Tutkijaesittely: Elina Räsänen
Kuva: Gary Wornell.
Esineellinen taidehistoria
Olen esinetutkimukseen erikoistunut taidehistorioitsija ja toimin Helsingin yliopistossa taidehistorian yliopistonlehtorina. Lukuvuoden 2019–2020 toimin vierailevana tutkijana Muutoksen veistäjät -hankkeessa Turun yliopistossa. Olen työstävapautettuna vuoden 2021 loppuun, sillä toimin kokopäiväisenä tutkijana johtamassani hankkeessa. Työpöytäni sijaitsee Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkimusosastolla Helsingissä.
Tutkimustoimintani ytimessä ovat keskiajan taide ja materiaalinen kulttuuri, erityisesti puuveistokset ja alttarikaapit. Julkaisuissani olen tarkastellut esimerkiksi veistosten kokemuksellista vastaanottoa pyhimysten ruumiillistumina ja teosten monivaiheista elinkaarta myös katolisen ajan jälkeen. Vuonna 2009 valmistunut väitöskirjani käsitteli Pyhä Anna itse kolmantena -aihetta esittäviä veistoksia ja niiden hartaudellista merkitystä. Kalannin alttarikaappia (n. 1435, nykyään Suomen kansallismuseossa) koskevassa hankkeessani paneuduin muun muassa teoksen ikonografiaan kuten juutalaisten kuvaukseen. Materiaalisuuden ja ikonografian teoreettinen tarkastelu yhdistyy tutkimuksissani esineistä itsestään saatavaan tietoon.
Keskiajan taidetta Suomessa
Tutkimusmateriaalini sijaitsee pääasiassa Suomessa, ja käytän Pohjoismaissa sekä Itämeren alueella olevia teoksia vertailumateriaalina. Suomalaisissa kirkoissa ja museoissa on säilynyt huomattava määrä katolisen ajan puuveistoksia ja alttarikaappeja, noin 700-900 laskutavasta riippuen. Ne ajoittuvat välille 1100–1530. Monet yksittäiset puuveistokset ovat osia nyt kadonneista alttarikaapeista. Vaikka tämä materiaali on ollut osa taidehistorian tutkimusta tieteenalan alusta lähtien, tutkimusta on kokonaisuudessaan vähän ja moni teos on käytännössä tuntematon. Tutkimuksen tärkeä osa onkin kenttätyö, vaikka taidehistorian kohdalla tätä käsitettä ei ole tavattu käyttää. Kirkoissa tai museoiden varastoissa teosten tutkiminen on niiden huolellista empiiristä havainnointia, valokuvausta ja dokumentointia. Tärkeä osa työtäni on myös kansainvälinen yhteistyö, sillä haluan tuoda Suomessa olevia teoksia laajemman tutkijayhteisön tietoon.
Kuvakalske
Viimeaikainen kiinnostukseni kohdistuu ikonoklasmiin, fragmentaarisuuteen, rikkoutumiseen ja teosten transformaatioon. Muutoksen veistäjät -hankkeessa tutkin Suomessa olevien keskiajan alttarikaappien muokkaamista luterilaiseen käyttöön. Puu materiaalina helpotti teosten uusiokäyttöä, sillä lisäosia oli helppo liittää ja pintoja maalata uudestaan. Teoreettisesti hyödynnän ranskalaisen tieteenhistorioitsijan Bruno Latourin ikonoklasmin eli kuvainraaston tutkimusta uudistavaa iconoclash-käsitettä. Olen suomentanut sen muotoon ’kuvakalske’. Yksi tutkimistani esineistä on Rauman kirkon alttarikaappi (n. 1420), jonka kullattuihin paneeleihin on 1600-luvulla raaputettu kirjoituksia, ja ovien takaosiin liitetty kokonaan uudet maalaukset. Nämä ovat olleet kalskahduksia tämän esineen elämässä, vaikka ikonoklasmista perinteisessä mielessä ei olekaan kyse. Kuvien kalskahduksia tutkimalla pyrin selventämään ennen ohitettuja vaiheita teosten elinkaaressa ja samalla – antamalla teoksille niiden ansaitseman roolin –monipuolistamaan käsityksiä uuden ajan alun kulttuurihistoriasta. Näihin teemoihin liittyy myös johtamani Koneen säätiön rahoittama taidehistorian tutkimushanke Fragmentaarisuus ja kuvakalske keskiajan ja uuden ajan alun esineissä (2020–2023).
