Yliopistodemokratiaa on vahvistettava
Yliopistojen demokratian tilasta on virinnyt vilkasta keskustelua viime aikoina. Vuosi sitten valmistui Opetus- ja kulttuuriministeriön tilaama ”Yliopistoautonomia” –selvitys, jonka suositusten pohjalta Tieteentekijät on muotoillut konkreettisia suuntaviivoja yliopistodemokratian tukemiseksi. Tänä keväänä julkistettiin Professoriliiton tilaama selvitys yliopistojen johtosäännöistä ja niiden vaikutuksista yliopistodemokratian toteutumiseen. Taiteen keinoin aiheeseen on pureutunut puolestaan Annika Grof, jonka ohjaama dokumenttielokuva Toiset äänet pyörii parhaillaan elokuvateattereissa.
Keskustelun ytimessä on huoli yliopistodemokratian tilasta ja pyrkimys löytää keinoja sen parantamiseksi. Yliopistodemokratian kannalta on nähty tärkeäksi muun muassa se, millaisia yliopistojen hallitukset ovat ja kuinka dialogisesti ne käyttävät valtaa suhteessa yliopistoyhteisöön. On kiinnitetty huomiota yliopistokollegioiden mahdollisuuksiin valvoa ja vaikuttaa hallitusten toimintaan ja ehdotettu, että kollegiolle voisi antaa enemmän tehtäviä ja valtaa. Kolmikantaiseen edustukseen perustuva päätöksenteko on nähty yliopistojen demokratian ja hallinnollisen autonomian luovuttamattomana perustana. Päätöksenteon avoimuuden lisäksi on painotettu myös valmistelun avoimuutta ja demokraattisuutta.
Tämä huoli yliopistodemokratiasta on monin tavoin tärkeä ja ajankohtainen, ja se voidaan asettaa osaksi laajempaa demokratian kriisiä koskevaa kontekstia. Demokraattisen toimintakulttuurin vaaliminen ja kehittäminen korostuu aivan erityisesti tässä maailmanajassa, jossa demokratia on monin tavoin ahtaalla. The International Institute for Democracy and Electoral Assistance -järjestön globaalia demokratian tilaa tarkastelevan raportin mukaan autoritaaristen regiimien määrä on kasvussa ja demokratian laatu ja legitimiteetti heikentynyt monissa vakiintuneissa demokratioissa. Venäjän brutaali hyökkäyssota Ukrainaan on myös muistuttanut kouriintuntuvalla tavalla demokratian hauraudesta ja tarpeesta vahvistaa sitä voimapolitiikan vastavoimana.
Demokratia osana kestävää tulevaisuutta
Yliopistoilla voi nähdä olevan sivistystehtävänsä kautta aivan erityinen vastuu demokraattisen toimintakulttuurin ja tieteen autonomian vaalimisessa. Yliopistot ovat eräänlaisia ”demokratian kouluja”, joissa harjaannutaan demokraattisiin käytäntöihin, kuten dialogiin, argumentaatioon, näkemysten yhteiseen punnintaan sekä vaikuttamisen ja päätöksenteon tapoihin. Yliopisto kehittää demokraattisen kansalaisuuden taitoja, joita me kaikki tarvitsemme yhteiskunnassa toimiessamme.
Demokratia ei kuitenkaan ole vain tapa järjestää hallintoa ja päätöksentekoa, vaan sen ytimessä on, kuten filosofi Teppo Eskelinen huomauttaa, radikaali unelma tasa-arvosta. Demokratian kehittäminen tulee näin ollen nähdä tärkeänä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden projektina, johon yliopistojen tulee sitoutua. Vaikka johtosääntöihin kirjatut institutionaaliset puitteet ovat tärkeitä, ne eivät yksinään riitä, sillä olennaista on demokraattisen toimintakulttuurin luominen. Kulttuuriin kuuluvat muun muassa rakentava vuorovaikutus, tilan ja ajan luominen yhteiselle dialogille, valtasuhteiden tunnistaminen ja niiden kriittinen analyysi sekä valmistelun ja päätöksenteon avoimuus ja inklusiivisuus.
Tehdyt selvitykset ja suositukset antavat vahvan pohjan yliopistodemokratian kehittämiselle myös Turun yliopistossa. Viime vuosien työhyvinvointikyselyt paljastavat, että yliopistoyhteisömme jäsenet kokevat mahdollisuutensa vaikuttaa yliopiston päätöksentekoon jokseenkin heikoiksi. On tärkeää, että demokratiaa lähdetään määrätietoisesti kehittämään eri tasoilla, aina omasta lähiyhteisöstä yliopiston johtoon asti. Demokraattinen toimintakulttuuri lisää yliopiston legitimiteettiä yhteisön silmissä ja luo parhaat olosuhteet vapaalle tieteenharjoittamiselle. Vahvat demokraattiset instituutiot ja elävä demokraattinen toimintakulttuuri takaavat Turun yliopistolle hyvän perustan suuntautua tulevaisuuteen turbulenteissa ja nopeasti muuttuvissa olosuhteissa. Vahvistamalla demokratiaa rakennamme kestävää tulevaisuutta.
Kirjoittaja on sosiologian professori ja Turun yliopiston hallituksen jäsen. Hän johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta ”Poliittinen mielikuvitus ja vaihtoehtoiset tulevaisuudet”.