Osallistuin liikkuvuusavustuksen siivittämänä kansainvälisen verkko- ja etäoppimisen järjestön, EDENin (www.eden-online.org/) järjestämään vuotuiseen konferenssiin Budapestissa 14−17.6.2016 (http://www.eden-online.org/2016_budapest/).  Konferenssin teemana oli Re-imagining Learning Environments eli oppimisympäristöjen muutosta Budapestissa tutkailtiin. Osallistujia oli  kaikkiaan 37 maasta.

Konferenssi pidettiin Budapesti Műszaki és Gazdaságtudományi Egyetem -yliopistossa (Budapest University of Technology and Economics).  Yliopisto on perustettu 1700-luvun lopulla ja sijaitsee Tonavan länsirannalla ts. Budan puolella.  Alla on kuva yliopistosta vastarannalta nähtynä.

Majoitun hyvin lähellä em. yliopistoa perinteikkäässä (hieman rapistuneessa) Hotelli Gellertissä, jossa suuri osa konferenssivieraista majoittui (ottamani kuva alla).  Hotellin yhteydessä oli myös suuri, kaupunkilaisten suosima kylpylä, johon myös kävin kerran pikapikaa tutustumassa. Konferenssiohjelma oli niin tiivis, että aikaa jäi hyvin vähän kaupunkiin tutustumiseen. Ehdin kuitenkin todistaa kansanjuhlaa, kun kaupunkilaiset seurasivat jalkapallon EM -turnausta eri puolille keskustaa ripustetuilta jättiscreeneiltä ja kun Unkari sitten voitti Itävallan, oli melu – kuten arvata saattaa – korviahuumaava.

Mutta asiaan – konferenssin ohjelma oli erittäin monipuolinen ja löytyy sivulta: http://www.eden-online.org/2016_budapest/schedule/.   Ohjelmassa oli paljon rinnakkaissessioita ja niin ollen vain murto-osaan sen annista ehti tutustua – näin tietysti aina. Esitysten abstraktit löytyvät sivulta: www.eden-online.org/wp-content/uploads/2016/07/Annual_2016_Budapest_BoA.pdf.  Esitysten dioja löytyy hyvin Slidesharesta: http://www.slideshare.net/eden_online/presentations ja yhteiset plenary-sessiot löytyvät myös tallenteina Youtubesta: http://www.eden-online.org/2016_budapest/resources/.  Konferenssiesityksistä on aiempien vuosien tapaan koottu myös julkaisu, joka löytyy: https://bib.irb.hr/datoteka/822681.rad_proceedings.pdf

Näkökulmani ja taustani poikkesi ilmeisesti konferenssiosallistujien enemmistöstä, joka vaikutti olevan aktiivisia oppimisympäristöjen kehittäjiä verkko- ja etäopetuksen varhaisista pioneereista  nuoriin opettajiin ja tutkijoihin, joiden työssä opetus/oppiminen ja digitalisaatio elävät jatkuvasti kehittyvässä symbioosissa. Itse en toimi opettajana enkä suunnittele oppimisympäristöjä, vaan johtamistehtävässäni pikemminkin mahdollistan ja luon puitteita opettajien ja suunnittelijoiden kehittyvään toimintaan oppimisympäristöjen parissa. Näin ollen tulokulmani konferenssin teemaan oli nimenomaan institutionaalinen ja johtamiseen liittyvä. Teemana yliopistojen opetuksen avaaminen ja digiaikaan johtaminen vaikuttikin olevan hyvin ajankohtainen sekä EU:n, kansallisella että yliopistokohtaisella tasolla.

Kuva: Eden Secretariat

Aloitussession esiintyjistä erityisesti Lesley Wilson (European University Association – EUA) pureutui esityksessään:  Digital Developments and their impact on European universities: e-learning, open access and open science tähän teemaan. Wilsonin mukaan EU:n komissio edistää digitalisaation agendaa vahvasti. EUA:n kyselyssä yliopistoille nousivat tulevaisuuden tärkeimmiksi teemoiksi: kansainvälisyys, ICT ja open science, open sources ja mm. easy access.  Wilsonin mukaan yliopistojen tehtävänä on auttaa yhteiskuntaa ymmärtämään digitalisaation prosesseja ja yliopistot tarvitsevat tukea tähän. Moocit viimeistään laittoivat myös yliopistojen johdon liikkeelle – oli kysyttävä: mitä pitää tehdä, mikä muuttuu? Käynnissä on ”Bologna II” ts. pedagoginen muutos: digitalisaatio, e-learning – näistä keskustellaan nyt ministeritasolla. Yliopistot ovat oivaltaneet moocien merkityksen myös näkyvyyden ja kv-rekrytoinnin välineenä. Myös opiskelijajoukon monimuotoistuminen vaatii e-learning- ja blended learning -ratkaisuja, joilla voidaan paremmin vastata tähän haasteeseen. Katse kääntyykin yliopistojen johtamiseen ts. miten mahdollistetaan muutos: infran muuttaminen, kirjastoista oppimiskeskuksia, liiketoimintamallien muuttaminen, edex-verkosto jne. EUA:n mukaan ICT vaikuttaa koko yliopistoon, mm. laadunvarmistus avoimissa ympäristöissä, oppimisympäristöjen laatu (tästä luotu eurooppalaisia guidelineja). Wilsonin mukaan on tärkeä luoda suhde perinteisen ja e-oppimisen välille (kulttuurin ja osaamisvaatimusten muutos) ja huolehtia myös yliopiston vastuusta elinikäisessä oppimisessa, ammatillisesta kehittymisessä jne.

Myös EDENin puheenjohtaja, Antonio Moreira Teixeira Portugalin avoimen yliopistosta (Universidade Aberta) nosti avaussessiosssa esiin samoja teemoja. Teixeran diat: http://www.slideshare.net/eden_online/looking-ahead-to-the-next-gen-eden-the-changing-scenarios-emerging-players-and-new-agendas-of-open-distance-and-networked-learning-antonio-teixeira

Teixeira kysyi, miten vanhat instituutiot voivat mukauttaa itsensä käyttämään uutta teknologiaa.  Yliopistojen on nyt määriteltävä uudelleen tehtävänsä oppimisprosessien tarkastelun lisäksi. Teixeiran mukaan moocit muuttivat pelin. Oppimisen jatkumo häneen mukaansa: I learn – we learn – systems learn.  Avoimet oppimisympäristöt muuttavat käytäntöä – paljon uusia harjoittajia, jotka eivät ole spesialisteja eivätkä tunne alan tutkimusta jne. – miten tukea asiantuntemusta tässä tilanteessa? Avoimen oppimisen laadunvarmistus on hänen mukaansa tärkeää myös liikkuvuuden ja organisaatioiden yhteistyön kannalta.  Erityisenä haasteena Teixeira näki opettajankoulutuksen. Digitalisaatio asettaa opettajan uralle elinikäisen oppimisen haasteen.

Keskustelin tauolla prof. Paul Bacsichin kanssa  D-transform -projektista  (http://www.dtransform.eu/), joka tarjoaa koulutusta korkeakoulujen johdolle digitalisaatiossa. Tästä on tulossa marraskuussa yliopistojen johdolle tarkoitettu koulutus, joka maksuton.  Koulutuksesta tulee myöhempiäkin toteutuksia. Koulutuksen ohjelma vaikutti sisältöjensä puolesta hyödylliseltä myös oman yliopistomme tilannetta ajatellen. Projektin toimijat pitivät aiheesta myös työpajan, johon osallistuin suurin odotuksin.  Harmi kyllä, työskentely oli organisoitu liian monimutkaisesti käytettävissä olevaan aikaan nähden ja vaihtelevin lähtöoletuksin tulevia osallistujia ajatellen, joten sen anti ainakin minulle jäi kyllä laihaksi.

Valitsin konferenssin laajasta työpajatarjonnasta ne, jotka ennakkoon kiinnostivat itseäni ja jotka olivat pääasiassa esitysmuotoisia.  En hakeutunut aktiivista työskentelyä vaativiin työpajoihin, koska huomasin em. työpajasessiossa, että akateeminen englannin kielen suullinen taitoni ei ollut riittävä nopeatempoiseen ideointiin ja ajatuksenvaihtoon, jollaista tuollainen työskentely edellyttää.  Seuraamani sessiot olivat kiinnostavuudeltaan ja anniltaan vaihtelevia.

Avoimeen oppimiseen/koulutukseen liittyvästä tutkimuksesta hyvän katsauksen antoi Yves Punie, (European Commission Joint Research Centre, Spain), joka esitteli mm. komission rahoittamia mm. DigiComp ja OpenEdu -tutkimushankkeita. Punien diat: http://www.slideshare.net/eden_online/capacity-building-for-the-digital-transformation-of-et-in-europe-results-from-research-to-support-policy-yves-punie-eden16 Lainaan tähän hänen oppimisen/koulutuksen avaamisen ulottuvuuksista koskevaa hahmotustaan, joka kokoaa hyvin ilmiön viitekehyksen.

Mitä jäi käteen? eli omia johtopäätöksiä konferenssin päätteeksi

Moocit ovat herättäneet yliopistot avoimen oppimisen/koulutuksen haasteeseen.  Nekin yliopistot, jotka eivät aiemmin olleet laajalla rintamalla kovin kiinnostuneita verkko-opetuksesta ja opetusteknologian hyödyntämisestä, joka oli pikemminkin asiaan vihkiytyneiden yksikköjen – esim. avointen yliopistojen – ja näiden pioneeriopettajien harrastus.  Opportunismia?  Moocit tuntuvat olevan välivaihe – laajempi ja yhteiskunnallisesti merkittävämpi asia on avoin oppiminen/koulutus ja avoimet oppimisresurssit OER. Aiheesta käytiinkin oxford-tyylinen väittely viimeisenä konferenssipäivänä.

Yliopistojen avautuminen (avoin oppiminen, avoin tiede), digitalisaatio sekä verkko-/blended learning -opetuksen valtavirtaistuminen pakottaa avoimet yliopistot pohtimaan asemaansa uudelleen. Edelleen ollaan toki aikuisten oppimisen ja saavutettavuuden asiantuntijoita, mutta opetusteknologian soveltamisessa saattavat perniteiset yliopistot tai niiden tutkintokoulutus ajaa ohi.  Yliopistojen on tässä prosessissa tarkistettava myös tiedonkäsitystään, rooliaan ja jakelupolitiikkaansa.  Osa yliopistoista saattaa pudota pelistä.

Yliopistoissa on herätty siihen, että opetuksen digitalisaatio ja avoin oppiminen edellyttää strategista näkemystä ja strategista johtamista – asioiden mahdollistamista systeemitasolla.  On siis tärkeää, että yliopistojen johdolla on tämän prosessin johtamisessa tarvittava asiantuntemus sekä halu että valmius asiantuntemuksen kartuttamiseen. Ei siis enää riitä, että yksittäiset opettajat kokeilevat kaikkea mielenkiintoista uudella teknologialla. Alhaalta ylös -suunnan lisäksi tarvitaan ylhäältä alas-suuntaa ja osallistavaa, mahdollistavaa johtamista.

Konferenssissa oli näkyvästi esillä lukuisilla ikävuosilla ja rautaisella kokemuksella siunattuja verkko -ja monimuoto-opetuksen pioneereja.  Kuvittelinko vaan, vai aistinko heissä jotain turhautuneisuutta, kun oma erityinen pelikenttä leviää kaikkien käyttöön ja uudet toimijat ottavat itsestään selvänä pioneerien työn? Tuskinpa sittenkään – näinhän käy kaikessa kehittämisessä: menneisyyden verta, hikeä ja kyyneleitä vaatineet kehittämisponnistukset ovat tämän päivän peruskauraa, jota kehitetään edelleen.

Itselleni mahdollisuus osallistua konferenssiin tarjoutui AVOMERI -hankkeen liikkuvuusavustuksen kautta.  Olen siitä kiitollinen – sain mielestäni hyvän tilannekuvan yliopistojen (lähinnä eurooppalaisten) kehityksestä oppimisen digitalisaation ja avoimen oppimisen/koulutuksen suhteen. Se auttaa oman yliopiston tilanteen hahmottamisessa ja opetuksen kehittämisen suuntaamisessa jatkossa.

Mervi Varja

Osallistuin konferenssiin nimeltä Technology Transfer Society Annual Conference, joka järjestettiin Dublinissa. Samalla tutustuin isäntäyliopiston eli Dublin Institute of Technologyn (DIT) toimiin vähemmistöyrittäjyyden ja –koulutuksen, yrittäjyyden aikuiskoulutuksen, teollisuusyhteistyön ja yrittäjyyden tukemisen aloilla. Sain mahdollisuuden pitkällisiin keskusteluihin usean DIT:n asiantuntijan kanssa.

Professori Thomas Cooney johtaa DIT:n Vähemmistöyrittäjyyden keskusta (DIT Institute for Minority Entrepreneurship, IME). IME tuottaa koulutus- ja mentorointipalveluja vähemmistöille sekä tekee asiaan liittyvää tutkimusta. Professori Cooneyn mielestä on olennaista, että keskus tekee itsenäisesti tutkimusta selvitäkseen vähemmistöjen kohtaamat erityiset vaikeudet ja kartoittaakseen koulutustarpeet. Tärkeää on myös tuottaa ajantasaista ja tutkittua tietoa päätöksentekijöille ja tukipalveluja järjestäville tahoille.

Vähemmistöyrittäjyyden aihe on Suomessa hyvin ajankohtainen. Maahanmuuton nopea kasvu on synnyttänyt tarpeen kotouttamis- ja monikulttuurisuuskoulutukselle. Seuraavassa vaiheessa tarve ammatilliselle ja yrittäjyysvalmiuksia lisäävälle koulutukselle kasvaa. Irlannissa maahanmuuttajien määrä on selvästi Suomea korkeampi ja vähemmistöyrittäjyydellä on jo kohtuullisen pitkät perinteet. Professori Cooney kertoi keskuksen alkuvaiheen toiminnasta, jolloin tärkeää oli mm. vakuuttaa yrittäjyyspalvelujen tuottajat siitä, että vähemmistöt tarvitset erityistoimia. ”Yrittäjyyspalveluja tarjoava toimisto vakuutti minulle, että ovemme ovat auki myös maahanmuuttajille. Huomautin, että vähemmistöt eivät edes tiedä, että ovenne on olemassa. Tästä alkoi viranomaistahojen vakuuttaminen asian tärkeydestä”, sanoi prof. Cooney.

DIT Hot House on Dublinin teknillisen yliopiston teknologiansiirron ja innovaatiokehityksen toimisto. Tapasin heidän lisensointiasiantuntijansa Kieran O’Connellin. Hän kertoi seikkaperäisesti toimiston aktiviteeteista yrittäjyyden edistämisessä, yliopiston tutkimuksen hyödyntämisessä ja yritysyhteistyössä. Hän kertoi myös ohjelmasta, jolla pyritään aktivoimaan jo valmistuneita opiskelijoita yrittäjyyteen. DIT Hothouse on ottanut käyttöön kerran kuukaudessa jaettavan yrittäjyys- tai innovaatiotekopalkinnon. Se on summaltaan vähäinen (250 €), mutta sen avulla yliopiston näihin asioihin liittyviä toimia saadaan tunnetuksi ja opiskelijoille tutkijoille esimerkkejä toimista, joita voi ja kannattaa tehdä.

Keskustelin pitkään myös dr. Anthony Buckleyn kanssa. Hän on markkinoinnin laitoksen apulaisjohtaja DIT:ssä. Hänen kanssaan keskustelut koskivat pitkälti tutkimusaiheita, joihin olisi olennaista tarttua. Hän näki ongelmaksi sen, että useat, esimerkiksi innovaatiokehitykseen tai yrittäjyyteen liittyvät tutkimukset on tehty isoissa kansantalouksissa kuten Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa, Ranskassa tai Saksassa. Näiden tulosten ja havaintojen soveltaminen pieniin kansatalouksiin on ongelmallista. Nämä keskustelut, joihin osallistui myös prof. David Resende Portugalista, johtivat yhteiseen tutkimusrahoitushakuun, jonka teemana nimenomaan on yrittäjyyttä ja innovaatiokehitystä tukevien toimien tutkimus pienissä tai keskisuurissa talouksissa. Tätä kirjoitettaessa on vielä selvää, saako tutkimushanke rahoituksen.

Konferenssissa korostuneita teemoja olivat mm. akateemisen yrittäjyyden tukeminen koulutuksella ja sen sekä muiden tukitoimien kohdentaminen tieteen- tai toimialoittain, akateemisen osaamisen hyödyntäminen yritysyhteistyössä ja yliopistojen innovaatiotoimien sitominen alueelliseen ja kansalliseen innovaatiostrategiaan. Itse esitin tutkimuspaperin, jonka otsikkona oli “From Science to Business: Innovation systems of selected European Universities”.

Konferenssi ja erityisesti keskustelut DIT:n asiantuntijoiden sekä muiden konferenssiosallistujien kanssa antoivat ajatuksia ja ideoita oman työn ja laitoksen toiminnan kehittämiseksi. Erityisen hyödylliseksi koin keskustelut vähemmistöyrittäjyyden ja toisaalta yrittäjyyden aktivointitoimien viemisestä yliopistoin tutkijoiden ja opiskelijoiden ulkopuolelle. Konferenssin jälkeen yhteistyö prof. Cooneyn ja dr. Buckleyn kanssa on jatkunut EU-rahoitteisessa yliopistokehityshankkeessa.

Petteri Sinervo