Pienten lasten matemaattisten taitojen tukemiseen tarvitaan meitä kaikkia
Suomalaisnuorten oppimistulosten PISA-romahdus herätti pohtimaan, miten tuloksia voidaan parantaa. Kohtaan tutkimusryhmäni kanssa pienten lasten matemaattisten taitojen tukemista koskevia uskomuksia, joita tutkimustieto ei tue. Seuraavassa muutamia, joista irti päästäminen auttaisi meitä vanhempia ja lasten kanssa työskenteleviä yhteisvoimin kohti kaikkien lasten parempaa matemaattista osaamista tulevaisuudessa.
”Matemaattisia taitoja ehtii opetella koulussa, muut taidot ovat varhaiskasvatusiässä tärkeämpiä.”
Samalla tavalla kuin kielellisten taitojen oppiminen alkaa lapsella jo kohdussa, myös matemaattisten taitojen kehitys alkaa jo ennen ensiparkaisua. Koko lapsuusaika on tärkeää matemaattisten taitojen oppimisaikaa. Tiedetään, että varhaiskasvatusikäisten matemaattiset taidot ennustavat myöhempää akateemista suoriutumista jopa kielellisiä valmiuksia paremmin. Varhaiskasvatusikä on parasta aikaa ehkäistä vaikeuksia koulumatematiikassa. Leikkiin, toimintaan ja arjen hetkiin integroitu, taitavasti toteutettu ”pikkumatikka” mahdollistaa kaikkien lasten mukana pitämisen ilman lasten välisten taitoerojen revähtämistä mahdottomiksi jo ennen koulun alkua.
”En osaa opettaa pienille lapsille matemaattisia taitoja, koska olin itse kouluaikana matikassa tosi huono.”
Omien pelkojen tai negatiivisten asenteiden tiedostaminen on loistava lähtökohta lasten matemaattisten taitojen tukemiselle, sillä se mahdollistaa omien haitallisten asenteiden heittämisen romukoppaan. Alle kouluikäisenä kehittyvät matemaattiset taidot ovat sellaisia, jotka yleensä jokainen aikuinen hallitsee erinomaisesti. Ei ole kyse murtoluvuista, kertotauluista eikä integraaleista vaan esimerkiksi ruokalautasten lukumäärän tunnistamisesta, pituuksien vertailusta, aidantolppien laskemisesta tai ympyröiden bongailusta matkalla mummolaan.
”Matemaattisia taitoja opitaan varhaiskasvatusiässä aikuisten suunnittelemilla harjoituksilla.”
Myös lapsen omaa matemaattista ajattelua sisältävällä leikillä ja toiminnalla on tärkeä rooli kehityksessä. Parinkymmenen vuoden aikana tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että lapset oppivat jo ennen kouluikää kiinnittämään spontaanisti huomiota eri matemaattisiin piirteisiin, kuten lukumääriin ja määrällisiin suhteisiin. He alkavat nähdä maailmaa matikkalasien läpi. Tämän seurauksena lapset saavat arjessaan parhaimmillaan huikean määrän monipuolista harjoitusta. Omaehtoisen matemaattisen harjoittelun määrä selittää sitä, miten hyvin lasten matemaattiset taidot kehittyvät. Lapsille merkitykselliset, mielekkäät tehtävät ja arjen tilanteista esiin nostettavat sopivantasoista matematiikkaa sisältävät hetket ovatkin ensiarvoisen tärkeitä pienten lasten matemaattisten taitojen oppimisessa.
”Lapsille pitää tarjota toimintaa heidän kiinnostuksenkohteidensa ja vahvuuksiensa mukaan.”
Jossain määrin näin on, lapsen oma kiinnostus ja vahvuudet ovat hyviä oppimisen vauhdittajia. Kuitenkin alle kouluikäisten lasten kanssa on varottava sitä, etteivät ne, joiden taidot ovat vasta nupullaan, jää vaille tukea ja harjoitusta. Näin voi käydä, jos jäädään odottelemaan lapsen oman kiinnostuksen heräämistä. Samaan aikaan innokkaimmat ja osaavimmat saavat enemmän virikkeitä ja kehittyvät entisestään, jolloin taitoerot kasvavat jo pitkään ennen koulun alkua ja osalle lapsista koulun matematiikan opetus lähtee liian vaativalta tasolta.
Varhaisten matemaattisten taitojen tuki kuuluu kaikille lapsille varhaiskasvatuksessa joka viikko, kunkin omaan taitotasoon sopeutettuna. Se on lapsilähtöisesti, oikeantasoisena ja leikkiä hyödyntäen toteutettavissa niin, että innostus leviää ja taidot karttuvat kaikilla. Matemaattisten käsitteiden, taitojen ja ajattelun tukea voi ottaa mukaan jokaiseen lapsen kanssa vietettävään arjen hetkeen myös kotona. Matikkalasit silmille nostettuasi voit vanhempana bongailla ympäriltäsi lukumääriä, numeroita, muotoja, suuntia ja suhteita yhdessä lapsen kanssa. Mahtavinta tällaisessa pikkumatikassa on se, että sitä voi jo 3-vuotiaan kanssa leikkiä kuka tahansa. Jos lapsi hihkaisee ääneen havaintonsa ”kaksi koiraa”, ja toinen koirista kipittää pois, voit kysyä, montako koiria nyt on. Näin rikastat lapsen matemaattista havaintoa ja syvennät ajattelua pelkästä lukumäärän tunnistamisesta lukumäärän vähenemiseen.
Minna Hannula-Sormunen
Kirjoittaja on kasvatustieteen professori, joka tutkii muun muassa varhaisten matemaattisten taitojen kehitystä ja sen tukemista erilaisissa oppimisympäristöissä.
Tekstiä olivat mukana ideoimassa matematiikan oppimisen ja opetuksen tutkimusryhmästä väitöskirjatutkijat Heidi Harju, Katri Luomaniemi ja projektiasiantuntija Sanni Kankaanpää.
Kasvatustieteiden tiedekunta täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Tiedekunta viettää juhlavuotta teemalla Suomi sivistyksen kärkimaaksi.
> Tutustu juhlavuoden tapahtumiin
Kirjoitus on julkaistu osana Turun yliopiston Aurora-lehteä.