Uni raskauden aikana

Uniongelmat ovat yleisiä raskauden aikana, ja niillä on tapana vaikeutua raskauden edetessä. Merkittävä osa raskaana olevista ei saa riittävästi unta. Erään tutkimuksen mukaan jopa 88 prosenttia raskaana olevista raportoi unihäiriöistä, ja ne olivat pahimmillaan kolmannella raskauskolmanneksella. Osa univaikeuksista selittyy raskauden aiheuttamilla fyysisillä ja psyykkisillä muutoksilla, mutta myös erityisiä unihäiriöitä, kuten unenaikaisia hengityshäiriöitä tai levottomat jalat -oireyhtymää, voi ilmetä raskauden aikana. Unihäiriöt ovat niin tyypillisiä raskauden aikana, että niitä on pidetty siihen normaalisti kuuluvana. Tästä syystä naiset eivät niitä usein tuo esille, eikä suuri osa terveydenhoitajista tai lääkäreistä kysy oireista. Myös tutkimus aiheesta on vielä vähäistä.

Muutokset naissukupuolihormonipitoisuuksissa raskauden aikana ja normaaliraskauteen kuuluvat vaivat liitetään univaikeuksien syntyyn. Kuitenkin useat muutkin tekijät myötävaikuttavat unihäiriöiden kehittymiseen, yleisimpinä ikä, ylipaino, etninen tausta, sosioekonominen tausta, taloudellinen tilanne, psyykkinen tila ja erilaiset sairaudet.

Tavanomaisimpia raskaudenaikaisia uniongelmia ovat nukahtamisvaikeudet, yölliset heräämiset ja heikentynyt unen laatu. Unen pituus usein lyhenee, mikä kompensoidaan ottamalla päiväunia, jos siihen on mahdollisuus. Syynä niihin ovat usein selkäkivut, tihentynyt yöllinen virtsaamistarve, sikiön liikkeet, supistukset ja kasvavan kohdun aiheuttama rajoitus nukkuma-asennoissa. Nämä kaikki johtavat usein aamu- ja päiväväsymykseen, joilla saattaa olla vaikutusta suorituskykyyn ja elämänlaatuun. Viime aikoina on saatu lisääntyvää näyttöä siitä, että raskaudenaikaisilla unihäiriöillä saattaa olla haitallisia vaikutuksia sekä äitiin että syntyvään lapseen.

FinnBrain-tutkimuksen unitutkimusosio selvittää äidin raskauden ja lapsivuodeajan unihäiriöiden esiintyvyyttä. Ennen varsinaisen tutkimuskohortin keräystä kerättiin pilottitutkimusaineisto. Tässä osatutkimuksessa oli mukana 78 äitiä, joilta oli käytettävissä riittävät tiedot unen raskaudenaikaisten muutosten selvittämiseksi. Tutkimustuloksena oli selvä uniongelmien lisääntyminen raskauden edetessä: nukahtamisvaikeudet, yölliset heräämiset, liian aikainen aamuherääminen ja kuorsaus lisääntyivät. Kun 6 prosenttia tutkittavista ilmoitti unen laatunsa olevan huono toisella raskauskolmanneksella, oli se kolmannella raskauskolmanneksella huono 15 prosentilla. Sen sijaan unen pituus pysyi tutkimuksen kuluessa tasaisena. Yllättävänä tuloksena oli, että unihäiriöiden seuraamukset, aamu- ja päiväväsymys, eivät lisääntyneet. Tämä saattoi johtua väsymyksen suuresta esiintyvyydestä jo toisella kolmanneksella: 23 prosenttia naisista koki aamuväsymystä, 24 prosenttia päiväväsymystä ja 14 prosenttia nukkui päiväunia ainakin kaksi kertaa viikossa. Toinen selitys löydökselle saattoi olla raskaana olevan naisen hyvä uniongelmien hallintamekanismi.

Jatkossa olemme siirtymässä varsinaisen tutkimuskohortin aineiston pariin. Kohortin laajalla tutkimusaineistolla voimme varmistaa pilotissa saamiamme tutkimustuloksia. Selvitämme myös unihäiriöiden ja mielialaoireiden, eli masennus- ja ahdistuneisuusoireiden, yhteyksiä. Lisäksi selvitämme lisäävätkö äidin unihäiriöt raskaudenaikaisten komplikaatioiden (korkea verenpaine, raskausmyrkytys, raskausdiabetes, ennenaikainen synnytys) tai synnytyskomplikaatioiden riskiä. Unenlaatukysymyksiä on myös selvitetty puolisoilta. Aikaisemmin tutkimukset puolison raskauden ajan unen muutoksista ovat vähäisiä, joten tämä tutkimus tuottaa täysin uutta tietoa asiasta.

Päivi Polo, LT, dosentti, synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri, TYKS naistenklinikka

Sömnen under graviditeten

Sömnproblem är vanliga under graviditeten, och de har en tendens att försvåras då graviditeten framskrider. En betydande del av de gravida får inte tillräckligt med sömn. Enligt en viss undersökning rapporterade t.o.m. 88 % av de gravida om sömnstörningar, och de var som värst under den sista tredjedelen av graviditeten. En del av sömnsvårigheterna kan förklaras med de fysiska och psykiska förändringarna under graviditeten, men också specifika sömnstörningar såsom störningar i andningen under sömnen eller rastlösa ben- syndrom kan uppstå under graviditeten. Sömnstörningar är så vanliga under graviditeten, att man har ansett dem normalt höra till graviditeten. Av den här anledningen för kvinnor dem sällan fram, och en stor del av hälsovårdarna eller läkarna frågar inte heller efter symtomen. Även forskning i ämnet är ännu småskalig.

Förändringarna i halterna av kvinnliga könshormoner under graviditeten och de till en normal graviditet relaterade besvären kopplas samman med uppkomsten av sömnsvårigheter. Ändå samverkar också många andra faktorer till att sömnstörningar utvecklas, såsom de vanligaste: ålder, övervikt, etnisk bakgrund, socio-ekonomisk bakgrund, ekonomisk situation, psykiskt tillstånd och olika sjukdomar.

De mest allmänna sömnproblemen under graviditeten är insomningsproblem, uppvaknande under natten och försämrad sömnkvalitet. Sömnens längd blir ofta kortare, vilket kompenseras med tupplurar om möjlighet till det finns. Orsakerna till sömnproblemen är ofta ryggont, ökat behov av att kissa under natten, fostrets rörelser, sammandragningar och den begränsning av sovställningen som den växande livmodern förorsakar. Allt det här leder ofta till morgon- och dagströtthet, som kan påverka prestationsförmågan och livskvaliteten. Under den senaste tiden har man fått ökat bevis på att sömnstörningar under graviditeten kan ha skadliga effekter på såväl mamman som det väntade barnet.

Då vi undersökte sömnen under graviditeten med material från FinnBrains pilotundersökning konstaterade vi att all slags sömnstörningar, dvs. insomningsproblem, uppvaknande under natten, för tidigt uppvaknande på morgonen och snarkning ökar under graviditeten. Trots att sömnproblemen ökar ökade inte tröttheten på morgonen eller under dagen. Detta kan beskriva naturens goda förmåga att kompensera sömnproblem. Vår undersökning grundar sig emellertid på pilotmaterialet, där deltagarantalet var rätt litet (78 mammor). I den närmaste framtiden kommer vi att utföra samma undersökning med det egentliga undersökningsmaterialet; det återstår att se om resultaten är de samma, speciellt med tanke på tröttheten. Frågor om sömnkvalitet har också ställts till makarna. Tidigare undersökningar om förändringar av sömnen under graviditeten hos maken är få, så den här undersökningen kommer att ge upphov till helt ny kunskap om saken.

Päivi Polo, MD, docent, specialistläkare i obstetrik och gynekologi, ÅUCS kvinnoklinik

Kuka pelkää hammaslääkäriä?

Hammashoitopelko on valitettavan monelle suomalaisellekin tuttu asia. Vanhempi ikäpolvi muistelee paikkaa kamalaa: koulun hammashoitolaa, eivätkä hammashoidosta kerrotut kauhutarinat ole vieraita nuoremmillekaan sukupolville. Hammashoitopelkoa on tutkittu monissa maissa ja pelon yleisyys on hämmästyttävän samanlaista eri puolilla maailmaa. Noin joka toinen kertoo pelkäävänsä jonkin verran ja joka kymmenes niin paljon, että uskaltautuu hammaslääkäriin vasta kun särky tai vaiva käy sietämättömäksi.

Arkikokemuksissa hammashoitopelko on seurausta ikävistä hoitokokemuksista, mutta tutkimukset ovat antaneet vinkkiä siitä, että pelon syntymekanismit ovat paljon monimutkaisemmat. Pelko voi välittyä myös muiden kokemuksista – niistä kauhutarinoistakin. Taustalla voi olla myös biologiaan, psyykeen tai elämäntilanteeseen liittyviä seikkoja. Aiemmat tulokset ovat perustuneet poikkileikkaustutkimuksiin, jolloin yhdestä mittauspisteestä saadusta tiedosta ei voida luotettavasti päätellä asioiden syy-seuraus-suhteita. Niihin pureutuminen vaatii FinnBrain-tutkimuksen kaltaista pitkää seurantatutkimusta.

Oppia ryhmämme on alusta asti hakenut kansainvälisiltä kentiltä. Aina ei tarvitse lähteä isomman meren taakse vaan joskus läntinen naapurimaamme riittää. Göteborgissa on järjestetty kaksi kertaa kansainvälinen hammashoitopelon tutkimuksen kongressi, jossa ydinryhmämme professori Satu Lahti, dosentti Mimmi Tolvanen sekä väitöskirjatyöntekijät Outi Hagqvist ja Anni Luoto ovat käyneet saamassa oppia. Kuvassa Outi ja Mimmi tilanteessa, jossa ei pelota hammashoito vaan se, kun kuljettaja Satu ilmoitti ajavansa laivan autoon.

Myös sukupuolten väliset erot hammashoitopelossa ovat hämmästyttävän samanlaisia eri kulttuureissa. Naiset ja tytöt pelkäävät hammashoitoa tutkimusten mukaan useammin kuin miehet ja pojat. Syyksi on ehdotettu joko sosiaalista painetta, jonka vuoksi miehet eivät tunnusta pelkäävänsä tai biologisia eroja, jonka vuoksi naiset ovat alttiimpia pelolle. Jotain biologisia eroja saattaa ollakin, sillä FinnBrainin pilottitutkimuksessa havaitsimme, että raskausaikana äitien ja isien pelko vaihteli eri tavalla. Nyt olemme analysoimassa koko kohortin tuloksia ja väitöskirjatutkijamme Outi Hagqvist lähtee esittelemään niitä tuloksia maailman suurimpaan hammaslääketieteen kongressiin San Franciscoon maaliskuussa. Pilottitutkimuksen tuloksia hän esitteli jo kaksi vuotta sitten Bostonissa.

Hammashoitopelon yhteydestä mielialaan ja elämän tilanteisiin on myös jo raportoitu tuloksia kansainvälisillä foorumeilla. FinnBrain-pilottitutkimuksen mukaan masennus, ahdistus ja elämäntilanteet vaikuttavat eri tavoin äitien ja isien hammashoitopelkoon. Outin tulokset Dubrovnikin kongressissa herättivät myös kansainvälisten alan tutkijoiden psykologian tohtoreiden Jason Armfieldin (kuvassa) ja Sarah Bakerin mielenkiinnon ja pohdintaa siitä, mitä voisi olla asian taustalla. Asiaa on pohdittu myös Skotlannissa professoreiden Ruth Freeman (Dundeen yliopisto) ja Gerry Humphris (St. Andrewsin yliopisto) kanssa. Ruth on hammaslääkäritaustainen psykoanalyytikko ja Gerry terveyspsykologian professori, joka tutkii paljon myös viestintää. Hän on myös kehittänyt käyttämämme pelkomittarin, jota on käytetty useissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Kuten kuvasta näkyy, hammashoitopelon tutkimus vaikuttaa positiivisesti mielialaan.

Tutkimuksen tekemisessä kiinnostavinta on usein se, kun ”vallitseva totuus” horjuu. Anni havaitsi, että monissa aiemmissa tutkimuksissa raportoitu äidin ja lapsen hammashoitopelon välinen yhteys saattoikin selittyä sillä, että pelkoa oli arvioinut molempien osalta äiti. Kun asiaa kysyttiin erikseen lapsilta ja vanhemmilta, ei yhteys ollutkaan niin vahva eivätkä perheenjäsenet edes oikein tienneet toistensa pelosta. Pelko kyllä välittyy jotenkin perheen sisällä, mutta mekanismi on paljon monimutkaisempi kuin pelkkä oppiminen. Iso kysymys onkin, miksi jotkut ovat alttiimpia pelolle kuin toiset. Tätä tarkempaa tietoa hammashoitopelon välittymisestä joudumme vielä hetken odottamaan, kunnes FinnBrain-lapset ovat vähän kasvaneet.

Satu Lahti, professori
Mimmi Tolvanen, dosentti

Hiuksia halkomassa Portugalissa

Olemme kaksi FinnBrain-tutkimuksessa mukana olevaa väitöskirjatutkijaa. Me molemmat tutkimme stressihormoni kortisolia, vaikkakin hieman eri näkökulmista. Susannan pääasiallisena tutkimusaiheena on stressireaktion tutkiminen vauvoilta sylkinäytteiden avulla. Paula tutkii niin vanhempien kuin lastenkin pitkäaikaista stressihormonitasoa hiusnäytteistä. Koska Paula on tutkijanuransa lisäksi lastenpsykiatriaan erikoistumassa oleva lääkäri, hän on erityisen kiinnostunut selvittämään kortisolipitoisuuksien yhteyksiä lasten kehitykseen. Olemme kertoneet tarkemmin omista tutkimusaiheistamme aikaisemmissa blogikirjoituksissamme (8.2.2016 ja 18.2.2016). Terveyden biotieteilijänä Susannalla on kokemusta monenlaisten laboratorioanalyysien tekemisestä erilaisista biologisista näytteistä. Yhdessä muodostamme toisiamme täydentävän kortisolitiimin, jonka työtehtävät ovat tämän kesän aikana osoittautuneet monipuolisemmiksi kuin olisimme ennalta osanneet arvatakaan!

Pitkäaikaisen stressihormonitason mittaaminen FinnBrain-tutkimuksen hiusnäytteistä tapahtuu konkreettisesti Pohjois-Portugalissa, Bragan kaupungissa, joka sijaitsee noin 50 kilometriä Portosta koilliseen. Siellä sijaitsee Minhon yliopiston neurotieteiden yksikkö, jossa tehdään kansainvälisesti arvioituna erittäin korkeatasoista tutkimusta muun muassa eläinmallien avulla aivojen toiminnan valaisemiseksi – jopa ihan konkreettisesti, sillä yksikössä käytetään yhtenä tutkimusmenetelmänä niin kutsuttua optogenetiikkaa, jossa yksittäisiä aivosoluja voidaan aktivoida laservalon avulla ja saada siten niiden toiminnasta täysin uutta tietoa.

portugali_1

 

 

Minhon yliopisto, neurotieteiden yksikkö

 

 

 

Minhon yliopisto on yksi FinnBrain-tutkimuksen tärkeistä tutkimusyhteistyökumppaneista. Portugalissa siis mitataan hiusnäytteistä kuinka paljon kortisolia niihin on kertynyt. Tutkimusmenetelmä on varsin uusi, sillä aivan ensimmäiset artikkelit hiuskortisoliin liittyen julkaistiin vuonna 2000 ja menetelmä on alkanut hiljalleen yleistyä vasta aivan viime vuosina. Koska menetelmä on niin uusi, me kortisolitiimiläiset olemme päässeet tutkimusvierailuille Portugaliin perehtymään analyysien suoritukseen ja harjoittelemaan niiden tekemistä.

Ennen kuin hiusnäytteen kortisolitaso saadaan numeroina paperille, on suoritettava  monenlaisia valmisteluita ja vaiheita. Osa raskaudenaikaisista hiusnäytteistä on kerätty jo portugali_2muutamia vuosia sitten ja lukkojen takana onkin ollut melkoinen rivi foliokuoreen paketoituja hiusnäytteitä sisältäviä kansioita. Huhtikuussa pakattiin tiiviiseen pakettiin kymmenen kansiota sisältäen 1244 hiusnäytettä ja lennätettiin Portugaliin.

Koska hiussuortuvien pituus vaihtelee runsaasti, jokaisesta näytteestä mitattiin tarkasti viiden senttimetrin pätkä kuvastamaan näytteen ottoa edeltävien viiden kuukauden aikana kasvanutta uutta hiusta. Tämän varsinaisen näytteen paino punnittiin milligramman sadasosan tarkkuudella analyysivaa’alla ja jokainen näyte pestiin kolmeen kertaan alkoholilla hiuksen pinnalla mahdollisesti olevien epäpuhtauksien poistamiseksi.

portugali_3portugali_4

Tämän jälkeen kaikki näytteet silputtiin jauhemaiseksi pienillä saksilla, jotta hiuksiin kertynyt kortisoli saadaan mitattua kaikista näytteistä yhtä hyvin. Tämä olikin työvaiheista pisin ja raskain, sillä jokaisen hiusnäytteen huolelliseen pilkkomiseen meni aikaa kauemmin kuin olimme aavistaneetkaan. Tämän jälkeen analyysin loppuvaiheet sujuivatkin vauhdikkaasti ja lähes kokonaan laitteiden avulla.

portugali_5portugali_6

portugali_7portugali_8

Viikot Portugalissa olivat varsin työntäyteisiä, sillä emme malttaneet olla tekemättä portugalilaisten tutkijoiden mallin mukaisesti töitä lähes kellon ympäri. Hyvällä onnella satuimme kuitenkin ajoittamaan tutkimusvierailumme Lissabonin suojeluspyhimyksen Santo Antonion juhlariehan ajalle, joten viikonloppumatka pääkaupunkiin ihmettelemään koristeltuja katuja, värikkäitä kaakeleita, savuavia sardiinikojuja ja ihmisvilinää kruunasi matkamme.

portugali_9

portugali_10

Susanna Kortesluoma, terveyden biotieteilijä, väitöskirjatutkija
Paula Mustonen, lääkäri, väitöskirjatutkija

 

I Portugal för att klyva hårstrån

Vi är två doktorander som är med i FinnBrain-undersökningen. Båda två undersöker vi stresshormonet kortisol, fastän ur lite olika synvinklar. Det huvudsakliga forskningsområdet för Susanna är att med hjälp av spottprov undersöka stressreaktioner hos småbarn. Paula undersöker från hårprov såväl föräldrarnas som även barnens långvariga stresshormonnivåer. Våra arbetsuppgifter har under denna sommar visat sig vara mera varierande än vad vi från början kunde ana!

Mätningen av den långvariga stresshormonnivån i FinnBrain-undersökningens hårprov sker i norra Portugal, i staden Braga. Där är enheten för neurovetenskap vid Minho universitet belägen, den bedriver enligt internationell bedömning en forskning av mycket hög standard. Minho universitet är en viktig forskningssamarbetspartner för FinnBrain, och där mäter man från våra hårprov hur mycket kortisol som har lagrats i dem. Då undersökningsmetoden är ganska ny, har vi i kortisolteamet fått göra forskningsbesök till Portugal för att bekanta oss med utförandet av analyserna och för att träna på att göra dem.

Innan man får hårprovens kortisolnivå som siffror på papper måste man göra många olika förberedelser. I april packades tio pärmar, innehållande 1244 i folie paketerade hårprov, i ett tätt paket och skickades till Portugal.

Då hårstråets längd varierar mycket mätte man noga från varje prov en fem centimeters bit för att få en bild av de senaste, före provtagning, fem månadernas nya tillväxt i hårstrået. Det här egentliga provets vikt vägdes på en analysvåg med hundradels milligrams noggrannhet och varje prov tvättades tre gånger med alkohol för att få bort eventuella orenheter på hårets yta.

Därefter strimlades alla prov med en liten sax till pulver, så att man får det i håret lagrade kortisolet lika bra mätt från alla prov. Det här var det längsta och tyngsta arbetsmomentet, då det tog längre tid än vi kunnat ana att noggrant finfördela varje hårprov. Efter det här fortsatte analysens slutmoment i snabb takt och nästan helt med hjälp av apparatur.

Veckorna i Portugal var arbetsdryga, men en weekendresa till huvudstaden Lissabon krönte vår resa.

Susanna Kortesluoma, hälsobiovetare, doktorand
Paula Mustonen, läkare, doktorand

Lasta ei voi kokonaan ymmärtää tuntematta hänen vanhempiaan?

Olen koulutukseltani psykologi ja perheterapeutti ja työskennellyt koko työurani lasten ja perheiden parissa. Olen tullut mukaan FinnBrain-tutkimukseen vuonna 2011 väitöskirjatutkijaksi, ja jakanut siitä lähtien työajastani noin puolet tutkimustyöhön, puolet psykologin työhön. Tutkimukseni keskittyy FinnBrain-äitien raskausajan psyykkisen hyvinvoinnin ja kognitiivisten toimintojen välisten yhteyksien selvittämiseen, sekä lasten tarkkaavaisuustaitojen kehityksen tutkimiseen kahdeksan kuukauden iässä.

Parents_4

Heti alkuun lienee syytä täsmentää mistä tutkimuksessani on ”ihan oikeasti” kysymys. Jo varhain työssäni huomasin, että lapsen kehitystä, sen haasteita sekä toisaalta vahvuuksia, on kovin vaikeaa ymmärtää tietämättä mitään hänen vanhemmistaan tai perheestään. Niinpä psykologin työtapoihini on jo pitkään kuulunut tavata ja haastatella lapsen vanhempia aina kun mahdollista. Tullessani tekemään tutkimusta FinnBrainiin olin vakuuttunut siitä, että haluan tutkia nimenomaan lapsia. Tutkimuksen suuntalinjoja oltiin tässä vaiheessa vasta hahmottelemassa ja niinpä sain suunnitella omaa kokonaisuuttani yhdessä projektin senioritutkijoiden kanssa. Hyvin pian huomasin, että sama ajatus hiipi mieleeni: Lasten tutkimus pitää tavalla tai toisella aloittaa heidän vanhemmistaan. Ilman vanhempien riittävää tuntemusta en voi täysin ymmärtää tuloksia, joita lasten tutkimukset tulevat ajan mittaan tuottamaan. Tältä pohjalta käynnistyi oman tutkimukseni ensimmäinen osa, joka käsittelee äitien kognitiivisia toimintoja raskausaikana, siis tiedonkäsittelyyn ja ympäristön havainnointiin liittyviä ajattelutoimintoja ja reaktiotapoja.

Masennus- ja ahdistusoireet ovat yllättävän yleisiä raskausaikana ja niiden huomioiminen myös kognitiivisia toimintoja tarkasteltaessa on erityisen tärkeää. Enemmän on kiinnitetty huomiota siihen, miten synnytyksen jälkeiset masennusoireet vaikuttavat vanhempien toimintakykyyn ja siten haastavat pikkulapsiperheiden elämää ja hyvinvointia. Vähemmän on tutkittu sitä, miten jo raskausaikana käynnistyvät oireet heijastuvat odottavan äidin elämään ja arkeen. Niinpä yksi omista kiinnostuksen kohteistani onkin se, miten jo raskausaikana alkavat masennus- ja/tai ahdistusoireet heijastuvat äidin kognitiivisiin toimintoihin, sekä pitkällä tähtäimellä hänen kykyynsä vastata raskauden, synnytyksen ja vanhemmuuden haasteisiin. Odotan FinnBrainin tuottavan täysin uutta tietoa odottavien vanhempien ja pikkulapsiperheiden tueksi!

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä kiinnostuksenani ovat FinnBrain-tutkimuksen lapset ja erityisesti heidän tarkkaavaisuustoimintojensa kehittyminen vauvaiässä. Tiedetään, että hyvän psyykkisen, sosiaalisen ja kognitiivisen toimintakyvyn kannalta on tärkeää, että ihminen kykenee suuntaamaan omaa tarkkaavaisuuttaan asioihin, jotka ovat kulloisenkin tilanteen kannalta tärkeitä ja edistävät omaa turvallisuutta ja toimintakykyä ympäristössä. Paljon tiedetään myös siitä, miten erilaiset tarkkaavaisuushäiriöt haastavat ihmisen toimintakykyä jo pikkulapsi-iästä alkaen. Tarkkaavaisuustoiminnot ovat osin perinnöllisiä kognitiivisia piirteitä, mutta myös ympäristötekijöillä on oma osuutensa niiden kehittymisessä. Tutkin kahdeksan kuukauden ikäisten vauvojen kykyä suunnata tarkkaavaisuuttaan tilanteessa, jossa lapselle näytetään erilaisia tunnetiloja ilmentäviä kasvokuvia. Tutkimus on mielenkiintoinen, sillä vastaavaa tutkimusta on tehty vasta vähän näin pienillä lapsilla, näin isossa aineistossa ja vieläpä silmänliikemittausmenetelmää käyttäen.

Lopuksi palaan vielä kirjoitukseni otsikkoon: Lasta ei voi kokonaan ymmärtää tuntematta hänen vanhempiaan? Kuten huomaat, lauseen perässä on kysymysmerkki. Psykologina kaikki vaihtoehdot täytyy aina pitää avoimina. Itselläni tuo alkuperäinen ajatus on kuitenkin vain saanut vahvistusta matkan varrella. Uusia ajatuksia ja tutkimusideoita tähän liittyen syntyy koko ajan, pitkin matkaa. Valitettavasti kaikkia niistä ei voi koskaan toteuttaa yhä tiukkenevien tutkimusresurssien puitteissa. Onneksi kuitenkin FinnBrain-tutkimuksessa on mukana niin monta tutkimusperhettä, jotka täyttävät urhoollisesti melko laajojakin kyselylomakevihkoja sekä osallistuvat aktiivisesti osatutkimusten käynneille. Näin saamme todella arvokasta ja kaipaamaamme tietoa lapsesta, mutta myös hänen vanhemmistaan ja perheestään, siis kaikista niistä tekijöistä, joiden kautta voimme paremmin ymmärtää lasta ja hänen kehitystään. Kiitos teille kaikille, jotka olette mukana!

Eeva-Leena_pienennetty

Eeva-Leena Kataja, psykologi, psykoterapeutti, väitöskirjatutkija

Barnet kan inte helt förstås utan att känna barnets föräldrar?

Jag är till utbildningen psykolog och familjeterapeut och har under hela min arbetskarriär arbetat med barn och familjer. År 2011 kom jag med i FinnBrain-undersökningen som doktorand och har sedan dess delat min arbetstid mellan forskningen och arbetet som psykolog. Min forskning koncentrerar sig på att utreda sambanden mellan FinnBrain-mödrarnas psykiska välmående under graviditeten och de kognitiva funktionerna, samt att undersöka utvecklingen av barnens uppmärksamhetsförmåga vid åtta månaders ålder.

Till att börja med torde det finnas orsak att precisera vad det verkligen är fråga om i min forskning. I mitt arbete märkte jag redan tidigt att barnets utveckling, dess utmaningar samt å andra sidan styrkor, är väldigt svåra att förstå utan att veta något om barnets föräldrar eller familj. Därför har det redan länge hört till mitt arbetssätt som psykolog att träffa och intervjua barnets föräldrar när tillfälle ges. När jag kom med i FinnBrain-undersökningen för att forska var jag övertygad om att det var just barn jag ville undersöka. I det här skedet höll projektets riktlinjer på att formuleras, så jag fick planera min egen helhet tillsammans med projektets seniorforskare. Ganska snart märkte jag att samma tanke smög in i mitt medvetande: Att undersöka barn måste på ett eller annat sätt börja med barnets föräldrar. Utan att känna föräldrarna tillräckligt väl kan jag inte förstå resultaten, som barnens undersökningar med tiden kommer att få fram. Från den här grunden startade den första delen av min egen forskning, som handlar om mödrarnas kognitiva funktioner under graviditeten, alltså tankefunktioner och reaktionssätt som har att göra med informationsprocessing och varseblivning av omgivningen.

Depressions- och ångestsymtom är överraskande vanliga under graviditeten och att också uppmärksamma dem är speciellt viktigt när man granskar kognitiva funktioner. Mera uppmärksamhet har fästs vid hur depressionssymtom, efter förlossningen, påverkar föräldrarnas handlingsförmåga och därmed utmanar småbarnsfamiljernas liv och välmående. Det finns mindre forskning om hur symtom, som redan startar under graviditeten, återspeglar sig på den gravida moderns liv och vardag. Således är ett av mina egna intresseområden hur depression- och/eller ångestsymtom som börjat redan under graviditeten återspeglar sig på moderns kognitiva funktioner, samt långsiktigt på hennes förmåga att svara på graviditetens, förlossningens och föräldraskapets utmaningar. Jag väntar mig att FinnBrain tar fram alldeles ny kunskap till stöd för de väntande föräldrarna och småbarnsfamiljerna!

Som mitt sista men inte det minsta intresset är FinnBrain-undersökningens barn och speciellt utvecklingen av deras uppmärksamhetsfunktioner i spädbarnsåldern. Vi vet att det ur en god psykisk, social och kognitiv förmågas synvinkel är viktigt att människan förmår rikta sin egen uppmärksamhet på saker som är viktiga för den just pågående situationen och ökar den egna tryggheten och handlingsförmågan i omgivningen. Det finns också mycket kunskap om hur olika uppmärksamhetsstörningar belastar människans funktionsförmåga redan från och med småbarnsåren. Jag undersöker åtta månader gamla spädbans förmåga att rikta sin uppmärksamhet i en situation där man visar barnet bilder på ansikten som uttrycker olika känslotillstånd. Undersökningen är intressant, då motsvarans forskning inte ännu har gjorts mycket med så här små barn, med ett så här stort material, och dessutom med en metod som mäter ögonrörelser.

Till slut återvänder jag ännu till rubriken för min artikel: Barnet kan inte helt förstås utan att känna barnets föräldrar? Som du märker är det ett frågetecken efter meningen. Som psykolog måste alla alternativ alltid hållas öppna. För mig själv har den ursprungliga tanken bara blivit bekräftad under resans gång. Nya tankar och forskningsidéer kring det här föds hela tiden, längs med resans gång. Tyvärr kan de aldrig alla förverkligas på grund av allt mer begränsade forskningsresurser. Lyckligtvis deltar det i FinnBrain-undersökningen så många familjer som tappert fyller i även rätt så omfattande häften med frågeformulär och också aktivt deltar i delundersökningarnas besök. Så här får vi verkligen värdefull och saknad kunskap om barnet, men också om föräldrarna och familjen. Alltså om alla de faktorer genom vilka vi bättre kan förstå barnet och hans/hennes utveckling. Tack till er alla som deltar!

Eeva-Leena Kataja, psykolog, psykoterapeut, doktorand

Uusi EEG-osatutkimuksen ikäpiste starttaa kesällä

FinnBrain-tutkimuksen EEG-tiimi on saanut keväällä lisävahvistusta ja uusi kolmevuotiaiden lasten ikäpiste käynnistyy kesäkuussa 2016. Osa perheistä pääsee mittauskäynnille FinnBrain-tutkimuksen tutkimustiloihin Teutorille ja luvassa on mm. tunnepitoisten äänistimulusten kuuntelua aivosähkökäyrä- eli EEG-mittauksen aikana. Osalle lapsista äänimaailma on tuttu jo synnytysvuodeosaston mittauksista.

EEG-tiimissä toimivat tällä hetkellä kaksi väitöskirjatyöntekijää, Maria ja Ambika, sekä lääketieteen opiskelija Anna, joka on perheisiin yhteydessä tutkimuksen tiimoilta. Lisäksi vanhempana tutkijana toimii dosentti Minna Huotilainen, jolla on pitkäaikainen kokemus lasten EEG-mittauksista.

Lämpimästi tervetuloa kolmevuotiaiden EEG-käynnille!

LK, väitöskirjatutkija, Maria Keskinen

BLOGI_EEGtiimi

Ny ålderskontroll i EEG delstudien startar i sommar

EEG-teamet av FinnBrain studien har fått tilläggspersonal nu på våren och en ny ålderskontroll för treåringar börjar i juni 2016. Familjen är välkommen på mätningsbesök till FinnBrains studieutrymme i Teutori och barnet kommer att lyssna på olika känslomässigt laddade ljud som spelas under EEG-mätningen. En del av barnen har lyssnat på samma stimuli redan som nyfödd på BB-avdelningen i Åbo universitetscentralsjukhus.

EEG-teamet omfattar två doktorander, Maria och Ambika, samt läkarstudent Anna, som kommer att ta kontakt med familjerna. Samt som äldre forskare i teamet fungerar docent Minna Huotilainen som har långvarig erfarenhet av EEG-mätningar av små barn.

Varmt välkomna till treåringarnas EEG-besök!

doktorand, Maria Keskinen

…Ja varhainen vuorovaikutus siltana itsesäätelytaidoille (it takes two to tango)

Saara Nolvi kirjoitti 11.4.2016 FinnBrain-blogissa vauvojen yksilöllisistä temperamenttipiirteistä ja niiden vaikutuksesta lapsen kehitykseen. Vauvan taipumus negatiivisiin tai positiivisiin tunnereaktioihin tai se, miten vilkas tai rauhallinen vauva on, vaikuttavat siihen miten aikuiset reagoivat vauvan tarpeisiin ja millaisia vuorovaikutuskokemuksia vauva saa. Esimerkiksi herkästi ärtyvä ja vaikeasti rauhoittuva vauva tarvitsee ja saa eri tavalla vanhemman huomiota ja rauhoittelua kuin rauhallinen ja tyytyväinen vauva.

Vuorovaikutukseen tarvitaan kuitenkin kaksi ja yhtä lailla vanhemman omat persoonallisuuden ja temperamentin piirteet sekä vanhemman psyykkinen hyvinvointi vaikuttavat siihen, millainen kontakti ja yhteys vauvan ja vanhemman välille syntyy. Vanhemman omat tekijät vaikuttavat mm. siihen, kuinka helppo hänen on samaistua vauvan tarpeisiin, ymmärtää niitä ja vastata niihin oikea-aikaisesti ja vauvan tarvitsemalla tavalla. Esimerkiksi hyvin vilkkaan ja nopeatempoisen vanhemman ja hyvin rauhallisen vauvan välisen varhaisen vuorovaikutussuhteen kehittyminen voi olla haasteellisempaa kuin samanlaisella aktiivisuustasolla toimivalla vanhempi-vauva –parilla.

Vuorovaikutuksessa vanhemman kanssa vauvalle syntyy kokemuksia siitä, minkälainen maailma on ja miten se toimii. Vauva oppii ennakoimaan ja säätelemään omaa toimintaansa pikku hiljaa tilanteissa, jotka toistuvasti vastaavat hänen tarpeisiinsa ja viesteihinsä. Toistuvat vuorovaikutuskokemukset muokkaavat vauvan aivoja. Hyvien vuorovaikutuskokemusten myötä maailma muuttuu vähitellen vauvalle vähemmän kaoottiseksi ja helpommaksi ymmärtää. Samalla syntyy kokemus itsestä hyväksyttynä ja tärkeänä. Näistä kokemuksista syntyy ensimmäisten elinvuosien aikana pienin askelin lapsen kyky säädellä yhä paremmin itse tunteitaan ja käyttäytymistään eri tilanteissa.

Varhaisesta vuorovaikutuksesta on usein vaikea kirjoittaa ja puhua, koska siinä helposti syntyy tunne vaatimuksesta vauvan kannalta täydelliseen hoivan antamiseen ja täydellisiin vuorovaikutuskokemuksiin joka hetki. Ja sehän ei missään perheessä toteudu. Varhaiseen vuorovaikutukseen vaikuttavat toki vauvan ja vanhemman temperamenttipiirteiden lisäksi moni muukin asia, kuten perheen muut jäsenet, perheen olosuhteet ja kuormitustekijät, vanhemman kokemukset omasta vanhemmuudesta tämän vauvan ja mahdollisesti muiden lasten kanssa sekä oman lapsuuden kokemukset vanhemmuudesta.

Itse asiassa vauvan ja varsinkaan isomman lapsen kehitykselle täydellisen tyydyttävät hoiva- ja vuorovaikutuskokemukset eivät ole hyväksi. Kehitystä vie parhaiten eteenpäin riittävän samanlaisina toistuvat perushoivan saamisen kokemukset ja riittävän hyvä vuorovaikutus, mutta toisaalta vauvan pitää myös sopeutua perheen rytmeihin ja tapoihin ja kokea myös turhaumia eli tilanteita, joissa ei tule heti ymmärretyksi. Tällöin vauva joutuu ikään sopivasti odottamaan jonkin tarpeensa tyydytystä, ponnistelemaan itsensä ilmaisemiseksi selkeämmin. Isompien lasten kohdalla on tärkeää, että he saavat myös itse yrittää ratkaista tilannetta tai kokevat sen, ettei kaikki ole mahdollista eikä kaikkea haluamaansa voi saada. Nämä kokemukset edistävät lapsen kehitystä ja auttavat lapsen itsesäätelykyvyn kehittymistä.

FinnBrainin tunteiden tunnistamisen osatutkimuksessa tutkitaan miten vanhemmat tunnistavat vauvan tunteita ja miten vanhemman kuormitustekijät tai muut ominaisuudet siihen voivat vaikuttaa. Haluamme myös selvittää varhaisen vuorovaikutuksen vaikutusta lapsen myöhempään tunteiden säätelytaidon kehitykseen.

Eija Sinervä

Eija Sinervä

psykologi, lasten- ja nuorisopsykoterapeutti ja väitöskirjatutkija FinnBrainin kehitysneuropsykologisessa osatutkimuksessa

aiti_ja_lapsi

Det tidiga samspelet som en bro till förmågan till självkontroll (it takes two to tango)

Den 11.4.2016 skrev Saara Nolvi på FinnBrain-bloggen om babyns individuella temperamentsdrag och om deras inverkan på barnets utveckling. Babyns tendens till negativa eller positiva känsloreaktioner eller till hur livlig eller lugn babyn är påverkar hur de vuxna reagerar på babyns behov och på hurdana erfarenheter babyn får av samspelet. Till exempel behöver och får en baby som lätt blir irriterad och svår att lugna föräldrarnas uppmärksamhet på ett annat sätt än en lugn och nöjd baby.

Det behövs ändå två för samspelet och på samma sätt påverkar förälderns egna personlighets -och temperamentsdrag samt förälderns psykiska välmående hurdan kontakt och band som uppstår mellan babyn och föräldern. Förälderns egna faktorer påverkar bl.a. hur lätt hen har att identifiera babyns behov, att förstå dem och att svara på dem vid rätt tidpunkt och på det sätt babyn behöver. T.ex. kan utvecklingen av det tidiga samspelet mellan en mycket livlig och med snabbt tempo agerande förälder och en mycket lugn baby vara mera utmanande än mellan ett förälder-baby par som fungerar på liknande aktivitetsnivå.

I samspelet med föräldern föds erfarenheter om hurdan världen är och hur den fungerar. Babyn lär sig så småningom att förutse och att justera sin egen aktivitet i situationer som återkommande svarar på hens behov och budskap. Upprepade erfarenheter av samspelet formar babyns hjärna. Genom goda erfarenheter av samspel förändras världen för babyn till mindre kaotisk och lättare att förstå. På samma gång föds en upplevelse av sig själv som accepterad och viktig. Genom dessa erfarenheter under de första levnadsåren föds , med små steg , barnets förmåga att själv allt bättre justera sina känslor och sitt beteende i olika situationer.

Det är ofta svårt att skriva och att prata om det tidiga samspelet, ty det uppstår lätt en känsla av krav ur babyns synvinkel på att varje stund ge en fullkomlig omvårdnad och fullkomliga erfarenheter av samspel. Och det förverkligas ju inte i någon familj. Det tidiga samspelet påverkas förstås förutom av babyns och förälderns temperamentsdrag också av många andra saker, såsom familjens andra medlemmar, familjens förhållanden och belastningsfaktorer, förälderns erfarenheter av sitt föräldraskap med den här babyn och eventuellt med de andra barnen samt de egna barndomserfarenheterna av föräldraskapet.

I själva verket är fullkomligt tillfredställande omvårdnads- och samspelserfarenheter inte bra för babyns och i vart fall inte för det större barnets utveckling. Utvecklingen förs bäst framåt med tillräckligt likadant återkommande erfarenheter av omvårdnad och tillräckligt gott samspel, men å andra sidan bör babyn också anpassa sig till familjens rytm och vanor samt också uppleva frustration alltså situationer där man inte genast blir förstådd. Då blir babyn, passande för sin ålder, tvungen att vänta på att få något av sina behov tillfredställt och att kämpa för att uttrycka sig själv tydligare. När det gäller större barn är det viktigt att de också själv får försöka lösa situationen eller att de upplever att allt inte är möjligt och att man inte kan få allt man vill. De här erfarenheterna understöder barnets utveckling och hjälper barnet att utveckla sin förmåga till självkontroll.

I FinnBrains delundersökning, känna igen känslor, undersöker man hur föräldrarna känner igen babyns känslor och hur förälderns belastningsfaktorer eller andra egenskaper kan inverka på det. Vi vill också reda ut det tidiga samspelets inverkan på barnets senare utveckling av förmågan till kontroll av känslor.

Psykolog PsM, doktorand, Eija Sinervä

Yksilölliset temperamenttipiirteet muovaavat jo vauvan kokemusmaailmaa

Syksyllä 2015 elokuvateattereissa tuli ensi-iltaan                                                   piirroselokuva Inside Out, jossaTemperamentti_kuva1 11-vuotias päähenkilö Riley kamppaili perheen muuton aiheuttamassa kriisitilanteessa tunteiden aallokossa. Kun aiemmin Rileyn elämän punaisena lankana oli ollut ilo ja hyväntuulisuus, muutos sai mielen lainehtimaan pitkäksi aikaa surun ja kiukun aallokossa.

Meillä jokaisella todellakin on synnynnäinen taipumus tietynlaiseen tunnemaailmaan. Näitä piirteitä kutsutaan temperamenttipiirteiksi. Toiset meistä ovat taipuvaisia kokemaan herkemmin kielteisiä tunteita, kuten ärtymystä, surua ja pelkoa, kun taas toisille luontaisempaa on ilon ja innostuksen herääminen. Suurimmalla osalla taipumus tunnereaktioihin on toki jossain näiden kahden välimaastossa, kun taas joillekin sekä kielteiset että myönteiset tunnereaktiot heräävät voimakkaina.

Temperamenttipiirteiksi luetaan myös muut reagointitaipumukset, aktiivisuustaso eli kansankielisesti vilkkaus, taipumus lähestyä innokkaasti uusia asioita tai sitä vastoin vetäytyä ensireaktiona uuteen ja outoon, ja taipumus rutiineihin ja asioiden havaitsemisen herkkyyteen. Osa näistä reagointitaipumuksista ilmenee jo aivan pienillä vauvoilla. Esimerkiksi jo kolmen kuukauden ikäisillä voi nähdä eroja aktiivisuustasossa tai taipumuksessa reagoida ärtymyksellä epämiellyttäviin tai uusiin tilanteisiin.

Temperamenttipiirteet kuitenkin hakevat muotoaan vielä ensimmäisten ikävuosien ajan. Silti vauvan reagointitavalla on suuri merkitys sen kannalta, millaiseksi ensikosketus ympäristöön ja toisiin ihmisiin muodostuu. Hyvin liikkuvainen tai ärtyisästi reagoiva vauva vaatii vanhemmiltaan usein enemmän kärsivällisyyttä kuin hyväntuulinen tai tarkalla kellonlyömällä ennustettavasti nukahtava vauva. Esimerkiksi FinnBrain-pilottitutkimuksen aineistosta julkaistujen tulosten perusteella (Nolvi ym., 2016) vauvan temperamentti tosiaan vaikuttaa siihen, miten äiti kokee suhteensa vauvaan. Vaikka luontainen tapa reagoida ensimmäisten ikävuosien jälkeen vielä muuttuisikin, pienelle lapselle on jo syntynyt ennakko-odotuksia siitä, miten ympäristö häneen suhtautuu.

Temperamentti_kuva2Puhuttaessa kielteisistä ja myönteisistä tunnereaktioista syntyy helposti kuva, että toisen ihmisen tapa reagoida olisi huonompi. On totta, että kielteisten tunteiden herkkä syttyminen altistaa lasta myöhemmille haasteille, ehkä juuri koska vuorovaikutus tällaisen lapsen ja ympäristön välillä muodostuu helpommin negatiiviseksi. Toisaalta viimeaikaisten tutkimusten perusteella taipumus reagoida kielteisin tuntein voi heijastaa itse asiassa hermoston korkeaa muovautuvuutta (plastisuutta). Tämä taas tarkoittaa, että ympäristöllä on tällaisen vauvan kannalta suurempi merkitys sekä kielteisessä että myönteisessä mielessä. Puhutaankin ns. orkidealapsista (orchid children), jotka kukoistavat hyvässä ja hoivaavassa ympäristössä, mutta toisaalta kärsivät, mikäli ympäristö ei tarjoa oikeanlaista ymmärrystä ja hoivaa. Niin sanotut voikukkalapset (dandelion children) taas kehittyvät suunnilleen samoin ympäristön toimista huolimatta, mutta eivät välttämättä ole erityisen herkkiä myöskään hyvän kasvatusympäristön myönteisille vaikutuksille.

Evoluutioteoreettisen ajattelun kannalta kummankin tyyppisestä perimästä on ollut erilaisissa olosuhteissa hyötyä. Jo raskaudenaikaiset olosuhteet saattavat vaikuttaa taipumukseen reagoida kielteisillä tunteilla – voidaan ajatella, että sikiö muovautuu jo raskausaikana vastaamaan ympäristön haasteisiin.

Reagointitaipumuksen lisäksi perimään pohjautuvaa on myös itsesäätelykyky, joka tosin kehittyy vasta ensimmäisten ikävuosien aikana. Se tarkoittaa kykyä säädellä tarkkaavuutta, ehkäistä toimintaimpulsseja ja muuttaa käyttäytymistä tilanteen vaatimuksiin sopivaksi. Varsinkin isommilla lapsilla ja aikuisilla reagointitaipumusta jopa enemmän merkitystä on sillä, kuinka hyvin reaktioiden säätely onnistuu. Vaikka säätelykyky eroaakin jo pienillä lapsilla, sen kehitys muovautuu kuitenkin vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja oppimisen tuloksena. Vanhemman tai huoltajan hoiva ja apu tunteiden säätelyssä auttaa lasta kehittämään säätelykykyään niin, että hän pystyy itsekin vaikuttamaan omiin tunnetiloihinsa eikä ajaudu reaktioidensa vietäväksi. Säätelykeinojaan voi kehittää vielä aikuisenakin.

FinnBrain-syntymäkohorttitutkimuksessa olemme kiinnostuneita siitä, miten jo varhaiset reagointitaipumukset ja niiden kehittyminen ennustavat lapsen käyttäytymistä, tunnesäätelyä ja mahdollista riskiä myöhempiin tunnesäätelyn haasteisiin. Mittaamme temperamenttipiirteitä ja itsesäätelykykyä vanhempien arvioimana kyselyin ja lisäksi Temperamentti_kuva3valitulta osajoukolta kahdeksan kuukauden, 2,5 vuoden ja 5 vuoden iässä toteutuvilla kehitysneuropsykologisilla käynneillä. Toivomme saavamme tietoa siitä, mikä on sekä yksilöllisten reagointitaipumusten että itsesäätelyn merkitys lapsen kehityksessä, ja mistä erilaiset kehityskulut saavat alkunsa.

Saara Nolvi

Psykologi PsM, väitöskirjatutkija, Saara Nolvi

Lisää tietoa aiheesta kiinnostuneille:

Keltikangas-Järvinen, L. (2011). Temperamentti – ihmisen yksilöllisyys. WSOY.

Keltikangas-Järvinen, L. (2014). Temperamentti, stressi ja elämänhallinta. WSOY.

Komsi, N, Penna, O, Cacciatore, R, Hyvärinen, L & Ingman-Friberg, S. (2008). Ihanat ipanat – temperamenttikirja. Gullungar – temperamentboken. WSOY.

Zentner, M & Shiner, R (toim.). (2012). Handbook of temperament. New York: The Guilford Press.

Belsky, J, Bakermans-Kranenburg, MJ & van Ijzendoorn, MH. (2007). For better and for worse – differential susceptibility to environmental influences. Current Directions in Psychological Science 16 (6), 300-304.

Nolvi, S, Karlsson, L, Bridgett, DJ, Pajulo, M, Tolvanen, M & Karlsson, H. (2016). Maternal postnatal psychiatric symptoms and infant temperament affect early mother-infant bonding. Infant Behavior and Development 43, 13-23.

 

De individuella temperamentsdragen formar redan spädbarnets upplevelsevärld

Hösten 2015 var det premiär för den tecknade filmen Inside Out, i vilken den elvaåriga huvudrollsinnehavaren Riley kämpade med känslostormar i den krissituation som uppstod då familjen flyttade. När den röda tråden i Rileys liv förut varit glädje och gott humör, orsakade flytten att humöret under en lång tid svallade av sorg och vrede. Var och en av oss har verkligen en medfödd läggning till en viss värld av känslor. De här dragen kallas temperamentsdrag. En del av oss har en tendens att lättare känna negativa känslor, såsom ilska, sorg och rädsla medan det för andra är mera naturligt att glädjen och ivern väcks. För de flesta ligger dock tendensen till känsloreaktion någonstans i utrymmet mellan dessa två, medan det för somliga är både positiva och negativa känsloreaktioner som väcks kraftigt.

Till temperamentsdrag räknas även de andra reaktionstendenserna, aktivitetsnivå eller på talspråk livlighet, tendens att ivrigt närma sig nya saker eller tvärtom att som första reaktion dra sig tillbaka från det nya och främmande, samt tendens till rutiner och till känslighet att uppfatta saker. En del av dessa reaktionstendenser förekommer redan hos mycket små spädbarn. Till exempel kan man redan hos tre månader gamla se skillnader i aktivitetsnivå eller på tendens att reagera med ilska på obehagliga eller nya situationer.

Temperamentsdragen söker dock sin form ännu under de första åren. Ändå har babyns sätt att reagera stor betydelse för hur den första kontakten med omgivningen och med andra människor utformas. En mycket rörlig eller med ilska reagerande baby kräver ofta mera tålamod av föräldrarna än en baby med gott humör eller en som somnar på förutsägbara exakta klockslag. Till exempel med de publicerade resultat, som FinnBrain-pilotundersökningen kommit fram till (Nolvi oö., 2016), som grund påverkar babyns temperament verkligen hur modern upplever sitt förhållande med babyn. Fastän det naturliga sättet att reagera skulle förändras efter de första levnadsåren har det lilla barnet redan fått förväntningar på hur omvärlden förhåller sig till henne/honom.

När man talar om negativa och positiva känsloreaktioner uppstår det lätt en bild av att den andra människans sätt att reagera skulle vara sämre. Det är riktigt att känslighet för att negativa känslor väcks utsätter barnet senare för utmaningar, kanske just för att samspelet lättare blir mera negativt mellan ett sådant barn och omgivningen. Ändock, enligt de senaste forskningsresultaten, kan tendensen att reagera med negativa känslor i själva verket spegla nervsystemets höga formbarhet (plasticitet). Det här innebär igen att för det här barnet har omgivningen en större betydelse både i negativ och i positiv bemärkelse. Man pratar ju om så kallade orkidébarn (orchid children), som blomstrar i god och vårdande omgivning, men å andra sidan lider ifall omgivningen inte erbjuder rätt sorts förståelse och omvårdnad. De så kallade maskrosbarnen (dandelion children) utvecklas igen ungefär lika oberoende omgivningens göromål, men behöver ej heller vara speciellt känsliga för uppväxtmiljöns positiva påverkan.

Ur ett evolutionsteoretiskt resonemang har under olika omständigheter båda typerna av arv haft sina fördelar. Redan omständigheterna under graviditeten kan påverka tendensen att reagera med negativa känslor – man kan tänka att fostret redan under graviditeten formas till att svara på omgivningens utmaningar.

Förutom reaktionstendensen grundar sig självkontrollen också på arv, den utvecklas dock först under de första levnadsåren. Det betyder förmågan att justera grad av vakenhet, förhindra impulser till handling och ändra beteende så det är anpassat till situationens krav. Särskilt hos större barn och hos vuxna har hur bra man lyckas justera reaktionen en till och med större betydelse än reaktionstendensen. Fastän förmågan till kontroll skiljer sig redan hos små barn formas utvecklingen i samspel med omgivningen och som ett resultat av inlärning. Förälderns eller vårdnadshavarens omvårdnad och hjälp med hantering av känslor hjälper barnet att utveckla självkontroll, så att den också själv kan påverka sina egna känslotillstånd och inte låter sig bli styrd av sina reaktioner. Ännu som vuxen kan man utveckla sina kontrollmetoder.

I FinnBrain-födslokohortundersökningen är vi intresserade av hur redan tidiga reaktionstendenser och deras utveckling förutspår barnets beteende, hantering av känslor och eventuell risk för senare utmaningar i hanteringen av känslor. Vi mäter temperamentsdrag och förmåga till självkontroll genom frågeformulär med föräldrarnas bedömning och dessutom hos en utvald grupp genom utvecklingsneuropsykologbesök som görs vid åtta månaders, 2,5 års och 5 års ålder. Vi hoppas få kunskap om vilken betydelse både den individuella reaktionstendensen och självkontrollen har i barnets utveckling och varifrån olika utvecklingsbanor får sin början.

Psykolog PsM, doktorand, Saara Nolvi

Mera information för intresserade av ämnet:

Keltikangas-Järvinen,L. (2011). Temperamentti – ihmisen yksilöllisyys. WSOY.

Keltikangas – Järvinen,L. (2014). Temperamentti, stressi ja elämänhallinta. WSOY.

Komsi, N, Penna, O, Cacciatore, R, Hyvärinen, L & Ingman-Friberg, S.(2008). Ihanat ipanat – temperamenttikirja. Gullungar – temperamentboken. WSOY.

Zentner, M & Shiner, R ( toim.). (2012). Handbook of temperament. New York: The Guildford Press.

Belsky, J, Bakermans-Kranenburg, MJ & van Ijzendoorn, MH. (2007). For better and for worse – differential susceptibility to environmental influences. Current Directions in Psychological Science 16 (6), 300-304.

Nolvi S, Karlsson L, Bridgett DJ, Pajulo M, Tolvanen M & Karlsson H. (2016). Maternal postnatal psychiatric symptoms and infant temperament affect early mother-infant bonding. Infant Behavior and Development 43, 13-23.

Fokuksessa aivojen rakenne ja toiminta elämän ensihetkistä lähtien

FinnBrain-tutkimus keskittyy nimensä mukaisesti aivojen kehitykseen. Sitä tutkitaan hankkeessa laajasti kyselylomakkeilla, hormonimittauksilla ja käyttäytymisen tasolle asti ulottuvilla tutkimuksilla. Aivokuvantamiskokonaisuutemme (The FinnBrain Neuroimaging Project) keskittyy aivojen rakenteelliseen magneettikuvantamiseen (MRI) ja aivojen toiminnallisiin mittauksiin. Näiden tekniikoiden (ja perheiden kiitettävän panoksen!) avulla on parhaillaan kertymässä kansainväliselläkin mittakaavalla erityisen arvokas tutkimusaineisto. Se nousee ainutlaatuiselle tasolle etenkin sitten, kun saamme samojen lasten seurantamittaukset täydellä teholla käyntiin. Kaikkiin näihin tutkimuksiin kutsutaan erikseen vain osa FinnBrain-tutkimuksessa mukana olevista perheistä, ja tutkimukset ovat tutkittaville haitattomia.

Aivokuvantaminen_blogikuva1

Kuva 1. MRI-kuvantamisessa saadaan monenlaisia aivojen rakenteesta kertovia kuvia.

Aivojen rakennetta tutkitaan siis MRI-kuvantamisella (tähän mennessä noin yhden ja kolmen kuukauden iässä). Magneettikamerassa on käynyt tammikuuhun 2016 mennessä noin 200 vauvaa. Kuvaukset on tehty TYKS:ssa. Noin tunnin mittaisesta kuvauksesta saaduille kuville tehdään useita esikäsittelyjä ja analyysejä erilaisilla tietokoneohjelmilla. Tällaisten menetelmien avulla voimme tutkia vauvojen aivojen keskinäisiä eroja hermosoluryhmiä yhdistävissä radastoissa, yksittäisissä etenkin muistin ja tunnesäätelyn kannalta olennaisissa aivorakenteissa, sekä aivokuoren hermosolukerroksen paksuudessa, tiheydessä ja muodossa.

MRI

Kuva 2. MRI-kuvantaminen tapahtuu TYKS:ssa kokeneen henkilökunnan ohjauksessa.

Toiminnallisia tutkimuksia on tehty elämän ensihetkistä alkaen. Olemme tutkineet vastasyntyneiden aivojen sähköisiä vasteita tunnepitoisiin ja neutraaleihin äidinkielen kaltaisiin äänteisiin aivosähkörekisteröintien avulla (EEG). Näitä lapsivuodeosastolla suoritettavia mittauksia on niin ikään saatu tehtyä noin 200. Samankaltaisia aivojen tunnevasteita tarkastelevia tutkimuksia tehdään myös mittaamalla aivojen verenkierron muutoksia NIRS-menetelmällä eli lähi-infrapunaspektroskopialla kahden kuukauden sekä kahden vuoden iässä. EEG- ja NIRS-mittaukset tehdään lapsen pään iholle kontaktiin asetettujen mittalaitteiden avulla.

Aivokuvantaminen_blogikuva3_erp

Kuva 3. EEG-mittauksessa myssyyn kiinnitetyt anturit mittaavat aivojen toimintaa.

Olemme mitanneet myös aivovasteita hellään silitykseen, eli niin sanottuun sosiaaliseen kosketukseen, vastasyntyneillä EEG:llä, ja toiminnallisella MRI-kuvantamisella (fMRI) noin yhden kuukauden iässä.

Alustavat tulokset paljastavat, että jo vastasyntyneet kykenevät erottelemaan tunnepitoiset äänet toisistaan; silittäminen aktivoi aivoissa tunteiden säätelyyn liittyviä alueita; ja että raskausajan kulku vaikuttaa aivojen tunnealueiden rakenteeseen. Ensimmäisiä tieteellisiä artikkeleita näistä havainnoista kirjoitetaan vuoden 2016 aikana.

Vanhempina tutkijoina toimivat paikallisesti professori Hasse Karlsson, LT Noora Scheinin ja LT Jetro Tuulari. Väitöskirjatutkijoita on tällä hetkellä kuusi: LL Satu Lehtola, LK Maria Keskinen, LK Olli Rajasilta, LK Tuomas Lavonius ja LL Ambika Maria. Heidän ohjauksessaan ja tutkimusten analyyseissä ovat mukana myös Helsingin yliopiston, Aalto yliopiston, Göteborgin yliopiston ja Montréalissa sijaitsevan McGill-yliopiston tutkijat.

Toistetut mittaukset tekevät onnistuessaan FinnBrainistä maailman kärkitutkimuksen tällä alalla. Seuranta-asetelmalla pääsemme todella tutkimaan aivojen kehitystä lapsuusiässä alati muuttuvana prosessina. Lopulta tutkimus tuottaa tietoa siitä, mikä kaikki voi vaikuttaa aivojen toiminnalliseen ja rakenteelliseen kehitykseen. Näin saamamme tulokset antavat osviittaa siihen, mihin asioihin vaikuttamalla voimme jatkossa ennaltaehkäistä useita aivojen kehityksestä riippuvaisia sairauksia.

Lämpimät kiitokset kaikille tähän mennessä osallistuneille!

Jetro TuulariNoora Scheinin

LT, tutkijalääkäri Jetro Tuulari ja LT, erikoistutkija Noora Scheinin

Lastenlääkärikäynnit kolmen kuukauden ikäisillä saatu päätökseen: yli 1 700 sylkikortisolinäytettä kerätty!

Viime viikolla saatiin jälleen menestyksekkäästi päätökseen yksi tutkimusosio, kun viimeinen ikäryhmäänsä kuuluva kolmen kuukauden ikäinen lapsi osallistui FinnBrain-tutkimuksen lääkärikäynnille. Tutkimuskäynnit aloitettiin lokakuussa 2012 DataCityssä ja ne siirtyivät Teutoriin kesällä 2014 yliopiston uusien tutkimustilojen valmistuttua. Viikoittaisten tutkimuskäyntien pyörittäminen reilun kolmen vuoden ajan vaati itseni lisäksi neljän lääkärin, kahdeksan bioanalyytikon ja tutkimushoitajan työpanoksen. Apuna vuosien varrella on ollut myös kourallisen verran psykologian ja lääketieteen opiskelijoita kesätöissä ja päättötöidensä tekemiseksi. Kaikkien näiden ahkerien käsiparien yhteistyöllä onnistuimme tapaamaan 385 vauvaa Turusta ja sen lähikunnista! Mukana ovat myös kahdet kaksoset.

finnbrain-184

Käynneistä ovat selvästi pitäneet sekä työntekijät että perheet ja palaute on ollut positiivista puolin ja toisin. On ollut mukava tavata kasvotusten ja keskustella tutkimukseen liittyvistä asioista, esittää kysymyksiä ja saada palautetta. Perheet ovat päässeet ilmaiselle lääkärikäynnille keskustelemaan lapsen hoitoon, terveyteen ja omaan jaksamiseen liittyvistä asioista. Erittäin hienoa on ollut huomata, että niin moni on tullut ensimmäisen käynnin jälkeen jatkotutkimuksiin lapsen ollessa 6 kuukauden ja 14 kuukauden ikäinen. Nämä käynnit jatkuvat vielä tämän vuoden ajan.

FinnBrainissä kerätty 385 lapsen tutkimusaineisto on maailmanlaajuisesti yksi suurimmista kyseisessä ikäpisteessä omalla tutkimusalallaan ja siksi tärkeä jo sellaisenaan. Tieteellisesti erityisen merkittävän aineistosta tekee mahdollisuus tehdä toistomittauksia samoista lapsista uudestaan eri ikävaiheissa, jolloin pääsemme seuraamaan tiiviisti lasten kehityksessä tapahtuvia muutoksia. Jokaisella käynnillä lapsista otetaan samat veri-, sylki-, nenänielu- ja ulostenäytteet, joista jokainen antaa tietoa omalta kantiltaan lapsen sen hetkisestä terveydentilasta. Siksi olemme erittäin kiitollisia joka ikiselle perheelle, joka on tullut tutkimuskäynnillemme missä tahansa ikäpisteessä ja erityisen iloisia niistä lapsista, jotka ovat jaksaneet vierailla lääkäriemme luona kerta toisensa jälkeen.

Lääkärikäyntien aikana lapsilta otettiin viisi sylkinäytettä, joista määritetään parhaillaan kortisolipitoisuuksia. Juuri nyt laboratoriossa ahkeroidaan siis 1 702 sylkinäytteen parissa! Se on noin 3,5 desilitraa vauvan kuolaa ja tutkijana olen erittäin iloinen jokaisesta saadusta pisarasta. Analyysituloksista tullaan näkemään miten vauvojen stressinsäätelyjärjestelmä eli kortisolin eritystä säätelevä hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuoriakseli (HPA-akseli) on reagoinut lääkärikäynnin tapahtumiin. Pääsemme siis kurkistamaan vielä kehittymässä olevan stressinsäätelyjärjestelmän toimintaan, kun se osin vielä poikkeaa aikuisen vastaavasta. Osa näytteistä on jo analysoitu ja esimerkinomaisesti neljän lapsen kortisoliprofiilit on esitetty kuvassa 1.

Kuva_sylkikortisoli_SK

Kuva 1. Esimerkkejä kolmen kuukauden ikäisten vauvojen syljen kortisolipitoisuuksista tutkimuskäynnin aikana. Yksilöiden välinen vaihtelu kortisolipitoisuuksissa on suurta
perustasossa (0 min) sekä siinä miten pitoisuus muuttuu tutkimuskäynnin aikana.

Kortisoli on yksi niin sanotuista stressihormoneista, jonka yksi päätehtävistä on auttaa kehoa ja mieltä jaksamaan haastavien tilanteiden aikana. Kortisoli auttaa ylläpitämään kehon sisäistä tasapainoa silloin, kun stressaava tilanne yrittää sitä horjuttaa. Toisin kuin nopeasti vaikuttava adrenaliini, joka nostaa sykkeen hetkessä sataan yllättävän säikähdyksen hetkellä, kortisolin vaikutukset alkavat vasta minuuttien päästä. Riippuen yksilöstä ja koetun stressin määrästä, veren kortisolin huippupitoisuuden saavuttamiseen voi mennä jopa 40 minuuttia. Kun stressi helpottaa tai siihen tottuu ja yksilö kokee taas hallitsevansa tilannetta, kortisolitaso laskee takaisin perustasolle.

Jos stressaava tilanne pitkittyy, voi kortisolitaso jäädä pitkäksikin ajaksi koholle. Silloin se ei enää auta jaksamaan, vaan kuluttaa kehoa. Kortisoli muun muassa heikentää vastustuskykyä, alentaa mielialaa, lisää aineenvaihduntaa, säätelee uni-valverytmiä ja heikentää muistia ja oppimista. Niinpä kroonisesti stressaantunut ihminen voi laihtua, nukkua huonosti, sairastella enemmän tai masentua eikä hän selviydy yhtä hyvin työssä tai koulussa.

On hyvin yksilöllistä kuinka reagoimme stressiin, kuinka paljon kestämme stressiä, kuinka nopeasti palaudumme stressaavasta tilanteesta ja minkä ylipäätänsä koemme stressaavana. Yhtenä tekijänä tähän vaikuttaa HPA-akselin herkkyys reagoida stressiin ja kyky säädellä omaa toimintaansa palautusmekanismien kautta. Tutkimusten perusteella näyttäisi siltä, että raskausajan ympäristön signaalit ohjaavat sikiön HPA-akselin kehitystä siihen suuntaan, että sen toiminta olisi yhteensopiva syntyvän lapsen elinympäristön haastavuuden kanssa. Raskauden aikaiset olosuhteet siis vaikuttavat siihen, minkälaiseksi sikiön HPA-akseli lähtee kehittymään ja tämä kehitys jatkuu aikuisuuteen saakka. Elinympäristöstä riippuen stressiherkkyydestä tai epäherkkyydestä voi olla etua tai haittaa.

Jäämme siis malttamattomina odottamaan kolmen kuukauden ikäisten vauvojen kortisolituloksia ja seuraavien ikäpisteiden valmistumista, jotta pääsemme katsomaan millainen näiden lasten stressinsäätelyjärjestelmän toiminta on ja millaiseksi se muuttuu iän myötä. Menee kuitenkin vielä lukuisia vuosia, ennen kuin näemme millainen merkitys eri kehityspoluille ohjautuneilla stressinsäätelyjärjestelmillä tulee olemaan näiden lasten hyvinvointiin. Pysy siis kuulolla!

Entä miten sylkinäytteiden ottaminen onnistuu näin pieniltä vauvoilta? Yksi suloinen esimerkki löytyy täältä: Video sylkinäytteenotosta

Susanna Kortesluoma

Terveyden biotieteilijä ja väitöskirjatutkija, Susanna Kortesluoma

Hiusnäyte – stressihormonitason mittari

Kortisolipitoisuuden mittaaminen hiusnäytteestä on uusi tapa arvioida ihmisen pitkäaikaista stressihormonitasoa. Stressihormoni kortisolia erittyy verenkierrosta karvatupen kautta kasvavaan hiukseen. Sen vuoksi päänahan läheltä leikattu hiusnäyte toimii kalenterina, josta voidaan mitata edeltävien kuukausien hormonipitoisuuksia. Aikaisemmin ollaan voitu mitata vain hetkellisiä kortisolitasoja esimerkiksi sylkinäytteiden avulla. Kortisolitaso kuitenkin vaihtelee normaalistikin päivän aikana hyvin paljon, joten uusi menetelmä tarvittiin, jotta kortisolin vaikutuksia pidemmällä tähtäimellä voidaan tarkemmin tutkia.

Koska hiusnäytteen ottaminen on helppo ja kivuton toimenpide, on tutkimuksessa tarkoitus selvittää, voidaanko hiusnäytteitä jatkossa käyttää stressitilanteiden tunnistamiseen. Tällöin ennaltaehkäisevää tukea ja hoitoa olisi mahdollista kohdentaa niitä eniten tarvitseville.

FinnBrain-tutkimuksessa hiuskortisolitasoja mitataan niin äideiltä, isiltä kuin taaperoikäisiltä lapsiltakin. Äitien hiusnäytteitä on kerätty raskausaikana erillisellä tutkimuskäynnillä sekä synnytyksen jälkeen äitien ollessa vielä synnytysvuodeosastolla. Raskausajan näytteet on nyt kerätty ja yhteensä niitä kertyi 1 160, mikä on merkittävästi enemmän kuin yhdessäkään aiemmin julkaistussa raskausaikaan liittyvässä hiuskortisolitutkimuksessa. Näytteiden analyysivaihe on nyt meneillään ja ensimmäiset artikkelit toivottavasti julkaistaan vielä tämän vuoden kuluessa.

Uuden menetelmän kyseessä ollessa näytteenottotekniikkaa on harjoiteltu tutkimusryhmän kesken erityisesti työntekijän vaihtuessa. Hiusnäytteiden ottajat olisikin mahdollista tunnistaa muiden tutkijoiden joukosta tarkalla päänahan tutkimisella: kaikilta kun löytyy takaraivolta pieni läikkä, jonka kohdalla hiukset ovat lyhyempiä!

Paula Mustonen

Väitöskirjatutkija, lääkäri Paula Mustonen

Blogikuva_hiuskortisoli

Hårprov – indikator för stresshormonnivå

Att mäta halten av kortisol från ett hårprov är ett nytt sätt att bedöma nivån på långvarigt stresshormon hos människan. Stresshormonet kortisol avsöndras från blodcirkulationen via hårsäcken till det växande hårstrået. Därför fungerar ett hårprov, som är avklippt nära hårbotten, som en kalender varifrån man kan mäta de föregående månadernas hormonhalter. Tidigare har man enbart kunnat mäta tillfälliga halter av kortisol t.ex. med salivprov. Även normalt varierar halten av kortisol mycket under dygnet, vilket gjorde att man behövde en ny metod för att undersöka mera noggrant kortisolets verkan på lång sikt.

Då det är både lätt och smärtfritt att ta ett hårprov ämnar man i undersökningen klargöra om man i fortsättningen kan använda hårprov för att identifiera stressituationer. Profylaktiskt stöd och vård skulle då vara möjligt att rikta till dem som mest behöver det.

I FinnBrain-undersökningen mäter man nivåerna av kortisol i håret hos såväl mödrar, fäder som hos småbarn. Hårprov av mödrar har insamlats både under graviditeten med särskilda undersökningsbesök och efter förlossningen medan modern ännu varit kvar på BB. Proverna under graviditeten är nu insamlade och inalles blev det 1 160, vilket är betydligt mera än i någon annan publicerad undersökning som gäller undersökning av kortisol i hårstrå under graviditet. Nu pågår analys av proverna och vi hoppas att de första artiklarna kan publiceras ännu under detta år.

Då det handlar om en ny metod har man inom undersökningsteamet övat på provtagningsteknik, speciellt vid byte av arbetstagare. Man skulle kunna urskilja de som tar hårprover bland de andra forskarna genom att noggrant undersöka deras hårbotten: ty hos dem alla kan man hitta en liten fläck på bakhuvudet där håret är kortare!

Doktorand, läkare Paula Mustonen