Konfliktin maisema -kurssi: Vuoden 1918 tapahtumapaikat Satakunnassa

 

Kurssin aiheena oli vuoden 1918 tapahtumapaikat. Tarkoituksena oli perehtyä konfliktin kehittymiseen ja tapahtumiin erityisesti Satakunnan alueella sekä kerätä maisemantutkimuksen menetelmin tietoa joidenkin keskeisten tapahtumien ympäristöistä. Tavoitteena oli ymmärtää historiallisten tapahtumien ja toiminnan suhdetta ympäristöön sekä niiden ja niihin vaikuttaneiden tekijöiden näkymistä tänä päivänä.

Kurssi alkoi kenttäpäivällä, joka koostui käynnistä Vapriikin sisällissotanäyttelyyn, tutustumisella Kalevankankaan hautausmaahan, joka oli sisällissodassa taistelupaikkana, sekä sen muistomerkkeihin. Kävimme myös marsalkka Mannerheimin patsaalla, joka sijaitsee kaukana kaupungissa, sekä valkoisten ja punaisten muistomerkeillä Tampereen keskustassa ja Pispalassa. Paluumatkalla pysähdyimme Huittisten meijerillä, jossa tapahtui yksi alueen ensimmäisistä väkivaltaisista konflikteista, sekä Kokemäellä katsomassa juhlavalaistuksessa ollutta punavankien rakentamaa kivisiltaa sekä kirkkoa, jonka ulkopuolella valkoiset teloittivat vankeja.

Lisäksi kurssi muodostui luennoista, joista avajaisluennon piti maisemantutkimuksen professori Maunu Häyrynen, historiallisen sosiologian professori Risto Alapuro (Helsingin yliopisto) analysoi Huittisen tilannetta vuonna 1918, valokuvaaja Pekka Elomaa esitteli kirjaansa Paha maisema ja sen tekoprosessia, Simo Laakkonen kertoi ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan ympäristövaikutuksista ja lopuksi dosentti Ulla- Maija Peltonen (SKS) kuvasi vuoden 1918 muistin paikkoja niin Suomessa kuin erityisesti Satakunnassa.

Tapaustutkimuksen kohteina olivat Porin rauhan ja Noormarkun konfliktin maisemat.

Kurssilaiset jaettiin kahteen ryhmään, joista yksi perehtyi konfliktin maisemiin Porissa ja toinen Noormarkussa. Ensimmäisessä teemana oli ”punainen Pori”. Kaupungissa toimi punakaartin piirin esikunta joka vastasi sekä Satakunnan alueen hallinnosta Raumaa lukuun ottamatta että rintamasta mereltä Ikaalisiin. Pori oli myös huoltokeskus ja siellä oli alueen suurin punaisten kannattajakunta omasta takaa. Miten punainen Pori ja etenkin sen hallinto sekä huolto toimivat asukkaiden näkökulmasta katsottuna?

Noormarkku oli Poria selvemmin aseellisen konfliktin kohteena. Noormarkussa selvitettiin punaisten, valkoisten ja venäläisten roolia tapahtumissa, majoituspaikkoja ja kulkureittejä, kiinteitä puolustusasemia ja niiden sijaintia, taisteluiden kulkua ja sijoittumista maastoon, sodan tuhoja sekä teloitus- ja hautapaikkoja sekä muistomerkkejä.

Kurssilaiset pyrkivät lukemaan maisemaa niin vallitsevan lukutavan kuin marginaalissa olevan maiseman lukutavan kautta. Lisäksi kysyttiin oliko sisällissodan arki ja maiseman siinä saamat uudet tulkinnat vielä tavoitettavissa. Aineistona käytettiin kirjallisuutta, karttoja, historiallisia ja osallistujien ottamia valokuvia, haastatteluja ja havainnointia. Ryhmän tulokset käytiin läpi Porissa kaupunkikävelynä ja Noormarkun alueella pikkubussilla koko päivän kestäneen tutustumisretken aikana.

Erityisenä mausteena tehtävänannossa oli selvittää sekä Porissa että Noormarkussa eri kohteiden tilaa ja periaatteellista sopivuutta mahdollisen dokumenttielokuvan tekoon sotaan johtaneista tapahtumista sekä varsinaisesta sisällissodasta jälkiselvittelyineen. Ryhmien raportit ovat arvokasta dokumentaatiomateriaalia konfliktin maisemista Satakunnassa keväällä 1918.

”Viktor Toistalo” (Tekijä: Atte Timonen)

Viktor Toistalo-mies kaiken keskellä

Viktor Toistalon osuus sodassa tuli olemaan tuskainen.

Toistalon suku on vuosia tehnyt samaa työtä eri muodoissa. Alunperin Bergin perheen nuorimmainen Maunu, Viktorin isoisä, sysättiin toistalon isännäksi ja perheen pääasiallinen tuotto tuli sikojen kasvattamisesta. Toistalon tilalla ei mennyt hyvin, ja suhteet päätalon perheeseen kylmenivät ja vuosien saatossa Maunua ei kutsuttu enään Maunu Bergiksi vaan Toistalon Maunuksi ja sukunimi muuttui. Myöhemmin Toistalot muuttivat Poriin ja sikatalous vaihtui teurastajan ja lihakauppiaan hommiin.

Viktori oli 27-vuotias kun hänen vanha isänsä Erkki Maununpoika Toistalo jäi töistä pois selkäkipujensa vuoksi ja jätti hommat nuorelle pojalle. Viktor oli naimaton vanhapoika mutta oli tunnettu Porissa ammattitaidostaan ja luotettavuudestaan. Hänen liikkeestään hakivat leikkelettä ja kinkkua niin herrat kuin työläisetkin. Viktor piti työstään ja keskittyi siihen täysin rinnoin. Hän ei liiemmin notkunut töiden jälkeen kylillä tai käynyt kirkossakaan. Hän teki töitä aamusta iltaan ja eli rauhallista elämää. Hän ei kyläkoulua ihmeellisempää koulua ole käynyt ja siirtyi alalle varhaisessa vaiheessa. Hän ei liiemmin maailmasta tiedä ja onkin hieman ennakkoluuloinen asioista jotka tulevat Porin ulkopuolelta. Mutta ei hän kuitenkaan mikään erakko ollut, ja omasi tuttuja ympäri kaupunkia ja lähiseutuja. Osa näistä oli paikallisia työläisiä ja torppareita jotka tunsivat hänet nuoruudesta tai työn kautta ja osa palvelusväkeä ja porvareita jotka kävivät hänen luonaan maineen ja ammattitaidon vuoksi ja joidenka välille oli muodostunut tuttavuussuhteita.

Viktor on töissään törmännyt työväenliikkeen toimintaan ja ajatuksiin kommunismista. Viktor ei pahemmin politiikasta ole kiinnostunut, mutta vanhempien tarinat päätalon sukulaisten mulkkumaisuudesta ja toistalossa asumisesta on jättänyt hänelle tietyt ennakkoluulot. Mutta bisnes on bisnestä eikä siihen kannata sekoittaa mitään ylimääräistä höpöhöpöä. Viktor on, ennen kaikkea, ammattilainen ja pitää kiinni kunnioituksestaan Porilaisten parissa. Vanhat asiakkaat katoavat nopeasti jos alkaa punalippuja heiluttelemaan tai liikaa herroittelemaan.

1917 yleislakon koittaessa alettiin Viktoria kyselemään mukaan punakaartiin. Hän oli iso mies, luotettava ja tunnettu työläinen kaupungissa joten värvärien näkökulmasta Viktor oli varma nakki. Mutta kun Viktor sanoi ei, alettiin häntä vihdoinkin katsella pahalla silmällä. Hän menetti joitain asiakkaita, mutta tämä ei ollut pienin ongelma. Hän sai yhtenään uhkaavia käskyjä Bergin suvusta poistua Porista tai ainakin lopettaa punaisille lihan myymisen. Teurastuotteen saanti vaikeutui koko ajan ja aseistautuneet miehet kulkivat sielä täällä. Viktor tiesi ettei voisi elättää itseään ilman työtään ja ilmapiirikin kävi tukalaksi. Viktor lähti Porin lähiseuduille etsimään uutta elantoa mistä saisi. Hän ei kantanut punaista liinaa tai valkoista nauhaa, kulkien ilman ystäviä maassa täynnä epäileviä silmiä.

Viktor on rehellinen, itsevarma ja jämäkkä ”perusmoukka”. Hän ei liiemmin tiedä mitään maailmasta tai politiikasta ja onkin hieman sisäänäpäinkääntyvä sekä ennakkoluuloinen yrmy. Hän ei liiemmin pokkuroi ketään ja kohtelee asiakkaitaan tasa-arvoisesti mutta on peruskohtelias kasvatukseltaan. Hänen ammattitaitonsa loukkaaminen tai toistalolaiseksi nimittely ovat nopeita tapoja ärsyttää häntä ja suuttuessaan hän on hurja ja saattaa sanoa jotain mistä voi joutua ongelmiin nopeasti.

Mitä ihmiset ajattelevat Viktorista:

Jaa, se o semmone perusäijä. Ei paljoa puhelet kun sen luona käy, mut aina se hommans hoitaa. Vanhapoika, jääny vaimo hankkimatta töitten teon takia, heh he

Liikaa se kyl niitte ison talon herrojen kanssa riiaa, mahtaako ite haluta pomottaan joskus muita. Ei se kunno työläine ole ku ei ees raittiusmiehiä ole. Iha se on niittet vietävissä”

”Viktor on hyvä ammattimies. Aina hoitaa työnsä kunnolla eikä ruinaa palkastakaan. Vähän tuppisuu se kyl on, ettei ehkä kaikkea sano mitä ehkä aattelee. Mutta ei toisaalta lässytä turhiakaan.”

”Kommari se on, ku ei kirkossakaan käy. Bolshevikki toistalolainen nulikka.”