Jaakko Suominen

Tutkimuksen yhteiskunnallinen vuorovaikutus on monimuotoista. Humanistisilla ja muillakin tieteillä on muutamia tavanomaisia vuorovaikutuksen muotoja, jotka liittyvät muun muassa kirjoittamiseen ja esitelmöintiin. Sen lisäksi vuorovaikutus näkyy muilla tavoin. Vuorovaikutus perustuu pitkäjänteiseen tutkimukseen, mutta sen ideat ja muodot kumpuavat välillä tutkimuksen reuna-alueilta ja uusista ideoista.

Laajempi yleisö tutustuu tutkimukseen ja kommentoi tutkimusta muun muassa tutkijoiden lehti- ja blogikirjoitusten yhteydessä. On tavallista, että tutkijat taustoittavat kirjoituksissaan ajankohtaisia ilmiöitä. He myös tavan takaa kyseenalaistavat yksiulotteisia käsityksiä, miten asiat ovat ja miten asiat ovat olleet. Tällaisista kirjoituksista minulle mieleen ovat jääneet muun muassa Turun Sanomissa julkaistut Suomen historian tutkijoiden kolumnit ja aliot: Panu Savolainen vertasi 12.9.2016 uutta Pokémon Go -peliä 1700-luvun lopussa Turussa pahennusta herättäneeseen Seinäkillinki-peliin, joka sekin aikoinaan täytti julkiset tilat pelaavilla joukoilla nykyisen Pokémonin tapaan. Savolainen kirjoitti:

”Kiinnostava yhteys vuosisatojen taakse syntyy ennen kaikkea siitä, millaisia puheenvuoroja julkisessa tilassa pelaaminen herättää. Kehotukset mustikkaan tai sienimetsälle menemisestä [Pokémonin pelaamisen sijasta] nostavat ehkä hieman ilkikurisestikin esiin sen, miten agraari perintö yhä läpikyllästää suomalaista kaupunkikulttuuria.”

Professori Kirsi Vainio-Korhonen puolestaan kyseenalaisti 7.3.2014 omassa kirjoituksessaan usein toistellun väittämän kirkollisesta vihkimisestä perinteisenä avioliittomuotona. Ei sitä aina olekaan papin aamenta avioliittoon tarvittu. Vainio-Korhosen mukaan avioliitto on ollut Suomessa sukujen välinen sopimus, jolla lujitettiin sosiaalisia ja taloudellisia suhteita ja jolla ”taattiin sukujen valta maaomaisuuteen liittyvissä kysymyksissä.” Vainio-Korhonen osallistui kirjoituksellaan uutta avioliittolakia koskevaan keskusteluun.

Continue reading