Henkilö pitelemässä kirjaa jonka kannessa teksti "Opettajana yliopistossa"

Pedagogiset opinnot vai yliopistopedagogiset opinnot?

Aika ajoin herää kysymys, ovatko pedagogiset opinnot ja yliopistopedagogiset opinnot toisiaan vastaavat tai “samanarvoiset”. Vastaus on kyllä. Suomen lain mukaan on olemassa yhdet 60 opintopisteen laajuiset pedagogiset opinnot, joihin lukeutuvat kaikki pedagogisen pätevyyden tuottavat opinnot.

Kysymys pedagogisten opintojen olemuksesta nousee esiin yleensä tehtäväntäyttötilanteissa, joissa henkilöllä on jo pedagogiset opinnot, muttei erityisesti yliopistopedagogisia opintoja. Joskus yliopistossa opettavia on kehotettu hakeutumaan yliopistopedagogiikan opintoihin suoritetuista pedagogisista opinnoista huolimatta. Eri pedagogiset opinnot ovat kuitenkin toisiaan vastaavia, joten perusteita tällaisille kehotuksille ei ole. Olisi myös resurssien tuhlausta kouluttaa henkilö toiseen kertaan samaan pätevyyteen.

Reittejä pedagogisen pätevyyden saavuttamiseksi on useita. Pedagogiset opinnot voi tyypillisesti suorittaa osana yliopistojen perustutkintoja (ns. aineenopettajaopinnot) tai tutkinnon jälkeen ns. erillisinä opintoina. Myös ammattikorkeakoulut tarjoavat pedagogista koulutusta. Yliopistossa työskenteleville yliopistopedagogiikan opinnot muodostavat usein luontevan väylän pedagogiseen pätevyyteen, jos vastaavat opinnot eivät sisälly jo osaksi aiempaa koulutusta.

2000-luvun alkupuolella käytiin yliopistopedagogiikan toimijoiden ja opetusministeriön välillä keskustelua siitä, tulisiko yliopistopedagogiikassa olla omat, ensimmäisen ja toisen asteen opettajille suunnatuista yleisistä pedagogisista opinnoista eroavat opinnot. Ministeriön kanta oli selkeästi kieltävä; Suomessa tarvitaan vain yhdet opinnot, jotka valmistavat kaikenlaisiin opettajan pedagogisiin tehtäviin.

Yliopistopedagogiset opinnot ovat sisällöltään usein hieman erilaiset kuin muut pedagogiset opinnot. Esimerkiksi Turun yliopistossa pedagogisten käytäntöjen tueksi tehdään yliopistopedagogista tutkimusta, johon myös yliopistopedagoginen koulutuksemme perustuu. Kaikkien pedagogisten opintojen pohjalla ovat kuitenkin samat yleiset pedagogiset teoriat, sekä uusin oppimiseen ja koulutukseen perustuva kansainvälinen tietämys.

Kohti jatkuvaa pedagogista oppimista

Pedagogisten opintojen tuottamasta kelpoisuudesta erillinen kysymys on pedagogisen osaamisen jatkuva kehittäminen. Uusin yliopistopedagoginen tietämys sekä yleiseen pedagogiikkaan liittyvä kehitys tulisi saattaa opettajiemme tueksi läpi opetusuran. Tämä koskee luonnollisesti myös pedagogisen pätevyyden omaavia opettajia, erityisesti jos opintojen suorittamisesta on kulunut jo aikaa. Opettajat kaipaavat myös pedagogista keskustelua opetustyönsä tueksi, johon pedagogisissa koulutuksissa on mahdollisuus.

Onkin tärkeä miettiä, mitä jatkuvan pedagogisen oppimisen mahdollisuuksia voimme Turun yliopistossa tarjota opettajillemme. Yliopistoomme perustettiin tämän vuoden alussa UTUPEDA-keskus, jonka tehtävänä on pohtia tätäkin asiaa yhdessä tiedekuntien kanssa.

Ensiapuna oman yliopistopedagogisen osaamisen päivittämiseen toimii UNIPS-oppimisalusta, josta löytyy itseopiskelumateriaalia peräti viiteentoista korkeakoulupedagogiseen teemaan, aina opetuksen suunnittelusta opinnäytteiden ohjaukseen. Nämä englanninkieliset materiaalit ovat avoimesti kaikkien saatavilla koko ajan. UNIPS-moduuleja tarjotaan osittain myös opintopisteytettyinä kokonaisuuksina, joita pedagogiset opinnot suorittanut henkilökuntakin on tervetullut suorittamaan.

Mari Murtonen
Mari Murtonen
Kirjoittaja on korkeakoulupedagogiikan professori opettajankoulutuslaitoksella ja UTUPEDA-keskuksen johtaja

Hanna Nori
Hanna Nori
Kirjoittaja on kasvatustieteiden laitoksen ja UTUPEDA-keskuksen yliopistotutkija

Henna Vilppu
Henna Vilppu
Kirjoittaja työskentelee opettajankoulutuslaitoksen ja UTUPEDA-keskuksen yliopistotutkijana