Sote tulee – ollaanko valmiita?
”Maan tyhmin hallintouudistus”. Näin Jan Vapaavuori runttasi sosiaalisessa mediassa nk. sote-uudistuksen tämän viikon maanantaina, tammikuun 23. päivä, ensimmäisten hyvinvointialueiden vaalien jälkimainingeissa. Sote-uudistus eli sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistus, jonka tarkoituksena on siirtää julkisten sote-palveluiden vastuu kunnilta 18 hyvinvointialueelle, on ollut pitkä prosessi, jota on väännetty koko 2000- ja 2010-luvut. On puhuttu toisen maailmansodan jälkeisestä suurimmasta sosiaali- ja terveysalan projektista, jolla on sekä teknisiä, poliittisia että ideologisia ulottuvuuksia. Vapaavuori on hyvä esimerkki heistä, jotka vastustivat resurssien siirtoa kunnilta ja uuden hallinnollisen tason perustamista omine valtuustoineen.
Vaikka sote-uudistus nähtiin välttämättömänä, siihen kohdistui erilaisia odotuksia, ja sen tulevaisuus on epävarma. Massiivinen rahoituksen siirto sekä uuden demokraattisen tason luominen ovat mittaluokaltaan erittäin merkityksellisiä muutoksia. Itse poliittisen historian professorina minua poliittiset ja ideologiset ulottuvuudet ovat kiinnostuneet eniten, mutta dekaanina olen saanut myös mahdollisuuden nähdä asiat toisellakin tasolla.
Ensinnäkin sote-uudistus on mitä ilmeisemmin yksi ”viheliäisistä ongelmista”, joiden hoitaminen vaatii erittäin monipuolista ja tieteellisen tutkimuspohjaista lähestymistapaa. Nämä suuret ongelmat eivät ole yksinkertaisia, yhden alan hoidettavia. Tekniset vastaukset eivät riitä, vaan on tärkeä tutkia niitä joka suunnasta. Sote-uudistukseen liittyy politiikka, ideologia, sosiaalipolitiikka, hallintotiede ja niin edelleen. Sen pohtiminen, mutta myös sen tukeminen, suorastaan vaativat eri näkökulmia ja tutkimusta tutkijoilta. Se vaatii myös rajoja ylittävää näköalaa, jolla Suomen toimijat voivat vertailla toimintaansa muiden maiden kanssa: vaikka he eivät (luonnollisesti) hoitaisi asioitaan yhtä hyvin kuin Suomessa, niillä on ehkä joskus, sattumalta, kuitenkin sellaisia oivalluksia, joita voitaisiin tässäkin soveltaa.
Monialainen ja monipuolinen yliopisto kansainvälisine kontakteineen ja tutkimuksineen on ainoa paikka, jossa luova, tutkiva työ voidaan tehdä niin, että sen hedelmät on tarkoitettu koko yhteiskuntaan jaettaviksi. Näin olleen yliopistot ovat luonteeltaan erittäin tärkeitä työkaluja näiden ongelmien ymmärtämiseen ja hoitamiseen. Niin kauan, kuin ne pidetään monipuolisina organisaatioina, niillä on mahdollisuus tuottaa tietoa ja innovaatioita. Niille on myös turvattava mahdollisuus tehdä pitkäaikaista tutkimusta. Puheet koulutuslinjojen lopettamisesta lyhytnäköisten tuotettavuuskriteereiden mukaan tai yliopistojen ”trimmauksesta” ovat tässä kontekstissa turmiollisia. Nykypäivän hyödyttömäksi koettu koulutus- tai tutkimusala voi olla tulevaisuuden ongelmien ymmärtämisen ytimessä.
Yhtä tärkeää sote-asioiden hoitamisessa on tapa, jolla tämä monipuolinen tutkimus leviää yhteiskunnassa. Lukuisten alojen ja tasojen välisen yhteistyön järjestämiseen pitää kiinnittää huomiota, ja varsinkin yliopiston rooliin sote-uudistuksen sisäisessä toiminnassa.
Tammikuun 18. päivä julkaistussa tiedotteessa Suomen viisi yliopistosairaalaa korostivat näkemystään siitä, että yliopistosairaaloiden rooli sote-uudistuksessa oli täsmennettävä ja resurssit varmistettava. Sairaalat osoittivat huolensa tulevaisuudestaan ja kyvystään hoitaa tehtävänsä. Erityisen tärkeänä asiana sairaalat nostivat esiin nivelkohdetutkimuksen opetuksen ja hoidon laadun varmentamisen ja kehittymisen välillä. Yliopistosairaalat nojaavat yliopistossa tapahtuvaan tutkimukseen, kun ne kouluttavat tulevia lääkäreitä mutta myös silloin, kun ne hoitavat potilaita. Tämä on tärkeää ja vaatii resursseja, jotta tärkeä yhteys tutkimuksen ja koulutuksen sekä tutkimuksen ja hoidon välillä säilyy tulevaisuudessa.
Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan oppiaineilla on helppo yhtyä tähän ja todeta sama. Turun yliopistossakin pohditaan tapoja, joilla yliopisto osallistuu tulevaisuudessa sote-uudistukseen sosiaali- ja psykologian alalla. Tilanne on sama kuin terveysalalla: yliopisto tarjoaa tutkimukseen perustuvaa opetusta ja osallistuu sosiaalialan pohdintaan alan kehityksestä sekä sen suurista ja ajankohtaisista ongelmista. Sote-uudistus antaa mahdollisuus pohtia tilannetta vielä tehokkaammin. Mitä sosiaalialalla on meille sanottavaa, mitkä ovat sen tarpeet? Minkälaisia ilmiöitä voitaisiin tutkia, miten koulutus voitaisiin sovittaa paremmin kentän tarpeisiin? Toisaalta, millä tavalla yliopisto voi auttaa kentällä toimivia sosiaalialan työntekijöitä jakamalla tutkimustuloksia ja avaamalla opetustarpeille? Suomenkin yhteiskunnassa esiintyy vakavia sosiaalisia ongelmia, joiden sosiaaliset, taloudelliset ja psykologisetkin juurisyyt selvitetään yliopistossa ja joille pohditaan interventiomenetelmien kautta ratkaisuja. Tätä aspektia ei voida jättää pois sote-uudistuksesta.
Turun yliopistolla on tähän erityisen hyvät mahdollisuudet. Käsitys norsuluutornissaan toimivasta akateemisesta väestä ei ole ikinä pitänyt paikkaansa sosiaali- ja psykologian aloilla. Sosiaalityön, sosiaalipolitiikan, sosiologian ja taloussosiologian, logopedian sekä psykologian aloilla tutkijoiden kontaktit maailmaan ja sosiaalialaan ovat pitkään olleet elintärkeitä osia myös tutkimustyössä. Yhteiskuntatieteellisellä tiedekunnalla on sosiaalitieteiden laitoksellaan kolme työelämäprofessoria, joiden kautta rakentuu vahvat siteet sosiaalialaan. Tiedekuntien välinen Sote-akatemia tarjoaa lukuisia tutkimukseen perustuvia kursseja, ja yliopisto tarjoaa sosiaalialalla paljon opetusta myös jatkuvan opetuksen puolella. Kontaktit ”kentän” kanssa ovat välittömiä ja luottamuksellisia. Tämän pohjalta on hyvä lähteä rakentamaan yliopistollista sote-yhteistyötä sosiaali- ja terveysaloilla.
Hyvinvointialueen yliopistollisuuteen on turvauduttava kaikilla aloilla, joihin sote-uudistus vaikuttaa. On olennaista keksiä keinoja, joilla voidaan parhaiten järjestää tiedon siirto kentän ja yliopiston välillä. Näin yliopisto pysyy myös kiinni Suomen yhteiskunnan valtavassa murroksessa: voimme samaan aikaan sekä rakentaa että tutkia hyvinvointialuetta. Yliopiston ja hyvinvointialueiden yhdyspinnan kuntoon järjestäminen tulee olemaan tärkeässä asemassa sote-uudistuksen pitkäaikaisessa menestyksessä. Tähän prosessiin Turun yliopisto on valmis ja aloitteellinen, yhteistyössä paikallisten ja valtakunnallisten tekijöiden kanssa.
Kirjoittaja on Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaani.