Taidetta ja leikkiä tilassa
On alkusyksy. Peruskorjatun Arcanum-rakennuksen aulassa parveilee ihmisiä. Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan opiskelijat, henkilökunnan jäsenet ja muut ovat matkalla luennoille, tapaamisiin, tutkimaan tai kuka mihinkin askareisiin.
Aulan kattoon on vastikään ripustettu värikkäitä mutta läpikuultavia soikeita levyjä. Ne hehkuvat ja heijastavat hienosti valoa. Niiden alla lattialla on kolme kangaspäällysteistä kierrätysmateriaaleista valmistettua saareketta, joiden päällä opiskelijat oleskelevat. Heitä istuu ja makailee saarilla lähes aina, joko yksin tai keskenään keskustelevina ryhminä.
Katon ja lattian elementit muodostavat yhdessä Merja Puustisen ja Andy Bestin Saaristo-nimisen taideteoksen. Se on suunniteltu varta vasten Arcanumiin ja valittu valtion taideteostoimikunnan, Turun yliopiston ja Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n järjestämän kutsutaidekilpailun kautta sijoitettavaksi aulatilaan. Opiskelijat ottivat teoksen omakseen heti, kun saarielementit oli tuotu tilaan.
Taideteos ottaa kantaa Itämeren tilaan, saasteisiin ja ravinnekuormiin. Vaikka teoksessa on vakavampiakin sävyjä, se on samalla leikkisä ja kutsuu uppoutumaan itseensä. Saaristo on taidetta, joka yhtä lailla erottuu tilassa mutta toisaalta maastoutuu ja sulautuu Arcanumin postmoderniin ruotsinlaiva- tai kauppakeskusmaiseen arkkitehtuuriin.
Teoksen kokonaisuutta voi ihailla Arcanumin kerroksista eri etäisyyksiltä ja suunnista. Olemme humanistisessa tiedekunnassa tyytyväisiä Saaristoon sekä siihen, että Arcanumissa on runsaasti myös muuta taidetta. Teokset ovat peräisin valtion taidekokoelmasta sekä yliopiston ja humanistisen tiedekunnan oppiaineiden omista kokoelmista.
Taideteokset Arcanumissa, muualla yliopistoalueella ja sen ulkopuolella vaikuttavat monella tapaa toimintaan. Patsaat, installaatiot, taulut ja muut teokset vaikuttavat kulkureitteihin ja niistä voi muodostua myös pysähdyspaikkoja. Niissä on monesti foto- ja somegeneettisyyttä: ne houkuttelevat ottamaan kuvia ja videoita ja jakamaan tuotoksia sosiaaliseen mediaan. Teosten katsomisesta, kuuntelemisesta, kosketuksesta ja Saariston tapauksessa teoksen päällä oleilusta saa mielihyvää.
Merja Puustisen ja Andy Bestin Saaristossa vuorovaikutus ja leikki ovat tarkoituksella teokseen suunniteltu. Näin ei aina ole. Joskus kaupunkitilaan tai julkisiin sisätiloihin sijoitettujen teosten äärellä vuorovaikutus syntyy yllättävien havaintojen jälkeen. Taiteen huomataan sopivan kuvaamisen lisäksi vaikkapa kiipeilyyn, kuten alakampuksen viereinen Tuomaanpuiston Rumpalit-patsas opiskelijajuhlinnan yhteydessä tai Helsingin kauppatorin Havis Amanda samaten erilaisissa joukkojen juhlatilaisuuksissa.
Ihmiset siis havaitsevat tai muuten löytävät sellaisiakin teosten toiminnan mahdollisuuksia, joita niiden tekijät tai tilaajat eivät ole miettineet. Tällaisia toiminnan mahdollisuuksia tutkijat ovat kutsuneet affordansseiksi eli tarjoumiksi.
Kun kuljet seuraavan kerran yliopistolla ulko- tai sisätiloissa, voit miettiä, millaista taidetta yliopistolla on ja mitä kaikkea sillä tehdään tai voisi tehdä. Entä mistä paikoista teokset puuttuvat ja miksi?
Kirjoittaja on humanistisen tiedekunnan dekaani.