Tutkijaesittely: Ilkka Leskelä

Kuva: Gary Wornell.

Yrittäjät myöhäiskeskiajan Itämerellä

Olen taloushistoriaan erikoistunut historioitsija ja väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla. Lukuvuoden 2019–2020 työskentelen Muutoksen veistäjät -projektissa. Työhuoneeni on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkimusosastolla Helsingissä.

Taloushistoriassa minua kiinnostavat erityisesti Itämeren alueen toimijoiden investoinnit ja verkostot. Pro gradu -tutkielmani (2007) paneutui turkulaisen kirkonmiehen Paul Scheelin Gdanskin-kaupan verkostoon ns. unionisotien aikakaudella 1500-luvun alussa. Väitöskirjani käsittelee laajemmin Turun porvareiden ja laivureiden toimintaa saksalaisen Hansan dominoimalla Itämerellä. Millaisia toimintatapoja Hansaan kuulumattoman kaupungin yrittäjillä oli, jotta he pärjäsivät vakiintuneilla ja usein suurempien pääomien hallitsemilla markkinoilla? Muuttuiko mikään 1400-luvulta 1500-luvulle tultaessa?

Puukauppa kirjallisissa lähteissä

Muutoksen veistäjät -projektissa näkökulmani vaihtuu ihmisistä puuhun materiaalina ja kauppatavarana. Lähteinäni ovat kirjoitetut dokumentit: juridiset asiakirjat, hallinnolliset pöytäkirjat, kirjeet, tulliluettelot ja esimerkiksi Olaus Magnuksen Pohjoisten kansojen historia. Pyrin hahmottamaan sekä laajemman puulla käydyn kaupan trendejä että paikallisempia, erityisesti Suomeen liittyviä tapoja hallinnoida metsiä sekä ostaa, myydä ja työstää puuta.

Tutkimus on pääosin perustutkimusta, puun jälkien penkomista tekstimassoista. Tämä on mahdollista hakemistoilla varustetuista lähdejulkaisuista ja tietokannoista. Arkistolähteiden osalta työ on paljon vaivalloisempaa, mutta pystyn käyttämään hyväkseni väitöskirjatyöni aikana kokoamiani lähteitä, erityisesti Gdanskin tulliluetteloita. Keskityn 1400- ja 1500-lukuihin, jolloin kansankielet olivat syrjäyttäneet latinan ja paperi pergamentin, minkä seurauksena kirjoittaminen lisääntyi huomattavasi ja entistä arkisempia asioita dokumentoitiin kirjallisesti.

Tietoja puusta on kirjoitetuissa lähteissä silti huomattavan vähän, kun otetaan huomioon, kuinka yleinen ja jokapäiväinen materiaali puu oli, varsinkin keskiajan Suomessa. Työssäni korostuukin väistämättä kirjoittamisen konteksti: ketkä ylipäätään kirjoittivat puun käytöstä ja milloin. Lähes kaikki saatavilla oleva kirjallinen materiaali on tuotettu hallinnon näkökulmasta tai kytkeytyy yhteiskunnan eliitteihin. Helposti saatavilla oleva ja halpa raaka-aine ei näytä kiinnostaneen heitä. Puu oli harvoin ongelmallista tai edellytti järjestelyjä etäältä, siitä ei tarvinnut kirjoittaa.

Puun saatavuus ja työstöteknologia

Oletettavasti Ruotsissa (ja Suomessa) kotimaisista puulajeista ei ollut pula, joten niiden hankinta ja käyttö tapahtui paikallisesti, ilman tarvetta laajempiin järjestelyihin, kontrolliin tai jalostukseen. Ruotsi tai Suomi eivät ennen 1600-lukua olleet merkittäviä puun tai puutuotteiden kuten tervan viejiä, eikä puuta toisaalta tarvinnut tuodakaan. Muutama poikkeus kuitenkin löytyy.

Tukholmaan tiedetään viedyn puuta nykyisen Suomen alueelta jo 1500-luvulta. Syiksi voi epäillä Tukholman nopeaa kasvua, Keski-Ruotsin puusyöppöjä rautakaivoksia, Tukholman ja Suomen välistä ennestään vilkasta laivaliikennettä sekä Suomen suhteellista köyhyyttä. Laajemmassa mitassa tiheästi asutun Länsi-Euroopan metsävarat hupenivat nopeammin kuin Itä-Euroopan, ja tämän seurauksena Preussin ja Puolan alueen tammimetsiä alettiin hakata laajassa mitassa ja myydä mm. Alankomaihin ja Englantiin. Gdanskiin rakennettiin vesivoimalla toimivia sahoja jo 1300-luvulla, jonka seurauksena puun jalostusaste nousi: tukkien sijaan Gdanskista vietiin mittaan sahattua rakennuspuuta. Sitä hankittiin jopa Suomeen, jossa sahateollisuus alkoi ottaa ensiaskeliaan vasta 1500-luvulla.

Puunkäytön ja puukaupan historia nivoutuu metsien ekologiaan, paikallisiin traditioihin ja teknologisiin innovaatioihin. Yhdessä arkeologien, arkebotanistien ja taidehistorioitsijoiden kanssa on mahdollista selvittää, miten paikallisten puulajien ja muualta tuodun sahatavaran käyttö ehkä erosivat toisistaan, milloin puu kuljetettiin sahatavarana ja milloin valmiina esineinä, ja kätkeytyykö niukkojen kirjallisten mainintojen taakse ennestään tuntemattomia kaupan muotoja.