antiikin ajattelijan tavoin hän totesi, että välttääkseen sinne tänne sinkoilun, on ihmisen kehitettävä kykyään hallita halujaan. Tämä voi kuulostaa nykyihmisen korvaan ankaralta, kehottaahan kulttuurinen ilmapiiri meitä usein pikemminkin antautumaan haluillemme. Mainonta ei itse asiassa olisi lainkaan niin tehokasta, jos jokainen meistä punnitsisi halunsa tarkasti ja kieltäytyisi ostamasta asioita, jotka sotivat tietoa ja moraalia vastaan. Juuri markkinoinnin mekanismit ovat luisuttaneet myös muuta kulttuuria suuntaan, missä on mieluisampaa hemmotella itseä kuin asettaa itselle rajoja. ”Haluatko tuon uuden älypuhelimen, jossa on hitusen parempi kamera, vaikka entinenkin toimii vallan mainiosti? Osta se, helli itseäsi, älä kiellä itseltäsi asioita!” ne kuiskivat meille.

Platon on kuitenkin oikeassa. Itsekontrollia tarvitaan.

Mistä tuo kontrolli sitten löytyy? Antiikin aika kehotti meitä tuntemaan itsemme. Myös Sokrates, joka kuljeskeli Platonin dialogeissa aikalaisiaan viheliäisillä kysymyksillä kiusaten, totesi, että vain tutkiskeltu elämä on elämisen arvoinen. Itsetuntemus auttaa myös omien halujen tunnistamisessa ja niiden vertaamisessa suhteessa tietoon ja arvoihin: mitä oikeastaan haluan, mitä minun olisi hyvä haluta, mitä vaikutuksia teoillani on suhteessa itseeni, muihin ihmisiin, muihin lajeihin ja luontoon? Sitä kautta se on yksi keino kehittää myös itsekontrollia.

Itsekontrolli ei olekaan hampaat irveessä tapahtuvaa askeesia, missä luovumme kaikesta hauskasta. Päinvastoin, se on parhaimmillaan keino elää siten, että halumme, tietomme ja arvomme ovat yhdessä linjassa. Itsekontrolli ei ole itsen estämistä vaan itsen toteuttamista – omien harkittujen halujen, tiedon ja arvojen realisointia. Tämän kaiken lopputulema on, että akrasian poistamiseen ei tarvita ainoastaan lisää tietoa maailmasta, vaan sen ohella tietoa meistä itsestämme ja tuon tiedon mahdollistamaa kykyä ohjata tekojamme rakentavammin.

Yhteiskunnalliset tuuppaukset

Itsekontrolli on haastavaa ja jokainen meistä lipsuu sen saralla. Tästä syystä toiseksi akrasian ratkaisuvaihtoehdoksi on erityisesti psykologisessa tutkimuksessa ehdotettu ”tuuppaamista” (engl. nudging), jolloin yhteiskunta lempeästi ohjaa meitä tekemään hyviä ratkaisuja. Kaupan kassajonojen viereen ei enää asetellakaan ihmislasta paheiden tielle houkuttelevia suklaapatukoita vaan hedelmiä, ruokaloissa ensimmäisenä listalla ei ole makkarakeitto vaan kasvisvaihtoehto, ja lentoverot ohjaavat ihmisiä ympäristöystävällisempiin ratkaisuihin. Tiedon ja arvojen seuraamisesta tehdään siis yhteiskunnan tai yksittäisten yritysten taholta helpompaa poistamalla kuvasta harhaanjohtavien mielihalujen lähteitä.

Itsekontrolli ja tuuppailu eivät kuitenkaan ole vastakkaisia vaihtoehtoja, vaan parhaimmillaan ne liittyvät toisiinsa. Itsekontrollia voi kehittää tuuppailun avulla, ja toisaalta itsensä tunteva ja paremmin hallitseva ihminen voi myös selkeämmin nähdä, miksi tuuppailua tarvitaan. Hän tunnistaa tahdonheikkoutensa – akraattisuutensa – ja sen, että tahmeakouraisten halujen hetteiköistä poispääsemiseksi on välillä välttämätöntä saada ohjausta ympäröivältä maailmalta.

Akrasiaa voi poistaa myös esimerkiksi arvioimalla kriittisesti sitä, mistä omat mielihalut tulevat (minusta vai kaukaisen suuryrityksen mainosalgoritmeista?) sekä kehittämällä tunnemaailmaa suuntaan, joka paremmin mukailee järjen ääntä. Keinoista ei olekaan pulaa vaan pikemminkin niitä koskevasta tietoisuudesta.

Ristiriidattomampi tulevaisuus

Elämä on ristiriitaista eikä akrasiaa voi aina välttää. Silti ristiriitoja voi ja tulee vähentää. Nykymaailmaa runtelevat kriisit, aina ihmisten välisistä konflikteista ja epätasavertaisuudesta eläinten hyvän elämän estämiseen ja ilmastonmuutokseen, kihoavat usein akrasiasta. Me tiedämme, että muita ihmisiä, eläimiä ja luontoa on kohdeltava hyvin. Me myös tiedämme, että meidän tulisi kohdella itseämme vaalien eikä rikkoen. Tämä tieto ansaitsee tulla todeksi tekojen tasolla.

Ksenofanes (431–354 eaa.) totesi, että pahinta orjuutta on orjuus omalle akraattisuudelle. Tämä kannattaa palauttaa mieleen, kun tekee itseä, muita ihmisiä, eläimiä ja ympäristöä koskevia päätöksiä.


Elisa Aaltola
Kirjoittaja on filosofian kollegiumtutkija Turun ihmistieteiden tutkimuskollegiumissa TIASissa.

Kategoriat: TiedeAvainsanat:

8 responses to “Akrasiasta eli pois ristiriidoista”

  1. Tarkoittaako Ksenofanes että itsekontrolli ei saa päästä valta-asemaan elämässämme? Eli ei saa olla liian ankara itselleen ja toisille, koska ihminen on epärationaalinen eikä aina jaksa kontrolloida käytöstään. Mikä on riittävää itsekontrollia esim eläinperäisen ravinnon välttämisessä?Mistä syntyvät yhteiskunnan tuuppaukset, ellei ole niitä, jotka jaksavat kontrolloida itseään ja osoittavat teoillaan ja tiedollaan oikean suunnan?

    • Kiitos kommentista! Ksenofanes peräänkuulutti sitä, että emme anna niiden asioiden, jotka vievät harhaan, hallita elämäämme.

      Se, mikä on akrasian näkökulmasta riittävää itsekontrollia, riippuu omista arvoistasi: akrasiaa koskeva filosofia ei siis sinällään vastaa siihen, mikä on oikein tai väärin, vaan muistuttaa ihmisiä siitä, että he eivät aina seuraa omia näkemyksiään oikeasta ja väärästä.

      Yhteiskunnalliset tuuppaukset perustuvat siihen, että ihmisiä ohjataan yleisesti/laajasti hyväksyttyihin tekoihin (esim. terveellinen ruokavalio, ympäristöystävällisyys, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, eläinten hyvän elämän kunnioittaminen, jne.). Tähän puolestaan vaaditaan poliittista ja taloudellastakin tahtoa.

    • Itsekontrolli, tuuppaaminen – hyviä ihmisille jotka muutenkin trkevät valintojaan tietoisina niiden merkityksestä ( itselleen) ja vaikutuksesta ,( mm. maailman ilmastoon)… mutta entä kun ihmisillä vain on ylimääräistä löysää rahaa? Tätä ei em. filosofien sikana eikä Suomessakaan vielä useimpien 1950-luvulla tarvinnut miettiä. Ylimääräinen raha luo kuluttamisen eetoksen, koska materialismi on syrjäyttänyt muut ideologiat.

    • Valinta tulee omista haluista ja ulkopuolelta esim mainoksista. Jos haluaa helppo huomata minkä antaa vaikuttaa arvon vai itsekkyyden .Itsekkyyskin voi olla hyvä asia jos on hyvät arvot ja toteuttaa itseään.

  2. Kun olet kovin vakuuttunut kasvisruuan eettisyydestä ja ympäristöystävällisyydestä niin mihin tietosi pohjautuu ? Seuraatko esim. käytännön tutkimusta?
    On todella tärkeää puhua eläinten hyvinvoinnista ja lihansyönnin vähentämisestä, mutta näetkö mitään epäeettistä, järjenvastaista omassa näkökannassasi.
    Tarkoitan sitä että tiedätkö minkä verran kasvinviljelystä, maanviljelystä yleensä.pystyäksesi olemaan ikään kuin. asiantutija.
    Ajatteletko koskaan että jos oletkin väärässä ja tuotantoeläimet olisivatkin ihmiskunnalle ja ympäristölle välttämätön hyve osana luonnon kiertokulkua.

    • Seuraan toki eläinten hyvinvointia ja ympäristöä koskevaa tutkimusta. Eläinten ja ympäristön kohtelun etiikka on itse asiassa ollut pitkään yksi erityisalani. Tehostetun eläintuotannon negatiiviset vaikutukset sekä eläinten hyvinvoinnille että ympäristölle ovat laajasti tutkittuja ja vahvistettuja. Tämä blogi ei kuitenkaan käsittele sitä, tuleeko ihmisen syödä lihaa tai lentää vähemmän, vaan sitä, mitä tapahtuu, kun hän toimii omien arvojensa vastaisesti.

    • Mielipidettä tulee olla valmis muuttamaan ja tunnustaa olevansa väärässä jos uusi tieto sen osoittaa.Köyhän tulee kyllä helpommin tehtyä tahtoaan vastaan vaikka olisi hyviä arvoja.Esim ostaa halvimmat housut,kun ei varaa hyviin jotka tulee halvemmiksi kun kestävät pitempään kun ei saa säästöön ko. summaa.Ei usein Suomessa mutta köyhissä maissa.Suomalaisilla parempi mahdollisuus tehdä hyviä valintoja.Itse syyllistynyt tähän .Helppo huomata kun tutustuu viisaampiin teksteihin.Filosofia onkin kehittävää.

  3. Tahdon ja tekojen ristiriitaa kuvaili elävästi myös apostoli Paavali. “Minä kurja ihminen….En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.” Itsetuntemus on tärkeää. Kiitos, kun tutkit aihetta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *