KAVA-tiimi
Viimeisen vuosikymmenen aikana Venäjän ihmisoikeustilanne on monilta osin heikentynyt, ja oikeusvaltiokehitys on kääntynyt epätoivottuun suuntaan, poispäin demokratiasta. Yksi näkyvimmistä muutoksista on ollut se, miten Venäjän hallinto on järjestelmällisesti rajoittanut ihmisten kokoontumisvapautta enenevissä määrin. Kokoontumisvapaus on yksi keskeisistä ihmisoikeuksista, ja tätä Venäjä on sitoutunut noudattamaan niin kansainvälisten sopimusten kuin oman kansallisen perustuslakinsa puitteissa. Kokoontumisvapautta koskevaa kansainvälistä sääntelyä löytyy esimerkiksi YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevasta kansainvälisestä yleissopimuksesta (21. artikla) sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksesta (11. artikla). Tästä huolimatta Venäjän viranomaiset ovat monin keinoin sekä yhä useammin ja voimakkaammin ryhtyneet toimiin rauhanomaisten mielenosoitusten rajoittamiseksi ja tukahduttamiseksi.
Vuoden 2004 Venäjän liittovaltion kokoontumislakiin on tehty useita muutoksia, ja jokainen näistä lakimuutoksista on entisestään kaventanut kokoontumisvapautta. Lisäksi usealla alueella paikallishallinnot ovat asettaneet vielä liittovaltiota tiukempia rajoituksia kokoontumisvapauteen. Muutosta on tapahtunut myös tuomioistuinten toiminnassa. Tuomioistuimet ovat soveltaneet lakeja aiempaa mielivaltaisemmin ja lakien alkuperäisen tarkoituksen vastaisesti, mikä on entisestään rajoittanut ihmisten mahdollisuutta rauhanomaisiin mielenosoituksiin. Myös poliisin liiallinen voimankäyttö mielenosoitusten estämiseksi ja hajottamiseksi on lisääntynyt, eikä tätä ole muiden viranomaisten toimesta estetty tai tuomittu. Kaikki tämä on johtanut siihen, että mielenosoitusten määrä Venäjällä on selvästi vähentynyt.
Seuraavaksi annan esimerkkejä siitä, minkälaisista kokoontumisvapauden rajoituksista on kyse. Kokoontumislailla on rajoitettu kokoontumisvapautta ensinnäkin sen osalta, kuka voi järjestää rauhanomaisia mielenosoituksia. Kokoontumislaki kieltää esimerkiksi ulkomaalaisia, alaikäisiä sekä henkilöitä, jotka on tuomittu rikoksista perustuslaillista järjestystä, valtion turvallisuutta ja yhteiskuntajärjestystä vastaan järjestämästä mielenosoituksia. Tämä ei estä mainittuja henkilöitä suoraan osallistumasta mielenosoituksiin, mutta tosiasiallisesti kuitenkin rajoittaa näiden henkilöiden kokoontumisvapautta.
Rajoituksia on myös sen osalta, milloin mielenosoituksia voidaan pitää ja milloin järjestäjän tulee jättää aiotusta mielenilmauksesta ilmoitus viranomaisille. Riippuen mielenilmauksen koosta ja muodosta, ilmoitus tule jättää 3–15 tai 10–15 päivää ennen suunnitellun mielenilmauksen varsinaista ajankohtaa. Periaatteessa yhden hengen mielenosoituksista ei Venäjän lain mukaan tarvitse jättää ilmoitusta etukäteen, mutta poliisi on silti keskeyttänyt ja estänyt yhden hengen mielenosoituksia viime aikoina vedoten esimerkiksi koronan leviämisen ehkäisemiseen, vaikka samanaikaisesti muita isoja tapahtumia on saanut järjestää ilman rajoituksia. Käytännössä ilmoitusmenettely estää spontaanit mielenosoitukset kokonaan, koska ilmoitus viranomaisille tulee tehdä useampia päiviä tai jopa yli viikkoja ennen mielenosoitusta. Tämä tekee mahdottomaksi ihmisten nopean reagoimisen mielenosoitusten muodossa.
Lisäksi rajoituksia kohdistuu kokoontumisten sijaintiin liittyen. Kokoontumislain mukaan mitä tahansa sopivaa paikkaa voidaan poikkeuksia (esimerkiksi julkiset paikat vankiloiden, oikeustalojen tai presidentin virka-asunnon lähellä) lukuun ottamatta käyttää julkisiin kokoontumisiin, jos siitä ei aiheudu vaaraa osallistujien turvallisuudelle. Kuitenkin sen jälkeen, kun ilmoitus kokoontumisen järjestämiseksi on jätetty, voivat viranomaiset ehdottaa jotakin toista sijaintia kokoontumisen paikaksi. Käytännössä tämä on kuitenkin määräys siirtää kokoontuminen kyseiseen sijaintiin alkuperäisen paikan sijasta. Usein tämä määrätty sijainti on sellainen, joka ei tosiasiassa sovellu paikaksi järjestää näkyvää mielenilmausta vaan kyseessä on alue, joka on esimerkiksi vaikeasti saavutettavissa ja niin syrjässä, ettei mielenilmauksella saavuteta tavoiteltua näkyvyyttä. Lisäksi vuonna 2012 annettiin laki erityisesti suunnitelluista paikoista mielenosoituksia varten. Sen mukaan mielenosoitukset tulisi aina lähtökohtaisesti järjestää tällaisessa erityisesti suunnitellussa paikassa. Lain voimaantulon jälkeen monet aluehallinnot ovatkin siirtäneet kaikki epämieluisat mielenosoitukset näihin erityisesti mielenosoituksia varten suunniteltuihin paikkoihin. Nämä sijaitsevat usein paikoissa, jonne on vaikea päästä, sillä muuta liikennettä ei alueella ole ja alueet sijaitsevat kaukana valtion elimistä. Lisäksi aluehallinnot ovat vielä saattaneet antaa erityisiä rajoituksia näille alueille esimerkiksi siitä, paljonko ihmisiä sinne voi kokoontua ja tämä rajaus on usein tehty 100 henkeen. Lain tarkoituksena oli alun perin se, että näissä paikoissa voitaisiin järjestää kokoontumisia myös ilman ilmoitusta spontaanisti, mutta useat aluehallinnot ovat kuitenkin rajoittaneet tätä laajentamalla ilmoitusmenettelyn koskemaan myös kyseisiä alueita.
Edellä mainittujen tapojen lisäksi kokoontumisvapauden tosiasiallista toteutumista on rajoittanut myös mielenosoitusten rahoitukseen liittyvät rajoitukset, suhteettoman mittavat sanktiot mielenosoituksiin osallistumisesta, siviilioikeudelliset kanteet järjestäjiä kohtaan, poliisin liiallinen voimakeinojen käyttö sekä epäoikeudenmukaiset oikeudenkäynnit mielenosoituksien järjestäjiä ja osallistujia kohtaan. Voidaankin todeta, ettei Venäjällä toteudu ihmisten kokoontumisvapaus laisinkaan niin kuin se kansainvälisissä sopimuksissa on ilmaistu.
Venäjä ei ole aiemminkaan noudattanut kaikkia Euroopan ihmisoikeussopimuksen sääntöjä kokoontumisvapauden osalta, eikä maa ole toteuttanut Venetsian komission ehdotuksia kokoontumislain muuttamiseksi. Venäjän hyökättyä Ukrainaan 24.2.2022 on Venäjällä puututtu entistäkin tiukemmin kansalaisten mielenosoituksiin valtion sotatoimia vastaan. Tämän seurauksena on todettava, että nykyinen kokoontumisvapauden ja yleisemmin ihmisoikeuksien tila Venäjällä on entistäkin huolestuttavampi. Venäjä ei myöskään ole enää Euroopan neuvoston jäsen eikä täten myöskään Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuoli. Ukrainan sodan alettua sodanvastaiset mielenosoitukset on tukahdutettu voimakeinoja kaihtamatta ja voimaan on tullut/tulossa lakeja, joilla kansalaisten kokoontumisvapautta on rajattu entisestään. Täysin riippumatonta ja ajankohtaista tietoa Venäjän tilanteesta on tällä hetkellä vaikeaa saada, mutta siitä huolimatta voidaan odottaa, ettei Venäjän oikeusvaltiokehitys ole ainakaan lähivuosina ottamassa suurta harppausta parempaan suuntaan. Nähtäväksi jää, millaisia vaikutuksia Venäjän tilanteesta on muiden Euroopan valtioiden oikeusvaltiokehitykselle, kokoontumisvapaudelle ja ihmisoikeuksille yleisemmin.
Lähteet
Amnesty International (12.8.2021) Russia: No place for protest
Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelemiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus)
European Commission for Democracy Through Law (Venice Commission): Opinion on Federal Law No. 65-FZ of 8 June 2012 of the Russian Federation amending Federal Law No. 54-FZ of 19 June 2004 on Assemblies, Meetings, Demonstrations, Marches and Picketing and the Code of Administrative Offences adopted by the Venice Commission at its 94th Plenary Session (Venice, 8-9 March 2013)
https://www.hrw.org/world-report/2021/country-chapters/russia
Yhdistyneiden Kansakuntien taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus