Viime vuosina käyty ja edelleen julkisuudessa vellova keskustelu digitalisaatiosta ja sen avaamista mahdollisuuksista jatkuu vilkkaana. Syystäkin: Suomessakin digitalisaatio-ilmiö vaikuttaa vahvasti läpi yhteiskunnan, esimerkiksi liikenteessä, terveydenhuollossa, rakentamisessa ja meriteollisuudessa. DigiPro-hankkeessa olemmekin valinneet hankkeen pääkontekstiksi juuri meriteollisuuden, tavoitteenamme tutkia digitalisoituvien ratkaisujen asettamia vaatimuksia erityisesti yrityksille ja niiden liiketoimintamallien skaalautuvuudelle.

Digitalisaatioon liittyvässä keskustelussa pääsee kuitenkin usein unohtumaan, että haasteina ovat pitkälti samat tekijät kuin uusien tietojärjestelmien käytössä ylipäätään. Jälkimmäisessä on muodostunut jo yleisesti tunnustetuksi tosiasiaksi se, että teknisen toimivuuden lisäksi jopa tärkeämpää on johdon vankka tuki järjestelmän käytölle ja sen mahdollistama uusien toimintatapojen tietoinen, suunniteltu jalkauttaminen organisaatioon. Digitalisaatio-ilmiöön pätee tältä osin sama logiikka: pelkkä sokea panostus tekniseen toimivuuteen ei vielä riitä. Suomessakin osa julkisen sektorin digihankkeista on epäonnistunut, vaikka teknisesti tieto saataisiinkin siirtymään bitteinä paikasta ja järjestelmästä toiseen. Avainkysymys onkin: Miten voidaan digitaalisten järjestelmien yleistyessä eri toimialoilla varmistaa, että niiden välillä liikkuva tieto perille saapumisen lisäksi myös aiheuttaa aiotut toimenpiteet ja auttaa muuttamaan myös niitä käyttävien ihmisten toimintatavat digitaalisuutta tukeviksi?

Yksinkertaista vastausta tähän kysymykseen ei ole, koska vaikka digitaalinen järjestelmä voi olla binäärisesti määriteltävissä, ihmisen toiminta ei sitä vielä ole. Meriteollisuudessakin on olemassa paljon hiljaista tietoa, jonka siirtäminen on sekä tärkeää että suunnitelmallisuutta vaativaa. Toiseksi, ei pidä aliarvioida myöskään digitaalisia ratkaisuja käyttävien motivoinnin merkitystä: Jos omaat organisaatiosi toiminnan kannalta merkittävää hiljaista tietoa, se tekee sinusta todennäköisesti samalla myös organisaatiollesi hieman korvaamattomamman; Mitkä ovat silloin omat intressisi edesauttaa tietosi kodifioimista ja prosessien läpinäkyvyyttä lisäävien digitaalisten ratkaisujen käyttöönottoa? Ja kolmanneksi, vaikka intressejä olisikin, on muistettava että suuri, joidenkin tutkimusten mukaan jopa suurin osa ihmisten välisestä viestinnästä on sanatonta, non-verbaalista viestintää, joka ei ole helposti siirrettävissä biteiksi.

Näistä syistä digitalisaation haasteita ei ratkaista pelkästään ohjelmointityökaluilla tai teknisesti luotettavilla rajapinnoilla. Ihmisten välinen kommunikointi on aina ollut kriittistä työkaluista riippumatta, ja digitalisaatio ei ole tässä asiassa poikkeus. Siksi digitaalisten ratkaisujen ja niiden mahdollistamien uusien liiketoimintamallien arvottamisessa on teknisen toimivuuden ohella yhtä tärkeää suunnitella ja toteuttaa uudet toimintatavat vakiinnuttava käyttöönottoprosessi. Digitalisaation mahdollisuudet realisoituvat parhaiten vain silloin, kun asiakkaan kanssa päätetään teknisen asennuksen lisäksi myös parhaista toimintatavoista ja niiden jalkauttamisesta.

Lasse Torkkeli
Tutkijaopettaja