Rohkeasti tutkijan uralle monipuolisella osaamisella
Tutkijanuran houkuttelevuus on tulevaisuutemme kannalta avainkysymys niin kotimaassa kuin koko Euroopassa. Tarvitsemme osaajia, jotka luovat uusia tieteellisiä saavutuksia ja tuovat niitä kohti käytännön sovelluksia. Maamme uuden hallituksen ohjelma tunnistaa tämän haasteen vaikka toisaalta sen maahanmuuttolinjaukset ovatkin ongelmallisia tavoitteiden edistämisen suhteen. Eurooppalaisella tasolla korostuvat tarve liikkuvuuteen niin alueellisesti kuin eri sektorien välillä, ja osaajien houkuttelu Euroopan ulkopuolelta.
Tutkijanuria on kehitetty meillä ja muualla jo pitkään, ja huolta on kannettu tohtorien heikosta sijoittumisesta yrityksiin koulutusta vastaaviin tehtäviin eli tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin (TKI). Akateeminen maailma on perinteisesti tohtoreiden merkittävin työllistäjä, mutta 90-luvulta alkanut tohtorin koulutusmäärien lisääntyminen tarkoittaa, että kaikille ei enää aukene ura yliopistoissa. Toki muu julkinen sektori kuten tutkimuslaitokset, yliopistosairaalat ja ammattikorkeakoulut ovat tärkeitä työllistäjiä ja myös kumppaneita tutkijankoulutuksessa.
Eurooppalainen tutkimusalue ja tutkijanurat
Euroopan unioni on edistänyt eurooppalaisen tutkimusalueen (ERA) kehittymistä jo pari vuosikymmentä, mutta toteutus on ollut haparoivaa ja sirpaloitunutta. Unionin jäsenmaiden sitoutuminen tavoitteisiin ja toimenpiteisiin on vaihtelevaa, ja toisaalta tutkimustyö on luonteensa mukaisesti rönsyilevää, uutta etsivää ja yhteistyöverkostotkin rakentuvat parhaiten tutkijoiden välillä eikä ylhäältä sovittuna. Vapaaseen tieteeseen kuuluu myös tutkijoiden välinen yhteistyö maiden tai maanosien rajojen yli.
Tutkijanuriin liittyvien ongelmien ratkaiseminen on kuitenkin omanlaisensa haaste. Tiedeyhteisön etu on, että saamme lahjakkaat nuoret kiinnostumaan tutkijan työstä, ja toisaalta kaikkien on hyväksyttävä urien moninaisuus ja lisättävä toimivia ja tunnistettavia urapolkuja. Siksi meidän on arvioitava uudelleen, mitä kaikkea tutkijan osaamiseen kuuluu ja miten huomioimme sen tutkijan ansioiden kirjaamisessa ja arvioinnissa.
Eurooppalaista tutkimusaluetta edistetään tällä hetkellä eri toimenpiteiden kautta, ja niistä tutkijanurille tärkeimmät ovat tutkimuksen ja tutkijoiden vastuullisen arvioinnin kehittäminen (toimenpide numero 3 eli ERA 3) ja tutkijanurien edistäminen (toimenpide numero 4 eli ERA 4). Itse johdan Unifin työryhmää, joka toimii Euroopan komission suuntaan yhteys- ja keskustelutahona ERA 4:n osalta, ja olen jäsenenä kansallisessa vastuullisen tutkijanarvioinnin ohjausryhmässä.
Yliopistomme on kansallisesti ja kansainvälisesti etulinjassa vastuullisessa arvioinnissa. Olemme allekirjoittaneet sitä edistävän kansainvälisen sitoumuksen (CoARA), olemme mukana useissa työryhmissä, ja olemme laatineet yliopiston oman linjauksen tutkimuksen ja tutkijoiden vastuullisesta arvioinnista. Vastuullisuuteen kuuluu vertaisarvioinnin painoarvon lisääminen ja erilaisten määrällisten indikaattorien siirto isännästä rengiksi, sekä arvioinnissa tarkasteltavien osaamisen ja ansioiden monipuolistaminen. Tänä syksynä viemme näitä periaatteita myös käytännön toimintaan entistä vahvemmin.
Kesällä tuuli kävi Brysselin suunnasta
Osana tutkijanurien kehittämistä Euroopan unionin komissio julkisti heinäkuussa pitkään valmistellun tutkijanuran viitekehyksen (ResearchComp). Siinä varsinainen tutkimuksen teko on tärkeä mutta vain yksi seitsemästä kokonaisuudesta. Myös tutkimuksen johtaminen, vaikuttavuuden edistäminen, vuorovaikutustaidot, erilaisten työvälineiden hallinta ja itsensä kehittäminen sekä kognitiiviset taidot nostetaan esille.
Meillä yliopistossa on yhä enemmän tarjottava nuorille tutkijoille mahdollisuutta kehittää näitä taitoja ja toisaalta huomioitava ne vastuullisessa arvioinnissa. Samalla edistämme tutkijoiden mahdollisuuksia löytää työuria akateemisen maailman ulkopuolella ja teemme näkyväksi tutkijoiden monipuolista osaamista, joka ei rajoitu vain oman tieteenalan tuntemukseen, vaan kykyyn hyödyntää osaamista laajasti eri tilanteissa.
Monipuolisen osaamisen kartuttanut tutkija kykenee toimimaan itsenäisesti eikä hänellä mene sormi suuhun haastavien tilanteiden edessä. Hän pystyy johtamaan muita tutkijoita ja ymmärtää, että on parempi kerätä monenlaisia osaajia ryhmäksi eikä yrittää itse hallita kaikkea vaadittavaa tutkimusosaamista. Hän osaa myös kertoa työstään ymmärrettävästi eri tilanteissa ja hallitsee sosiaaliset tilanteet sekä mahdolliset haasteet henkilöiden välisissä suhteissa.
Euroopan unionin komissio julkisti heinäkuussa myös lausunnoille yleisen suosituksen koskien tutkijanuria. Se sisältää monia hyviä ja meille tuttuja asioita, ja mainostaa erilaisia ERA 4:n puitteissa kehitettyjä toimenpiteitä kuten rajat ylittävä tutkijoiden eläkejärjestelmä (RESAVER) ja tutkijanurien seuranta (ReICO). EURAXESS puolestaan tuottaa tietoa ja opastusta liikkuvuuden tueksi ja tällä hetkellä Turun yliopistolla on Vaasan yliopiston kanssa vetovastuu Suomen osuudesta. Suosituksessa nostetaan esille myös tutkijanurien houkuttelevuuden suurin haaste eli määräaikaiset työsuhteet, joiden vähentämistä meidän kaikkien tulisi edistää, vaikka helppoa se ei aina ole.
Tutkijankoulutus ja TKI-rahoitus
Kotimaassamme TKI-toiminnan edistäminen vaatii osaajien ja siten tutkijankoulutuksen lisäämistä, ja tähän toivottavasti suunnataan uutta TKI-rahoitusta. Julkisuudessa on ollut esillä koviakin tavoitteita, kuten tuhat uutta tohtoria vuosittain. Nykyään tohtoreita valmistuu 1600-1800 vuosittain, joten tuollaiseen lisäykseen nopeasti pääseminen edellyttää vahvaa kansainvälistä rekrytointia ja maahantulon helpottamista.
Toteutuessaan tutkijankoulutuksen tavoite on haastava sekä määrällisesti että laadullisesti, ja toivottavasti päättäjien joukossa ymmärretään, että tarkoitukseen suunnattavan rahoituksen määrän tulee olla riittävä. Jokainen väitöskirjatutkija vaatii myös ohjausta, tutkimuksen resursseja ja palveluja. Yliopistojen rahoitustilanne on haastava eikä alijäämäisistä budjeteista pystytä osallistumaan uusien koulutuksien kustannuksiin. Osaamistalkoisiin olemme aina valmiita, mutta nyt edellytämme myös päättäjiltä osaamista ja kokonaiskuvan ymmärrystä.
Kirjoittaja on Turun yliopiston tutkimuksesta vastaava vararehtori.