Populaarikulttuurin väitöksiä soivasta vainotiedosta musiikin tuottamiseen

Historian, kulttuurin ja taiteentutkimuksen laitoksella on koettu joulu-tammikuussa poikkeuksellinen viiden väitöstilaisuuden putki, jossa kaikki työt keskittyivät populaari- ja av-kulttuurin tutkimuksen ympärille. Aiheet käsittelivät vainoamiskokemuksen lähikuuntelua elokuvassa, 1920-30-lukujen ecuadorilaista elokuvakulttuuria, mainostelevision muotoutumista Suomessa 1980-luvulta 2000-luvulle, turkulaista nuorten bänditoimintaa ja musiikin tuottamista digitaalisessa ympäristössä.

Väitöskirjoista kolme sijoittui musiikkitieteen alueelle ja kaksi kulttuurihistoriaan, mutta ne kaikki ovat tavalla tai toisella hedelmiä neljän suomalaisen yliopiston ja HKT-laitoksen yhteistyönä syntyneestä populaarikulttuurin tutkimuksen tohtoriohjelmasta (PhD Program in Popular Culture Studies, PPCS, 2012-2015) ja populaarikulttuurin tutkimukseen keskittyneen IIPC:n (International Institute for Popular Culture) vuodesta 2006 jatkuneesta ohjaus- ja tutkimustoiminnasta.

Kaikki työt yhdessä ja erikseen osoittavat, kuinka laajalle alueelle populaarikulttuurin tutkimus kurkottaa ja kuinka moninaisesti se heijastaa ympäröivää yhteiskuntaa – niin historian kuin nykykulttuurin yhteydessä.

Tämä tuli erityisen hyvin esiin jo ensimmäisen väitöksen kohdalla 3.12, jossa FM Sini Monosen työ käsitteli äänen ja musiikin rakentamia vainoamisväkivallan kuvauksia elokuvassa. Elokuvien tuottama ’soiva vainotieto’ – toiselta nimeltään seksuaalinen häirintä ja muu vainoaminen – on elokuvien tallentama ilmiö, jota ei ollut länsimaisessa kulttuurissa kunnolla vielä nimetty  parikymmentä vuotta sitten. Metoo-liikkeen esiintuoman seksuaalisen vainoamisen ja häirinnän mittasuhteet kulttuurissamme ulottuvat pitkälle ja taide voi paljastaa tämän kulttuuriseen muistiin tallentuneen ilmiön. Tämän tutkimuksen kautta ikään kuin havahdumme käsittämään koko ilmiön mittasuhteet ja sen, miten itse aihetta käsitelleet elokuvat ovat vaikuttaneet käsityksiimme vainoamisesta.

Viikkoa myöhemmin FM Maiju Kannisto väitteli kaupallisen television tuotantokulttuurin muutoksesta Suomessa 1980-luvulta 2000-luvulle. Keskustelu television ohjelmatoiminnan kaupallistumisesta on aina käynyt kuumana – eikä vähiten Suomessa – ja on varmasti kiihtynyt viime vuosina entisestään. FM Kannisto osoitti hyvin työssään, jossa tapaustutkimuksena on Suomen pitkäikäisin ja edelleen johtava kaupallinen televisiotoimija MTV Oy, miten Suomen siirtyessä säätelytaloudesta kilpailutalouden kautta nykyiseen bränditalouteen, suomalaisen kaupallisen television muutos heijastaa hyvin tuota prosessia. Samalla televisiomainonnan luomat ja tavoittelemat kuluttajatyypit heijastavat myös omalla tavallaan suomalaisen identiteetin rajua muutosta viime vuosikymmeninä.

Ennen joululoman alkua FM Tiina Käpylä esitti vielä väitöskirjansa turkulaisten nuorten bändiharrastuksesta, joka tarkasteli aihetta Turku Bandstand -bändikilpailun eri katselmuksissa vuosina 2011–2014 tehtyjen etnografisten havainnointien ja haastattelujen kautta. Väitöskirja tarkasteli sitä, miten sosiaalinen sukupuoli rakentuu harrastuskentällä, kuinka nuorten sukupuolet näkyvät sen sosiaalisessa toiminnassa, sekä soitin- ja tyylilajivalinnoissa, että esiintymisessä. Rock-kulttuurissa onkin – sen myyttisestä vapaudesta huolimatta – hyvinkin kaavoihin kangistuneita asenteita, jotka tulevat hyvin esiin siinä, miten harrastustoiminnan standardit kehittyvät: pojat löytävät hyvin kiinnittymispinnan, mutta tytöt, naiset ja muunsukupuoliset puolestaan sopeutuvat näihin standardeihin muun muassa välttelemällä sukupuolensa korostamista.

Vuoden vaihduttua siirryttiin Turusta Ecuadoriin MA Bolivia Erazon varhaista elokuvakulttuuria käsittelevässä työssä. Se on mainio esimerkki siitä, kuinka elokuvaa voi tutkia katsomatta yhtään elokuvaa. Mikrohistoriallisesta taustasta noussut työ analysoi sanomalehtien artikkelit, elokuvamainokset ja kolumnit päälähteenään, kuinka Ecuadorin pääkaupunki Quinto – vuoristossa sijaitseva sisämaan pääkaupunki – suhtautui eri tavoin ensin mykkäelokuvaan, uusien elokuvateatterien avaamiseen ja sitten äänielokuvan tuloon. Kaiken kaikkiaan MA Erazon työ tarjoaa hyvän viitekehyksen tavallisen ihmisen vapaa-ajan tutkimiseen sekä kurkistusikkunan ecuadorilaisessa yhteiskunnassa 1929–1933 tapahtuneeseen muutokseen.

Vielä 19.1 on vuorossa FM Tuomas Auvisen väitöstutkimus, joka käsittelee musiikkituottajan luovaa tekijyyttä. Tutkimuksen päätavoitteena on selvittää millaisia luovia ja sosiaalisia tekijöitä musiikkituottajat ovat ja millaisia erilaisia toimintamahdollisuuksia tuottajan tekijyys tässä yhteydessä mahdollistaa. Kolme musiikin tuotantoprojekteihin kohdistuvaa etnografisesti analysoitua tapaustutkimusta yhdistävät poikkeuksellisella tavalla niin pop-tuotannon, klassisen musiikin tuotannon ja rock-tuotannon. Tutkimus tarjoaakin laajempia näkökulmia siihen, mitä tekijyys on tämän päivän teknologisoituneessa ja digitalisoituneessa kulttuurissa, ja miten sen voi katsoa vaikuttavan myös musiikkituotannon ulkopuolella.

Kari Kallioniemi
Kirjoittaja on musiikkitieteen yliopistonlehtori

Kaikki väitöskirjat ovat luettavissa Turun yliopiston avoimessa julkaisuarkistossa UTUPubissa:

• Sini Mononen: Soiva vainotieto: vainoamiskokemuksen lähikuuntelu neljässä elokuvassa
• Maiju Kannisto: Ohjelmayhtiöstä ”merkintekijäksi”. MTV ja kaupallisen television tuotantokulttuurin muutos Suomessa 1980-luvulta 2000-luvulle
• Tiina Käpylä: Bändissä ja Vimmassa. Sosiaalinen sukupuoli arjesta esiintymislavalle turkulaisten nuorten bändiharrastuksissa
• Bolivia Erazo: How sound cinema arrived in Ecuador: case study of Quito in the late 1920s and early 1930s
• Tuomas Auvinen: The Music producer as creative agent : studio production, technology and cultural space in the work of three Finnish producers