DigiPro -projekti

Yliopistojen ja yritysten välisessä tutkimusyhteistyössä on siirrytty tänä vuonna uudelle aikakaudelle, kuten Tommi Rissanen 15.10.2018 blogissaan kirjoittaa. Business Finland rahoittaa yliopistojen tutkimusta nykyisin miltei pelkästään osana yritysten kanssa yhdessä toteutettavia rinnakkaishankkeita. Tästä johtuen yliopistojen on kehitettävä tutkimuksellisen erinomaisuuden (research excellence) rinnalla yritysyhteistyöosaamista (engagement excellence)[1].

Monissa yliopistoissa tehdäänkin nyt kiivaasti töitä olemassa olevan osaamisen kartoittamiseksi. Yliopiston arjessa osaaminen lepää yksilöiden varassa ja tähän päivään mennessä ei vielä missään kotimaisessa yliopistossa ole järin hyvää kokonaiskuvaa siitä. Yhteistyösuhteet ovat hajallaan eri yksiköissä ja ennen muuta ne nojaavat yksilöihin, mikä on akateemisen vapauden hengessä toki ymmärrettävää. Tästä syystä yhteistyö on kuitenkin erittäin sirpaleista.

Menestys yritysyhteistyössä tulee kuitenkin jatkossa rakentumaan yhä enemmän pitkäjänteisten yhteistyösuhteiden ja verkostojen varaan. Yhteistyössä on mukana useita eri alojen tutkijoita ja yhteistyö ulottuu yli yksittäisten projektien.

Esimerkiksi ajoitus on yritysyhteistyössä kriittinen menestystekijä[2]. Yrityksen ja yliopiston tutkimuksellisten intressien pitää kohdata ja osua sopivasti samaan aikaikkunaan, jotta yhteistyö voi toteutua. Jatkuva vuoropuhelu kumppaniyritysten kanssa edesauttaa oikeaan aikaikkunaan osumista huomattavasti.

Valmisteluvaiheen painoarvo kaiken kaikkiaan kasvaa, koska mukana olevien yritysten pitää entistä vahvemmin sitoutua omaan kehityshankkeeseensa ja toisaalta isompaan rinnakkaishankekokonaisuuteen, jossa ovat mukana muut yritykset sekä yliopisto(t). Projektin valmistelu on erittäin suuri ponnistus, jotta kaikkien mukana olevien toimijoiden intressit saadaan sopimaan riittävällä tasolla yhteen.

Valmistelunvaiheen tärkeys on Business Finlandissa tunnistettu ja siihen yliopistojen on mahdollista saada co-creation rahoitusta muutamaksi kuukaudeksi. Joskin kyseisen rahoituksen saaminen edellyttää varsin pitkällä olevaa projektisuunnitelmaa ja jo mukaan sitoutuneita yrityksiä, eli miltei valmista co-innovation rahoitushakemusta. Näin ollen co-creation –rahoituksen hakeminen näyttäytyy yliopistoille melko pitkälti ylimääräisenä lisätyönä.

Kuten tähänkin asti, mutta jatkossa entistä korostuneemmin, kriittisin tekijä yritysyhteistyön alkamiselle ja jatkumiselle on akateemisen tutkimuksen kyky tuottaa lisäarvoa kumppaneille. Tutkimuksen käytännön relevanssi ei missään nimessä sulje pois tieteellisiä tavoitteita, mutta edellyttää tutkijoilta erittäin monipuolista osaamista. Yritysten arjessa tehtävä yhteistyö avaa tutkijalle upean näköalapaikan yritysmaailman ajankohtaisiin ilmiöihin ja ongelmiin. Tutkijakoulutuksessa kehittyneen analyyttisen osaamisen avulla tutkija pystyy ammentamaan aiemmasta tutkimuksesta tiedon hippusia ja näkökulmia käytännön haasteiden ratkomiseen.

[1] University Industry Interaction Conference, 20.-22.6.2018.

[2] University Industry Interaction Conference, 20.-22.6.2018.

Business Finland on vuoden 2018 alusta muuttanut yliopistoille myönnettävän rahoituksen mallia. Aiemmin pääosa rahoituksesta myönnettiin hakuaikoihin perustuneissa kilpailutuksissa, joissa yliopistot laativat tutkimushankehakemuksia ja Business Finland valitsi rahoitettavat projektit. Näissä projekteissa oli mukana yritysten rahoitusosuus, mutta valmistelun ja toteutuksen päävastuu oli aina yliopistoilla. Kilpailutukset olivat tiukkoja ja aina pääosa hakemuksista jäi ilman rahoitusta.

Uudessa mallissa tutkimusrahoituksen kilpailutuksista on luovuttu ja yliopistojen ainoa mahdollisuus saada Business Finlandin rahoitusta on rakentaa vähintään kolmen yrityksen kanssa yhteisiä rinnakkaishankkeita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yliopiston tutkimushankkeen kanssa samaan aikaan haetaan yritysten tuotekehityshankkeita ja vaikka kaikki hankkeet ovat itsenäisiä, niitä yhdistää yhteinen projektisuunnitelma.

Olen nähnyt paljon erilaisia kehityshankkeita sekä yliopistojen että yritysten toteuttamana ja uskon että pitkällä tähtäimellä muutoksella on erittäin positiivisia vaikutuksia. Yliopistojen tutkimustulosten siirtyminen yrityksiin oli vanhassa mallissa usein tehotonta ja hakemusvaiheessa tehtiin todella paljon turhaa työtä. Lyhyellä tähtäimellä muutos on kuitenkin tehnyt monessa yliopistossa uusien hankkeiden rakentamisesta varsin haastavaa. Yritysten houkuttelu yhteisiin projekteihin on vaikeaa monestakin syystä. Yritykset ovat fokusoituneet oman liiketoimintansa kehittämiseen ja yhteistyö muiden yrityshankkeiden kanssa on monille varsin vaikeaa. Yliopistojen tuoma lisäarvo hankkeen toteutukseen voi olla vaikeasti perusteltavaa tutkimuksen ja liiketoiminnan erilaisen kellotaajuuden vuoksi; yrityksissä tuloksia tarkastellaan kuukausi- ja kvartaalitasolla kun yliopistoissa vuosi on lyhyt aika tulosten julkaisemiseen. Vaikka edellytykset yhteistyölle muuten olisivatkin kunnossa, voi tuotekehityshankkeen toteutuksen ajankohta olla yritykselle väärä. Tässä palapelissä yliopistoilta vaaditaan uudenlaista kykyä luovia ja neuvotella yritysten kanssa.

DigiPro –hankkeessa olemme harjoitelleet rinnakkaishankkeen toteutusta jo kahden vuoden ajan. Suurimmat haasteet hankkeessa ovat tulleet odottamattomista ulkopuolisista tekijöistä, jotka ovat muuttaneet yksittäisten yritysten hankkeen toteutusta. Rinnakkaishankkeen luonteen mukaisesti tämä on aiheuttanut muutoksia koko hankekokonaisuuden toimintaan. Digipro-hankkeessa on ollut alusta asti erinomainen keskusteluyhteys yliopistojen ja yritysten välillä ja vaikeistakin tilanteista on selvitty hyvin. Yhteistyö yritysten ja yliopistojen välillä on ollut erittäin hyvää ja avointa. Rinnakkaishankkeissa avoin kommunikaatio yritysten, yliopistojen ja Business Finlandin välillä on äärimmäisen tärkeää. Parhaimmillaan tämä toimintamalli opettaa molempia tahoja ja tuottaa sekä tuottavampaa liiketoimintaa että parempaa tutkimusta.

Tommi Rissanen

Digitaaliset palvelut ja sosiaalinen media ovat tehneet tuotteiden ja palveluiden vertailun helpoksi. Valta on kuluttajalla, joka pääsee verkossa käsiksi koko tarjontaan, lukemaan käyttökokemuksia ja poimimaan itselleen parhaan vaihtoehdon. Yritykselle tämä tarkoittaa sitä, että kilpailu kovenee ja kilpailijoista erottautuminen on entistä vaikeampaa. Asiakaskokemuksen tarjoaminen ja asiakkaan sitouttaminen nousevat tilanteessa tärkeäksi kilpailutekijäksi. Amerikkalainen konsulttiyritys Walker ennustaa, että vuonna 2020 myös B-to-B-markkinoilla asiakaskokemus on tärkeämpi valintakriteeri kuin tuotteen ominaisuudet tai hinta. Digitalisaatio voi toimia apuna asiakaskokemuksen parantamisessa ja kilpailuedun saavuttamisessa.

DigiPron tilaisuudessa Data shifts the roles on the digital scene tarkasteltiin digitaalisten ratkaisujen roolia asiakkaiden sitouttamisessa. Tapahtumassa oli mukana asiantuntijoita eri aloilta kulttuurituotannosta logistiikkaan ja monialaisuus teki keskustelusta erityisen mielenkiintoista. Keskusteluissa huomattiin, että tiedon hyödyntämiseen ja digitaalisuuteen liittyvät haasteet ovat hyvin samanlaisia kaikilla toimialoilla. Yrityksillä on paljon asiakastietoa, mutta se on hajallaan eri järjestelmissä, eikä sitä käytetä asiakkaan ostopäätöksen helpottamisessa ja asiakaskokemuksen parantamisessa. Suuresta tietomäärästä pitäisi myös osata seuloa ne asiat, joista yritykselle on oikeasti hyötyä. Tapahtuman osallistujat totesivat, että apu oman ongelman ratkaisemiseen voikin löytyä ihan muualta kuin mistä sitä on tottunut etsimään, jopa aivan toiselta alalta. Asiakasdatan hallintaan ja hyödyntämiseen voi myös hankkia tukea ammattilaisilta.

Tapahtumassa pidetyissä puheenvuoroissa todettiin, että digitaalisuus ei ole erillinen IT-osaston asia, vaan se koskee koko organisaatiota. Digitaalisten työkalujen hyödyntäminen on osa kaikkea toimintaa ja digiprojektin onnistuminen edellyttää olemassa olevien toimintamallien kyseenalaistamista ja muuttamista. Digiratkaisua ei voi kehittää erillään muusta organisaatiosta ja sitten tulla ulos kaapista, kuten Lassekin totesi omassa kirjoituksessaan. Ratkaisu ei myöskään tule koskaan valmiiksi, vaan se tulee aina olemaan keskeneräinen. Jatkuva kehitystarve täytyy huomioida omassa toiminnassa.

Avoimuus, läpinäkyvyys ja luotettavuus ovat keskeisiä niin digipalvelujen kehittämisessä kuin asiakkaan sitouttamisessakin. Asiakkaat odottavat yrityksiltä vuorovaikutusta, rehellistä ja nopeaa viestintää sekä sitä, että yrityksellä on aikaa asiakkaan kohtaamiseen ja kysymyksiin vastaamiseen. Tämäkin edellyttää yritykseltä uudenlaisia toimintatapoja ja asennetta.

Kurkista tapahtuman tunnelmiin!

Terhi Luukkainen
Projektitutkija

Tulevaisuuden ennustaminen ja teknologiset muutokset ovat haastavia. Eräs keskeisimmistä muutoksista heijastuu työn sisällölliseen muutokseen.  Jo nyt on näkyvissä useita aloja, joihin muutokset ovat vaikuttaneet (esim. matkailuala, pankkisektori, eri tuotannon alat) ja on väistämätöntä, että digitaaliset teknologiat, automatisaatio, robotiikka ja tekoäly tulevat haastamaan alaa kuin alaa tulevaisuudessa. Äskettäin esimerkiksi CNN ja Kauppalehti uutisoivat Stanfordin yliopiston testauksista, joissa tekoäly voitti ihmisen luetun ymmärtämisessä ensimmäistä kertaa. Pian uutisten julkistamisen jälkeen testien tosin kritisoitiin mitanneen muita asioita kuin tekstin sisällön ymmärtämistä ja tulkintaa (esim. Kauppalehti). Kysymys kuuluukin, kuinka pian muutokset näkyvät tietotyöläisen elämässä? Entä pitääkö muutoksista huolestua vai nähdä ne mahdollisuuksina? Mitä muita tärkeitä tulevaisuuden työn sisältöön vaikuttavia seikkoja on?

Näihin kysymyksiin liittyviä teemoja on käsitelty eri yhteyksissä DigiPro –projektimme aikana. Projektin tutkijat ja yritysedustajat nostivat työn sisällön ja kontekstin muutoksen myös paneelikeskustelun aiheeksi kansainvälisessä WORK2017 –konferenssissa Turussa. Tässä blogitekstissä nostan esiin muutamia keskustelussa käytyjä asioita. Koneet ihmisten korvaajina työelämässä oli yksi paneelin keskeisistä teemoista. Panelistit toivat esille, että väistämätön totuus on, että koneet tulevat suorittamaan suuren osan ihmisen tekemistä töistä. Koneet eivät kuitenkaan pysty täysin korvaamaan ihmisen panosta luovuutta ja innovatiivisuutta vaativissa tehtävissä. Tämä voikin olla hyvin palkitsevaa, kun koneet korvaavat ns. mekaanisen työn, jolloin työntekijälle jää enemmän aikaa ajatusta vaativiin luoviin tehtäviin. Parhaassa tapauksessa luovuus pääsee valloilleen, työn resursseja ja kyvykkyyksiä käytetään uudentyyppisiin tehtäviin ja uusia liiketoimintamahdollisuuksia syntyy. Wiima Logistics Oy:n edustaja Lauri Heiliö pohti puolestaan, että organisaatioiden omat työntekijät antavat arvokasta palautetta ja ideoita niin omalle organisaatiolleen kuin asiakkailleen; jos koneet tekevät lähes kaiken, tämän kaltaisen palautteen kerääminen vaikeutuu.

Koneiden merkityksen lisääntymisen ohella paneelissa keskusteltiin datan rajattoman saatavuuden hyödyntämisestä, sekä etätyöstä ja siihen liittyvästä tietojohtamisesta niin tehokkuuden parantamisen kuin luottamuksen näkökulmasta. Tommi Rissanen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta viittasi Economist –lehden artikkeliin, jossa todettiin, että nykymaailman arvokkain resurssi ei ole enää öljy vaan data. Organisaation hallintorakenteiden pitää kuitenkin olla ensin kohdallaan, jotta rajattomasti saatavilla olevaa dataa voidaan ja osataan tehokkaasti hyödyntää, lisäsi Ari Viitanen Carinafour -yrityksestä.  Viitanen mainitsi, että sama koskee tuotannon ohjausta ja hallintaa etänä: hallinnon ja prosessien pitää olla kunnossa, jotta ne onnistuvat. Taina Eriksson Turun kauppakorkeakoulusta esitti kysymyksen siitä, voiko digitaalisten järjestelmien välityksellä rakentaa luottamusta. Paneelissa mainittiin toimivia menetelmiä toimittajien ja asiakkaiden välillä: yleisön edustaja ja Ari Viitanen puolsivat näkemystä, jonka mukaan henkilökohtaista tapaamista tärkeämpää on suorittaa luvatut tehtävät ja täten lisätä luottamusta.

Paneelissa oli ajatuksia herättävää keskustelua tulevaisuuden työn sisällöstä.  Digitalisaation aiheuttaman muutoksen tulee lähteä toimivista organisaatiorakenteista ja –käytännöistä sekä tehokkaasta johtamiskulttuurista, jonka kautta muutos jalkautetaan työntekijätasolle. Toimivien ohjelmien lisäksi erittäin tärkeää on työntekijän halukkuus muutokseen, jotta organisaatioissa pystytään hyödyntämään työntekijän osaaminen uuden luomiseen ja kehittämiseen – tehtäviin, joita koneet eivät voi täydellisesti suorittaa.

Elisa Aro
Projektitutkija

Viime vuosina käyty ja edelleen julkisuudessa vellova keskustelu digitalisaatiosta ja sen avaamista mahdollisuuksista jatkuu vilkkaana. Syystäkin: Suomessakin digitalisaatio-ilmiö vaikuttaa vahvasti läpi yhteiskunnan, esimerkiksi liikenteessä, terveydenhuollossa, rakentamisessa ja meriteollisuudessa. DigiPro-hankkeessa olemmekin valinneet hankkeen pääkontekstiksi juuri meriteollisuuden, tavoitteenamme tutkia digitalisoituvien ratkaisujen asettamia vaatimuksia erityisesti yrityksille ja niiden liiketoimintamallien skaalautuvuudelle.

Digitalisaatioon liittyvässä keskustelussa pääsee kuitenkin usein unohtumaan, että haasteina ovat pitkälti samat tekijät kuin uusien tietojärjestelmien käytössä ylipäätään. Jälkimmäisessä on muodostunut jo yleisesti tunnustetuksi tosiasiaksi se, että teknisen toimivuuden lisäksi jopa tärkeämpää on johdon vankka tuki järjestelmän käytölle ja sen mahdollistama uusien toimintatapojen tietoinen, suunniteltu jalkauttaminen organisaatioon. Digitalisaatio-ilmiöön pätee tältä osin sama logiikka: pelkkä sokea panostus tekniseen toimivuuteen ei vielä riitä. Suomessakin osa julkisen sektorin digihankkeista on epäonnistunut, vaikka teknisesti tieto saataisiinkin siirtymään bitteinä paikasta ja järjestelmästä toiseen. Avainkysymys onkin: Miten voidaan digitaalisten järjestelmien yleistyessä eri toimialoilla varmistaa, että niiden välillä liikkuva tieto perille saapumisen lisäksi myös aiheuttaa aiotut toimenpiteet ja auttaa muuttamaan myös niitä käyttävien ihmisten toimintatavat digitaalisuutta tukeviksi?

Yksinkertaista vastausta tähän kysymykseen ei ole, koska vaikka digitaalinen järjestelmä voi olla binäärisesti määriteltävissä, ihmisen toiminta ei sitä vielä ole. Meriteollisuudessakin on olemassa paljon hiljaista tietoa, jonka siirtäminen on sekä tärkeää että suunnitelmallisuutta vaativaa. Toiseksi, ei pidä aliarvioida myöskään digitaalisia ratkaisuja käyttävien motivoinnin merkitystä: Jos omaat organisaatiosi toiminnan kannalta merkittävää hiljaista tietoa, se tekee sinusta todennäköisesti samalla myös organisaatiollesi hieman korvaamattomamman; Mitkä ovat silloin omat intressisi edesauttaa tietosi kodifioimista ja prosessien läpinäkyvyyttä lisäävien digitaalisten ratkaisujen käyttöönottoa? Ja kolmanneksi, vaikka intressejä olisikin, on muistettava että suuri, joidenkin tutkimusten mukaan jopa suurin osa ihmisten välisestä viestinnästä on sanatonta, non-verbaalista viestintää, joka ei ole helposti siirrettävissä biteiksi.

Näistä syistä digitalisaation haasteita ei ratkaista pelkästään ohjelmointityökaluilla tai teknisesti luotettavilla rajapinnoilla. Ihmisten välinen kommunikointi on aina ollut kriittistä työkaluista riippumatta, ja digitalisaatio ei ole tässä asiassa poikkeus. Siksi digitaalisten ratkaisujen ja niiden mahdollistamien uusien liiketoimintamallien arvottamisessa on teknisen toimivuuden ohella yhtä tärkeää suunnitella ja toteuttaa uudet toimintatavat vakiinnuttava käyttöönottoprosessi. Digitalisaation mahdollisuudet realisoituvat parhaiten vain silloin, kun asiakkaan kanssa päätetään teknisen asennuksen lisäksi myös parhaista toimintatavoista ja niiden jalkauttamisesta.

Lasse Torkkeli
Tutkijaopettaja