Matkakohteena myyttinen Novgorod (15.10.-19.10.2019)

Novgorodin linnoituksen muuri torneineen

Muutoksen veistäjät -hankkeen tutkijoille tarjoutui mahdollisuus osallistua Turun museokeskuksen järjestämälle lokakuun puoliväliin ajoittuvalle viisipäiväiselle matkalle Novgorodin (Veliky Novgrod) kaupunkiin, museokokoelmiin ja museoiden tutkimustoimintaan sekä arkeologisiin ja rakennushistoriallisiin nähtävyyksiin. Matkan tärkeänä tavoitteena oli keskustella Turun ja Novgrodin valtionmuseon lähitulevaisuuden yhteistyöstä, johon myös Muutoksen veistäjille tarjoutui mahdollisuus osallistua. En paneudu tässä blogissani näihin yhteistyösuunnitelmiin sen enempää, vaan kerron hyvinkin subjektiivisista kokemuksistani historiallisesssa ja jopa myyttisessä ympäristössä, sekä näkemieni esinekokoelmien ja niiden tutkimuskäytäntöjen herättämistä ajatuksista ja kysymyksistä. Taidehistorioitsijana ja keskiaikaisten puuveistosten tutkijana huomioni matkalla kiinnittyi erityisesti taide-esineisiin ja niiden materiaalisiin ulottuvuuksiin.

Pyhän Sofian 1000-luvulla perustettu kirkko Novgorodin linnoituksen muurien suojassa

Ensin kuitenkin muutama sana historiallisen museon laajasta arkeologista löytöaineistoa esittelevästä perusnäyttelystä. Näyttely toi hyvin konkreettisesti esiin sen, että orgaanisesta materiaalisesta valmistetut esineet ja niiden fragmentit ovat säilyneet Novgorodin maaperässä erityisen hyvin: puu-, luu-, tuohi-, ja nahkaesineet kertoivat sekä kaupunkilaisten arkipäivästä ja kaupungin merkitystä kansainvälisen kaupan merkittävänä keskuksena. Toisaalta esineisiin liittyvät tekstit avautuivat vain venäjänkielisille ja monet esineistä, kuten nahkapallot ja kengät, vaikuttivat ällistyttävän hyvin säilyneiltä. Vierailu arkeologisen osaston restaurointiosastolla paljasti osasyyksi juuri restauroinnin: esineet “kootaan” fragmenteista mahdollisimman eheiksi, joskus lisäämällä puuttuvia osia. Konservoinnin käsite vaikuttaa Venäjällä olevan vieras, eikä konservoinnin koulutusta ole maassa saatavilla. Eheyteen ja edustavuuteen näyttäisi pyrittävän myös rakennusrestauroinnin puolella, joskin esimerkiksi käyntikohteessamme Rurikovo Gorodischessa (Holmgård) siijaitsevan kirkonraunion restauroinnista herännyt keskustelu johti hiljattain ratkaisuun, jossa eri rakennusvaiheet saavat näkyä ja jossa pieneksi kävijäkeskukseksi muutettuja raunioita suojaa nyt pysyvä ja melko hienovarasisesti rakennettu kate.

Näkymä Rurikovo Gorodischesta (Holmgård) Olhava-joen ylitse

Nykyisin myös UNESCON maailmanperintö kohteeena tunnettu Novgrorod on kasvanut 900-luvulta lähtien märälle Olhava-joen suistoalueelle, jossa ainakaan tällä hetkellä puusto ei juuri kasva ja jossa hyttyset edelleen lokakuussa vaivaavat. Pääasiassa havupuusta rakennetun kaupungin synnyn edellytyksenä on ollut tukkipuun tuonti pohjoisempaa ja idempää. Esineistössä sen sijaan heijastuu lähialueen puuresurssien monipuolinen hyödyntäminen esikristilliseltä ajalta kristinuskon juurtumiseen: niin pakanalliseen kulttiin liittyviksi tulkituissa esineissä kuin kristillisiksiksikin tulkitussa löytöaineistossa on käytetty noin kahtakymmentä er paikallistai puulajia (Musin A.E. et al. 2016).

On oikeastaan hämmästyttävää, että museon kokoelmat ja ortodoksipyhättöjen määrä alueella on edelleen suuri: kuten museon yhdessä näyttelysalissa demonstroidaan kuvin, esinein ja elokuvin, saksalaiset vyöryivät Novgorodin ylitse piirittämään Leningradia ja miehittivät ja terrorisoivat kaupunkia kahden vuoden ajan. Novgorodin valtion museon muraalien restaurointikeskuksessa murskaksi pommitettujen kirkkojen jopa tuhatvuotisia freskoja kootaan uudelleen mm. 1930-luvulla tehtyjen kalkeerausten mukaan. Tällä hetkellä tateen on kerätty n. 1,7 miljoonasta palasta. Kirkoissa jäljellä olevia keskiaikaisia freskoja on toisaalta myös tullut esiin restaurointien yhteydessä.

Tuhoutuneiden kirkkojen freskoja pyritään rekonstruoimaan vanhojen kalkeerausten avulla

Miten paljon kirkkorakennuksia ja kirkollista taidetta sitten tuhoutui vallankumouksen ja sisällisodan aikana tai myöhemmin rakennusta uudiskäytössä, on vaikea nyt nähdyn perusteella arvioida. Novgrodin Kremlin alueella sijaitsevassa museossa on kuitenkin yksi Venäjän laajimmin esillä olevista ikonikokoelmasta: 16 salillista teoksia aina 1100-luvulta 1900-luvulle. Ikoneista valtaosa on ollut kiinnitettynä kirkkojen ikonostaaseihin. Ikonit ilmentävät näyttelytekstien mukaan sekä vanhaa bysanttilaista ja keikkalaista perinnettä että erilaisia paikallisia “koulukuntatyylejä” ja näiden fuusioita. Yhteen saliin on koottu puisia krusifikseja ja pyhimysveistoksia sekä näiden kaappeja. Hämmästyttävää, sillä olen aina ollut siinä käsityksessä, että kolmiulotteisten kuvien eli veistosten valmistaminen oli itäisen kirkon piirissä ehdottoman kiellettyä. Tähänkin asiaan on siis ehdottomasti ryhdyttävä perehtymään.

Pyhä Nikolaus, Mozhaisk, 1400-luvun loppu.

Teksti ja kuvat: Katri Vuola

Lähteet:
Musin A.E., Tarabardina O.A., Kokutsa L.V., Kublo E.K 2016, Wooden objects bearing Christian and pagan symbols from the excavations at Novgorod and Staraya Russa. Englanninkielinen abstrakti. Rossiskij arheologitseskij jeshegodnik 5-6, 2015-2016.

Ignashina, E.V., Y.B. Komarova, Russian Icons, 11th -19th century, in the Collection of the National Museum Complex in Veliky Novgorod. Exhibition Guide Book. Veliky Novgorod, 2018, Saint-Petersburg: Lubavich, 2018.