Kuukausi: lokakuu 2018

Yliopistojen ja yritysten välisessä tutkimusyhteistyössä on siirrytty tänä vuonna uudelle aikakaudelle, kuten Tommi Rissanen 15.10.2018 blogissaan kirjoittaa. Business Finland rahoittaa yliopistojen tutkimusta nykyisin miltei pelkästään osana yritysten kanssa yhdessä toteutettavia rinnakkaishankkeita. Tästä johtuen yliopistojen on kehitettävä tutkimuksellisen erinomaisuuden (research excellence) rinnalla yritysyhteistyöosaamista (engagement excellence)[1].

Monissa yliopistoissa tehdäänkin nyt kiivaasti töitä olemassa olevan osaamisen kartoittamiseksi. Yliopiston arjessa osaaminen lepää yksilöiden varassa ja tähän päivään mennessä ei vielä missään kotimaisessa yliopistossa ole järin hyvää kokonaiskuvaa siitä. Yhteistyösuhteet ovat hajallaan eri yksiköissä ja ennen muuta ne nojaavat yksilöihin, mikä on akateemisen vapauden hengessä toki ymmärrettävää. Tästä syystä yhteistyö on kuitenkin erittäin sirpaleista.

Menestys yritysyhteistyössä tulee kuitenkin jatkossa rakentumaan yhä enemmän pitkäjänteisten yhteistyösuhteiden ja verkostojen varaan. Yhteistyössä on mukana useita eri alojen tutkijoita ja yhteistyö ulottuu yli yksittäisten projektien.

Esimerkiksi ajoitus on yritysyhteistyössä kriittinen menestystekijä[2]. Yrityksen ja yliopiston tutkimuksellisten intressien pitää kohdata ja osua sopivasti samaan aikaikkunaan, jotta yhteistyö voi toteutua. Jatkuva vuoropuhelu kumppaniyritysten kanssa edesauttaa oikeaan aikaikkunaan osumista huomattavasti.

Valmisteluvaiheen painoarvo kaiken kaikkiaan kasvaa, koska mukana olevien yritysten pitää entistä vahvemmin sitoutua omaan kehityshankkeeseensa ja toisaalta isompaan rinnakkaishankekokonaisuuteen, jossa ovat mukana muut yritykset sekä yliopisto(t). Projektin valmistelu on erittäin suuri ponnistus, jotta kaikkien mukana olevien toimijoiden intressit saadaan sopimaan riittävällä tasolla yhteen.

Valmistelunvaiheen tärkeys on Business Finlandissa tunnistettu ja siihen yliopistojen on mahdollista saada co-creation rahoitusta muutamaksi kuukaudeksi. Joskin kyseisen rahoituksen saaminen edellyttää varsin pitkällä olevaa projektisuunnitelmaa ja jo mukaan sitoutuneita yrityksiä, eli miltei valmista co-innovation rahoitushakemusta. Näin ollen co-creation –rahoituksen hakeminen näyttäytyy yliopistoille melko pitkälti ylimääräisenä lisätyönä.

Kuten tähänkin asti, mutta jatkossa entistä korostuneemmin, kriittisin tekijä yritysyhteistyön alkamiselle ja jatkumiselle on akateemisen tutkimuksen kyky tuottaa lisäarvoa kumppaneille. Tutkimuksen käytännön relevanssi ei missään nimessä sulje pois tieteellisiä tavoitteita, mutta edellyttää tutkijoilta erittäin monipuolista osaamista. Yritysten arjessa tehtävä yhteistyö avaa tutkijalle upean näköalapaikan yritysmaailman ajankohtaisiin ilmiöihin ja ongelmiin. Tutkijakoulutuksessa kehittyneen analyyttisen osaamisen avulla tutkija pystyy ammentamaan aiemmasta tutkimuksesta tiedon hippusia ja näkökulmia käytännön haasteiden ratkomiseen.

[1] University Industry Interaction Conference, 20.-22.6.2018.

[2] University Industry Interaction Conference, 20.-22.6.2018.

Business Finland on vuoden 2018 alusta muuttanut yliopistoille myönnettävän rahoituksen mallia. Aiemmin pääosa rahoituksesta myönnettiin hakuaikoihin perustuneissa kilpailutuksissa, joissa yliopistot laativat tutkimushankehakemuksia ja Business Finland valitsi rahoitettavat projektit. Näissä projekteissa oli mukana yritysten rahoitusosuus, mutta valmistelun ja toteutuksen päävastuu oli aina yliopistoilla. Kilpailutukset olivat tiukkoja ja aina pääosa hakemuksista jäi ilman rahoitusta.

Uudessa mallissa tutkimusrahoituksen kilpailutuksista on luovuttu ja yliopistojen ainoa mahdollisuus saada Business Finlandin rahoitusta on rakentaa vähintään kolmen yrityksen kanssa yhteisiä rinnakkaishankkeita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yliopiston tutkimushankkeen kanssa samaan aikaan haetaan yritysten tuotekehityshankkeita ja vaikka kaikki hankkeet ovat itsenäisiä, niitä yhdistää yhteinen projektisuunnitelma.

Olen nähnyt paljon erilaisia kehityshankkeita sekä yliopistojen että yritysten toteuttamana ja uskon että pitkällä tähtäimellä muutoksella on erittäin positiivisia vaikutuksia. Yliopistojen tutkimustulosten siirtyminen yrityksiin oli vanhassa mallissa usein tehotonta ja hakemusvaiheessa tehtiin todella paljon turhaa työtä. Lyhyellä tähtäimellä muutos on kuitenkin tehnyt monessa yliopistossa uusien hankkeiden rakentamisesta varsin haastavaa. Yritysten houkuttelu yhteisiin projekteihin on vaikeaa monestakin syystä. Yritykset ovat fokusoituneet oman liiketoimintansa kehittämiseen ja yhteistyö muiden yrityshankkeiden kanssa on monille varsin vaikeaa. Yliopistojen tuoma lisäarvo hankkeen toteutukseen voi olla vaikeasti perusteltavaa tutkimuksen ja liiketoiminnan erilaisen kellotaajuuden vuoksi; yrityksissä tuloksia tarkastellaan kuukausi- ja kvartaalitasolla kun yliopistoissa vuosi on lyhyt aika tulosten julkaisemiseen. Vaikka edellytykset yhteistyölle muuten olisivatkin kunnossa, voi tuotekehityshankkeen toteutuksen ajankohta olla yritykselle väärä. Tässä palapelissä yliopistoilta vaaditaan uudenlaista kykyä luovia ja neuvotella yritysten kanssa.

DigiPro –hankkeessa olemme harjoitelleet rinnakkaishankkeen toteutusta jo kahden vuoden ajan. Suurimmat haasteet hankkeessa ovat tulleet odottamattomista ulkopuolisista tekijöistä, jotka ovat muuttaneet yksittäisten yritysten hankkeen toteutusta. Rinnakkaishankkeen luonteen mukaisesti tämä on aiheuttanut muutoksia koko hankekokonaisuuden toimintaan. Digipro-hankkeessa on ollut alusta asti erinomainen keskusteluyhteys yliopistojen ja yritysten välillä ja vaikeistakin tilanteista on selvitty hyvin. Yhteistyö yritysten ja yliopistojen välillä on ollut erittäin hyvää ja avointa. Rinnakkaishankkeissa avoin kommunikaatio yritysten, yliopistojen ja Business Finlandin välillä on äärimmäisen tärkeää. Parhaimmillaan tämä toimintamalli opettaa molempia tahoja ja tuottaa sekä tuottavampaa liiketoimintaa että parempaa tutkimusta.

Tommi Rissanen