Pohdintoja tutkijanuran vaiheista, kirjoittajana Teemu Niiranen

Henkilökuva kirjoittaja Teemu Niirasesta, ylävartalo ja kasvot näkyvät.

Dosentti Teemu Niiranen
TCSM kollegiumtutkija
Kliininen laitos, sisätautioppi

Lääkäritutkijan uralla otetaan monia askelia, joista kaikki eivät aina välttämättä tunnu askelilta eteenpäin. Kliinisen erikoistumisen jälkeen yleistietämys omasta erikoisalasta on parhaimmillaan, minkä jälkeen aletaan usein keskittymään hallintotehtäviin sekä yhä kapeampiin lääketieteen osa-alueisiin. Tutkijan uralla tilanne on usein samankaltainen. Väitöksen jälkeisen post doc -jakson lopussa tutkija on usein tehokkaimmillaan, kun hän pystyy oleellisimmat tutkijan taidot opittuaan keskittymään 100-prosenttisesti tutkimustyöhön.

Mikäli tutkija kuitenkin perustaa post doc -jakson jälkeen oman tutkimusryhmänsä, työpäivän sisältö ei yleensä olekaan enää entisen kaltainen. Varsinainen tutkimustyö, eli ainakin omassa tapauksessani datan tuottaminen, analysointi ja raportointi, onkin muuttunut loputtomiksi puhelinkokouksiksi, budjettien laatimiseksi ja henkilöstöhaasteiden ratkomiseksi. Kaiken lisäksi aiempi tutkimuskoulutus ei ole mitenkään valmistanut näihin uusiin tehtäviin ja haasteisiin. Tuore tutkimusryhmän johtaja voikin helposti ahdistua huomatessaan, että aikaa varsinaiselle tutkimustyölle jääkin yhä vähemmän ja ”oikeat työt” pitää tehdä virka-ajan ulkopuolella, jotta kaikelle riittäisi aikaa.

Tutkija ei kuitenkaan onneksi ole täysin yksin näiden haasteiden kanssa. Turun Yliopisto tarjoaa varsin laadukasta koulutusta ja ohjeistusta uusille ryhmänjohtajille kurssien, intranet-sivujen ja vertaistuen muodossa. Lisäksi yliopiston palveluksessa on muun muassa talous- ja henkilöstöpuolen ammattilaisia, joiden apu projektien hallinnassa on usein korvaamaton. Alkujärkytyksen jälkeen ryhmän johtaminen usein alkaakin tuntua helpommalta, kun tehtävät tulevat tutummiksi ja tietää mistä apua on tarvittaessa saatavilla.

Vaikka rahasta on aina pulaa sekä yliopistolla että sen ulkopuolella, on kuitenkin käytävä jatkuvaa keskustelua ja pohdintaa siitä miten tutkijan työt saataisiin tehokkaimmin järjesteltyä. Ryhmänjohtaja pystyy hakemaan usealta taholta tutkimusrahoitusta tohtoriopiskelijoille ja post doc -tutkijoille. Sen sijaan hallinnollista avustavaa henkilökuntaa ei ulkoisella rahoituksella usein pysty palkkaamaan vaan tutkimuslaitoksen tulisi ensisijaisesti tarjota näitä palveluita tutkimusryhmän johtajille. Mikäli näitä palveluita ei ole tarjolla niin ryhmänjohtajan työaika kuluu helposti kokouskutsujen lähettelyyn ja pöytäkirjojen laatimiseen.

Vaikka tutkimusryhmän johtajana varsinaiseen tutkimukseen käytettävä aika on huomattavasti pienempi kuin post doc -kaudella ja parannettavaa aina on, olen kuitenkin erittäin tyytyväinen viimeisiin kahteen ja puoleen vuoteeni kolmen vuoden jaksostani Turun yliopiston luonnontieteiden ja lääketieteen tutkijakollegiumin jäsenenä. Tämä positio on tarjonnut erinomaisen mahdollisuuden tehdä huippututkimusta motivoituneiden alaisten kanssa ja oppia oleellisimmat tutkimusryhmän johtajan tehtävät vaikka ne eivät aina tuntuisikaan yhtä mielenkiintoisilta kuin itse tutkimustyö. Sen jälkeen kun olen siirtynyt tutkijakollegiumista eteenpäin, tulen varmasti muistelemaan tätä jaksoa yhtenä tutkimusurani ratkaisevimmista vaiheista.

Dosentti Teemu Niiranen
TCSM kollegiumtutkija
Kliininen laitos, sisätautioppi

This entry was posted in Personal thoughts. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *