Jokainen meistä kaipaa nähdyksi ja kuulluksi tulemista
Koronapandemian luoma poikkeustilanne on muuttanut Turun yliopiston opiskelijoiden tilannetta huolestuttavaan suuntaan, ja moni on ollut avun tarpeessa jo ennen poikkeusaikaakin. Useat korona-aikana tehdyt kyselyt ja selvitykset ovat osoittaneet, että poikkeusaika on koetellut korkeakouluopiskelijoita.
Moni on kokenut mielialan alavireisyyttä, jopa masennus- ja ahdistusoireita, motivaation laskua ja yksinäisyyden tunteita. Etäopetus ja pandemian aiheuttama eristäytyminen ja sosiaalisten kontaktien vähyys aiheuttivat etääntymistä opiskelukavereista ja mikä vielä ikävämpää, opiskelunsa aloittavilla yhteisöllisyyttä tai yhteenkuuluvuuden tunnetta ei ehtinyt edes muodostumaan.
Lisäksi ne, jotka jo ennen poikkeusaikaa kokivat yksinäisyyttä, ovat suuressa riskissä jäädä opiskeluyhteisön ulkopuolelle. Korona-aika ja etäopiskelu ovat myös aiheuttaneet vaikeuksia erottaa opiskelu- ja vapaa-aikaa. Vapaalle vaihtaminen on haasteellista.
Kaipaus opiskelukaverien seuraan sekä opiskeluyhteisön osaksi ja jäseneksi on suuri
Uuden lukuvuoden alussa moni opiskelija on toiveikas ja optimistinen mutta moni myös pelkää, ettei opetusta pystytä järjestämään riittävästi livenä paikan päällä, vaikka niin on luvattu. Kaipaus opiskelukaverien seuraan sekä opiskeluyhteisön osaksi ja jäseneksi on suuri. Yksin opiskelu vailla tukea, apua ja yhteisöllisyyttä on syönyt monen opiskelijan motivaatiota ja opiskelukykyä. Itseluottamus ja pystyvyyden kokemus ovat olleet monella koetuksella, kun ei ole saanut riittävästi palautetta eikä mahdollisuutta reflektoida itseään opiskelijana.
Moni opiskelija on myös epäilevä omien opiskelutaitojen suhteen. Monet kurssit ovat olleet nyt erilaisia suoritustavoiltaan, eikä esimerkiksi kirjatentti, joita nyt on ollut valitettavan usein, ole antanut riittävästi palautetta oman osaamisen arvioimiseksi. Metakognitiivisten taitojen kehittyminen olisi kuitenkin tärkeä taito oppia.
Opintopsykologiresurssia lisätty – ajan saa aiempaa nopeammin
Opiskelijat ovat löytäneet opintopsykologin vastaanotolle enenevässä määrin ja olemme iloisia, että yliopisto on vastannut tähän tarpeeseen lisäresurssilla. Saimme toukokuussa neljännen opintopsykologin ja pystymme nyt antamaan ajan vastaanotolle aiempaa nopeammin. Meillä on nyt myös enemmän resursseja kehittää uusia työskentelymuotoja ja keinoja auttaa opiskelijoitamme. Jo oikeastaan ennen korona-aikaa, käyntimäärät opintopsykologin vastaanotolla ovat tasaisesti kasvaneet.
Avun hakeminen ja vaikeiden asioiden puheeksi ottamisen lisääntyminen eivät kerro vain pahoinvoinnin kasvusta vaan myös suvaitsevuuden ja avoimuuden lisääntymisestä yliopistossamme. Tänä päivänä on lupa ja vapaus puhua mielenterveyden ongelmista.
Kolme vertaistukiryhmää opintojen etenemiseen – paikkoja olla osa porukkaa
Opintopsykologin vastaanotolla käydään läpi opiskelun vaikeuksia mutta paljon myös jaksamiseen ja arjen hallintaan liittyviä ongelmia. Yritämme yhdessä miettiä keinoja esimerkiksi opinnnäytetyön eteenpäin viemiseksi tai kirjoittamisen aloittamiseksi. Sitten taas välillä käsittelemme ikäviä tunteita ja haasteita esimerkiksi yksinäisyyteen ja yhteisöllisyyden puuttumiseen liittyen. Myös jaksaminen ja motivaatio ovat usein keskustelun aiheina.
Opintopsykologin vastaanoton lisäksi tarjoamme ryhmiä erilaisin fokuksin. Tänä syksynä meillä on ilo aloittaa kolme ryhmää: Opinnoissa eteenpäin-ryhmä, Graduspurtti-ryhmä sekä Vipuvoimaa vertaisryhmästä (ryhmä kakkosvuoden opiskelijoille). Ryhmässä on mahdollisuus jakaa kokemuksia ja saada vertaistukea toisilta samassa tilanteessa olevilta. Erityisesti nyt korona-aikana ryhmistä on muodostunut paikka olla osa porukkaa ja vuorovaikutusta.
Oppia etäajasta – mahdollisuus ravistaa vanhoja toimintatapoja ja kokeilla uutta
Vaikka korona-aika on tuonut paljon haasteita ja aktivoinut vanhojakin ongelmia, olemme kuitenkin oppineetkin siitä paljon. Olemme saaneet kokemusta ja varmuutta erilaisista etäyhteyksin tapahtuvista tapaamisista, opetus- ja ryhmätilanteista. Hienoa on myös ollut, että me taivuimme nopeasti ja joustavasti miettimään ja kehittämään uusia tapoja tavata opiskelijoita. Osa näistä etäyhteysmuodoista jää varmasti elämään ja on hyvä lisä lähitapaamisiin, joita moni varmasti malttamattomana odottaa.
On myös hyvä muistaa, että osa opiskelijoista kertoo voineensa hyvin etäaikana ja että etäopiskelu on sopinut heille lähiopiskelua paremmin. Me olemme siis erilaisia tässäkin mielessä ja nyt meillä on mahdollisuus ravistaa vanhoja toimintatapoja ja kokeilla uutta, ehkä luoda myös uutta opiskelijakulttuuria kuullen kaikenlaisia ääniä ja tukea sitä kautta aitoa yhdenvertaisuutta.
Olemme nyt myös käytännössä oppineet sen, että yhteisöllisyyteen ja ryhmäytymiseen pitää varata aikaa ja nähdä vaivaa, varsinkin silloin, kun spontaaneja kohtaamisia ei ole luentosaleissa tai lounailla. Pienetkin osallistamiset ja pienryhmäaktivoinnit etäluennon yhteydessä voivat nousta arvoon arvaamattomaan mielekkyyden ja motivaation kohottajana. Monet opettajat ovatkin venyneet ja nähneet paljon vaivaa kurssien suunnittelemisen eteen ja panostaneet ryhmäytymiseen.
Uskalla ottaa huoli puheeksi ja kysyä, mitä kuuluu
Nyt kun vähän kerrassaan siirrymme kohti avoimempaa vuorovaikutusta ja läsnäolo-opetusta, on tärkeää, että näemme toisemme. Jokainen meistä kaipaa nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Tärkeää on myös uskaltaa ottaa huoli puheeksi ja kysyä, mitä kuuluu. Yhtä tärkeää on jäädä hetkeksi toisen vierelle ja pohtia, miten voi auttaa.
Joskus omat rahkeet eivät riitä ja silloin kannattaa apua hakea muilta. Turun yliopistossa uusi tukimuoto on Mielen päällä -hanke, jonka tukiopiskelijatoiminta starttaa juuri näillä hetkillä. Tukiopiskelijat ovat vertaistukena ja ohjaavat myös tarvittaessa eteenpäin. Opintopsykologin vastaanotolle voi hakeutua tällä hetkellä sähköpostitse: opintopsykologi@utu.fi.
Kirjoittaja työskentelee opintopsykologina Turun yliopistossa.