Konfliktin maisema -kurssi: Vuoden 1918 tapahtumapaikat Satakunnassa

 

Kurssin aiheena oli vuoden 1918 tapahtumapaikat. Tarkoituksena oli perehtyä konfliktin kehittymiseen ja tapahtumiin erityisesti Satakunnan alueella sekä kerätä maisemantutkimuksen menetelmin tietoa joidenkin keskeisten tapahtumien ympäristöistä. Tavoitteena oli ymmärtää historiallisten tapahtumien ja toiminnan suhdetta ympäristöön sekä niiden ja niihin vaikuttaneiden tekijöiden näkymistä tänä päivänä.

Kurssi alkoi kenttäpäivällä, joka koostui käynnistä Vapriikin sisällissotanäyttelyyn, tutustumisella Kalevankankaan hautausmaahan, joka oli sisällissodassa taistelupaikkana, sekä sen muistomerkkeihin. Kävimme myös marsalkka Mannerheimin patsaalla, joka sijaitsee kaukana kaupungissa, sekä valkoisten ja punaisten muistomerkeillä Tampereen keskustassa ja Pispalassa. Paluumatkalla pysähdyimme Huittisten meijerillä, jossa tapahtui yksi alueen ensimmäisistä väkivaltaisista konflikteista, sekä Kokemäellä katsomassa juhlavalaistuksessa ollutta punavankien rakentamaa kivisiltaa sekä kirkkoa, jonka ulkopuolella valkoiset teloittivat vankeja.

Lisäksi kurssi muodostui luennoista, joista avajaisluennon piti maisemantutkimuksen professori Maunu Häyrynen, historiallisen sosiologian professori Risto Alapuro (Helsingin yliopisto) analysoi Huittisen tilannetta vuonna 1918, valokuvaaja Pekka Elomaa esitteli kirjaansa Paha maisema ja sen tekoprosessia, Simo Laakkonen kertoi ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan ympäristövaikutuksista ja lopuksi dosentti Ulla- Maija Peltonen (SKS) kuvasi vuoden 1918 muistin paikkoja niin Suomessa kuin erityisesti Satakunnassa.

Tapaustutkimuksen kohteina olivat Porin rauhan ja Noormarkun konfliktin maisemat.

Kurssilaiset jaettiin kahteen ryhmään, joista yksi perehtyi konfliktin maisemiin Porissa ja toinen Noormarkussa. Ensimmäisessä teemana oli ”punainen Pori”. Kaupungissa toimi punakaartin piirin esikunta joka vastasi sekä Satakunnan alueen hallinnosta Raumaa lukuun ottamatta että rintamasta mereltä Ikaalisiin. Pori oli myös huoltokeskus ja siellä oli alueen suurin punaisten kannattajakunta omasta takaa. Miten punainen Pori ja etenkin sen hallinto sekä huolto toimivat asukkaiden näkökulmasta katsottuna?

Noormarkku oli Poria selvemmin aseellisen konfliktin kohteena. Noormarkussa selvitettiin punaisten, valkoisten ja venäläisten roolia tapahtumissa, majoituspaikkoja ja kulkureittejä, kiinteitä puolustusasemia ja niiden sijaintia, taisteluiden kulkua ja sijoittumista maastoon, sodan tuhoja sekä teloitus- ja hautapaikkoja sekä muistomerkkejä.

Kurssilaiset pyrkivät lukemaan maisemaa niin vallitsevan lukutavan kuin marginaalissa olevan maiseman lukutavan kautta. Lisäksi kysyttiin oliko sisällissodan arki ja maiseman siinä saamat uudet tulkinnat vielä tavoitettavissa. Aineistona käytettiin kirjallisuutta, karttoja, historiallisia ja osallistujien ottamia valokuvia, haastatteluja ja havainnointia. Ryhmän tulokset käytiin läpi Porissa kaupunkikävelynä ja Noormarkun alueella pikkubussilla koko päivän kestäneen tutustumisretken aikana.

Erityisenä mausteena tehtävänannossa oli selvittää sekä Porissa että Noormarkussa eri kohteiden tilaa ja periaatteellista sopivuutta mahdollisen dokumenttielokuvan tekoon sotaan johtaneista tapahtumista sekä varsinaisesta sisällissodasta jälkiselvittelyineen. Ryhmien raportit ovat arvokasta dokumentaatiomateriaalia konfliktin maisemista Satakunnassa keväällä 1918.

”Anna Setälä” (Tekijä: Tytti Wallenius)

Anna Setälä – punainen nainen

 

Anna Setälä on 21-vuotias porilainen nainen. Hän on hyvästä perheestä: isä on puuvillatehtaalla työnjohtajana ja äiti hoitaa kotona nuorempia lapsia. Anna on seitsenpäisen katraan vanhin ja aloittanut työt tulitikkutehtaalla heti 18 vuotta täytettyään. Hän on kiltti ja tunnollinen, ja suhde vanhempiin on hyvä. Annalla ei ole juurikaan ystäviä lapsuudesta, sillä oma sisaruskaarti on ajanut ystävien virkaa. Töissä käydessään hän on kuitenkin saanut paljon uusia ystäviä, joista tärkein on Maria.

 

Anna aloitti työt tulitikkutehtaalla jo 18-vuotiaana, sillä perhe kaipasi lisätuloja. Annan isä järjesti työpaikan tyttärelleen. Se kävi helposti, sillä hänen vanha ystävänsä on tehtaalla johtajana. Anna harkitsi myös opiskelemaan lähtemistä, mutta työ tehtaalla sai hänet tuntemaan itsensä itsenäiseksi ja varmemmaksi, joten työhön oli helppo jäädä. Aluksi työkaverit pitivät Annaa hemmoteltuna tyttönä, mutta pian he saivat huomata, että tämä olikin hyvin määrätietoinen ja kiltin kuoren alla oli hyvin utelias ja jopa kapinallinen nuori nainen. Anna innostui nopeasti työkavereidensa poliittisista ajatuksista, erityisesti häntä kiinnosti naisten tasa-arvon lisääminen. Annan perhe ei pidä tyttärensä uusista ajatuksista, mutta tyttö on vakuutellut vanhemmilleen, ettei hänen ystäviensä aatteellisessa toiminnassa ole mitään pahaa.

 

Annan vanhemmat ovat jo pitkään yrittäneet naittaa tytärtään tuttavaperheen pojalle, Lasselle, mutta yritykset ovat olleen turhia. Anna kokee, ettei halua vielä päätyä vihille ja äidiksi. Lisäksi Anna on nuorempana ollut kovin ihastunut Lasseen, muttei ole koskaan saanut vastakaikua. Sen sihaan Lasse on riiaillut muita tyttöjä ja pari vuotta sitten muuttanut Turkuun opiskelemaan yliopistoon. Lasse käy Porissa harvoin, mutta viimeaikoina hän on iskenyt silmänsä Annaan ja on itse hyvillään vanhempien ehdotuksesta, mutta pettynyt kun Anna ei olekaan kiinnostunut hänestä.

 

Vuoden 1917 yleislakon aikana Anna päätti liittyä ystäviensä tapaan punakaartiin. Annan perhe ei ollut tästä kovin mielissään, vaan toivoi tyttärensä pysyvän erossa politiikasta ilmapiirin kiristyessä Suomessa. Anna kuuli Lassen liittyneen suojeluskaartiin, mikä aiheutti hänessä hetken epäröinnin, mutta hän pyyhki ajatuksen mielestään ja piti päänsä. Annan ystävät töissä eivät ensin uskoneet, että kiltti Anna uskaltaisi radikalisoitua heidän mukanaan, mutta olivat mielissään saadessaan tytön mukaan. Maria, Annan ystävä lupasi auttaa ja puolustaa häntä, joten Anna koki olevansa turvassa.

Vaikka Anna on sisukas ja päättäväinen nuori nainen ja hän kokee punaisten asian omakseen, häntä harmittaa, että hänen perheensä ei ymmärrä hänen valintaansa. Setälän perhe on aina ollut läheinen ja asioista on yleensä pystytty keskustelemaan enemmän kuin monessa muussa Annan tuntemassa perheessä. Hän yrittää vakuutella perheelleen, että ei aio tehdä mitään, mikä aiheuttaisi perheelle tai Annalle itselleen ongelmia.

 

Punaisten riveihin liityttyään Anna huomaa, että on ajautunut eroon perheestään. Sodan syttyessä Anna ei enää uskalla mennä kotiin, sillä tietää monen tuttavaperheen liittyneen valkoisiin. Anna vetäytyy ystäviensä kanssa kaupungin ulkopuolelle. Jo sodan ensimmäisten päivien aikana Anna tajuaa erkaantuneensa perheestään, osin tahtomattaan. Punakaartilaisille hän ei uskalla kertoa tuntemuksistaan, mutta hänen paras ystävänsä Maria kyllä huomaa hänen pelokkuutensa. Maria lupaa välittää kaupunkiin lähtevien tuttujen viestin Annan perheelle, että tämä on kunnossa.

 

Anna huojentuu tietäessään, että pian perhe saa tietää hänen olevan kunnossa, mutta piilossa. Muutaman päivän kuluttua Anna kuitenkin kuulee Marian kautta huhun, että Lasse on lähtenyt etsimään häntä. Viimeistään tuossa vaiheessa Anna ymmärtää, että on tehnyt virheen paetessaan. Valkoisten joukossa taisteleva nuori mies on ehkä juuri nyt tulossa kohti heidän piilopaikkaansa ja kohtaa varmasti matkallaan punaisten joukkoja. Anna ei tiedä, että Lasse tosiaan on lähtenyt etsimään häntä paikasta, johon valkoisten joukot ovat päättäneet hyökätä vielä myöhemmin samalla viikolla. Anna kuitenkin pelkää pahinta ja päättää paeta punaisten piilopaikasta.

 

Vaikka Annaa pelottaa, hän kertoo aikeestaan Marialle. Maria lupaa auttaa tytön turvallisesti kaupunkiin ystävänsä avulla, mutta Anna haluaa yrittää selvitä kaupunkiin omin avuin. Häntä pelottaa, että hän ja Lasse menevät ristiin ja mies, josta hän on joskus niin pitänyt, saattaa syöksyä surman suuhun vain hänen vuokseen. Lopulta Maria saa kuitenkin suostuteltua Annan ystävänsä matkaan. Niin Anna lähtee kohti Poria.

 

Matka ei suju täysin ongelmitta, mutta kuin ihmeen kaupalla Anna ja Lasse kohtaavat toisensa pienemmässä kylässä Porin ulkopuolella. Lasse on ymmärtänyt esittää punaista, joten hänen ei ole käynyt kuinkaan. He palaavat yhdessä kaupunkiin, ja Anna palaa perheensä luo. Sota ei kuitenkaan vielä ole ohi, ja kaikesta huolimatta Anna huomaa kantavansa suurta huolta Lassesta, joka taistelee nyt valkoisten joukossa.

TURUN YLIOPISTO – KULTTUURIPERINNÖN TUTKIMUS: KULTTUURITUOTANNON JA MAISEMANTUTKIMUKSEN ERITYISKYSYMYKSIÄ (30 h)

Lähde: Unplash.jpg (Fabien Barral)
Lähde: Unplash.jpg (Fabien Barral)

 

Kevätlukukauden aikana kurssilaiset tutustuivat liveroolipelaamiseen historian kerronnallistamisen muotona. Kurssin opiskelijat etsivät Satakunnan Museon aineistoista vuoteen 1918 liittyvää tietoa. Valokuvat, sanomalehdet, muistelmat, muistokirjoitukset, kirjeet ja monenlaiset muut arkistodokumentit kuorivat historian kerroksia ja avasivat sisällissodan vaikutukset satakuntalaisten arkeen. Kohtalot herättivät kysymyksiä ja antoivat vastauksia jo kysyttyyn. Mitä tapahtui? Miten ihmiset sen kokivat? Miksi he muistavat menneisyyden siten kun muistavat. Kuinka kukin kertoo sodan vaiheista? Mikä on totta? Kenen näkökulmasta totta? Opiskelijat saivat taustalukemistoksi tieteellisiä artikkeleita (mm. Historiallinen Aikakausikirja). Lisäksi heitä auttoi Suomen sotasurmat 1914-1922 : haku -sivusto.

Maisemantutkimuksen vastuualueelle kuulunut Konfliktin maisema -kurssi ja kulttuuriperinnön vastuualuuelle kuulunut Liveroolipelaaminen historian kerronnallistamisen muotona -kurssi aloitettiin yhteisellä johdantoluennolla, jossa opiskelijat saivat perustietoja vuoden 1918 sodasta. He pureutuivat kansakunnan jakautumisen tunnelmiin myös pelillisin keinoin: Opiskelijat muodostivat kolme ryhmää: punaiset, valkoiset ja ulkopuolelle jäävät. Jokainen sai miettiä, millainen elämäntarina voisi selittää valinnan tai tilanteeseen ajautumisen.

Opiskelijat saivat osallistua digitaalisen kulttuurin tutkimuksen yliopistonlehtori Riikka Turtiaisen luovan kirjoittamisen kurssille, jossa he saavat työkaluja fiktiivisten henkilöhahmojen kirjoittamisprosessin tueksi. Roolipelaamiin soveltuvia  henkilöhahmoja rakennettaessa apuna oli Juhana Petterssonin Roolipelimanifesti (2005).

Kurssin tavoitteena oli syventyä historian kerronnallistamiseen ja sisällissodan muistamisen kulttuureihin. Fiktiiviset punaiset ja valkoiset henkilöhahmot ovat sovellettavissa vuoden 1918 ympärille rakennettaviin larppeihin. Itse pelin toteutus jää opiskelijoiden aktiivisuuden varaan.

Kurssillani vieraili sisällissotaa eri näkökulmista tarkastelleita Turun yliopiston tutkijoita. Kultturiperinnön yliopistonlehtori Riina Haanpää kertoi sisällissodasta Merikarvialla ja muistamisen politiikasta. Turun yliopiston folkloristiikan dosentti Anne Heimon aiheena oli sisällissodan muistaminen paikallisyhteisöissä: hän tarkasteli sekä punaisia että valkoisia tulkintoja. FT Tiina Lintusen luennolla profiloitiin tyypillinen punainen nainen. Hänen poliittisen historian alaan kuuluva väitöskirjansa ”Punaisten naisten tiet. Valtiorikosoikeuteen vuonna 1918 joutuneiden Porin seudun naisten toiminta sota-aikana, tuomiot ja myöhemmät elämänvaiheet” on luettavissa netissä:  https://www.doria.fi/handle/10024/113971

Osa luoduista henkilöhahmoista on esillä näillä sivuilla opiskelijoiden suostumuksella.