Marika Jalovaara & Christine Schnor
INVEST Blog 3/2019
Miten avioliiton ulkopuolisen lastensaannin yleistyminen voi tapahtua samanaikaisesti koulutustason nousun kanssa, kun lastensaanti avioliiton ulkopuolella on paljon yleisempää matalasti koulutetuilla? Miten nämä liittyvät toisiinsa? Vastaamme kysymykseen tässä blogissa, joka perustuu juuri julkaistuun tutkimukseemme.
Miksi on kiinnostavaa, syntyvätkö lapset avioliitossa oleville vanhemmille?
Avioliiton ulkopuolinen lastensaanti voi nykyäänkin tarkoittaa sitä, että lapsi syntyy puolisottomalle äidille. Useimmiten on kuitenkin kyse lapsen syntymisestä avoparille: vanhemmat elävät yhdessä, mutta eivät ole avioituneet ennen lapsen syntymää.
Lapsen syntymä vanhemmille, jotka eivät ole avioliitossa, on yhteiskunnassamme jo hyvin tavallista ja yleisesti hyväksyttyä. Avoliitot päättyvät eroon paljon useammin ja nopeammin kuin avioliitot. Tämänkin vuoksi naimattomalle tai eronneelle (tai leskiäidille) syntyneet lapset kasvavat paljon useammin yhden vanhemman perheissä. Vaikka yhden vanhemman perheissä asiat voivat olla oikein hyvin, väestötasolla tarkasteltuna esimerkiksi köyhyysriski on niissä paljon suurempi kuin kahden vanhemman perheessä.
Mysteeri
On tutkittu ja tunnettu tosiasia, että matalammin koulutetut naiset ja miehet saavat lapsensa useammin avioliiton ulkopuolella (Eurooppa: Perelli-Harris ym. 2010; Sobotka 2008; Yhdysvallat: Carlson ym. 2013; Suomi: Jalovaara & Andersson 2018). Sen sijaan korkeasti koulutetut ihmiset tavallisesti avioituvat ennen lastensa syntymää. Viime vuosikymmenien aikana väestön keskimääräinen koulutustaso on kohonnut voimakkaasti melkein kaikissa länsimaissa. Siksi oli mysteeri, miten avioliiton ulkopuolinen lastensaanti voi samaan aikaan yleistyä voimakkaasti.
Miten nämä trendit sopivat yhteen? Käytimme laadukasta suomalaista rekisteriaineistoa, joka kattaa tiedot syntyneistä lapsista vuosien 1970 ja 2009 välillä syntyneille naisille ja miehille, ja etsimme palapelin puuttuvan palan.
Lastensaanti avioliiton ulkopuolella yleistyi Euroopassa
Perhetyypit, joihin lapset syntyvät ja joissa he elävät varhaislapsuutensa, ovat viime vuosikymmeninä muuttuneet voimakkaasti. Lasten syntyminen avioliiton ulkopuolella on yleistynyt selvästi useimmissa Euroopan maissa. Muutos johtuu pääasiassa avoparien lastensaannin yleistymisestä, ei siis siitä, että lapsia syntyisi yksinhuoltajaäideille (Kiernan 2001). Pohjoismaat olivat tässä muutoksessa edelläkävijöitä. 1970- ja 1980-luvuilla ne erottuivat muista Euroopan maista suurilla osuuksillaan (Kuvio 1), mutta viime aikoina muut maat ovat kirineet ja ohittaneetkin Pohjoismaita.
Suomessa avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten osuus on ollut pienempi kuin muissa Pohjoismaissa. Suomalaisten avioliittoa koskevat näkemykset ovat olleet pohjoismaalaisittain konservatiivisia. Pohjoismaiset väestöhistorioitsijat (Sandström & Garðarsdóttir 2018) luonnehtivat Suomea esimerkiksi avioerolainsäädännön uudistusten kohdalla ”konservatiiviseksi kuhnuriksi” (conservative laggard), ja avioliiton ja lastensaannin yhteyttä voidaan pitää siitä toisena osoituksena.
Suomessa lastensaanti avioliiton ulkopuolella yleistyi voimakkaasti 1970-luvulta alkaen
Vielä 1960-luvun Suomessa vain viitisen prosenttia lapsista äidille, joka ei ollut avioliitossa (turkoosi käyrä, Kuvio 2). Muutos oli nopeaa etenkin 1980- ja 1990-luvuilla. Nykyään 45 prosenttia lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella.
Monet avioituvat esikoisen synnyttyä, ja sen vuoksi osuudet ovat korkeampia, jos tarkastelemme vain äitien tai isien ensimmäisiä lapsia. 1970-luvulle asti myös esikoiset syntyivät paljolti aviopareille, mutta jo 1990-luvun puolivälin jälkeen valtaosa esikoisista on syntynyt äideille, jotka eivät olleet avioliitossa. Vuodesta 2016 alkaen osuus on ollut yli 57 prosenttia. Trendi on lähes identtinen äideillä ja isillä. Pieneen eroon vaikuttaa se, ettei isästä aina ole rekisteröityä tietoa.
Sekä ajattelutapojen muutos että taloudelliset ja yhteiskunnan rakenteelliset seikat ovat ilmeisesti vaikuttaneet avioliiton ulkopuolisen lastensaannin yleistymiseen. Ajattelutavat muuttuivat niin, että lastensaannista avioliiton ulkopuolella tuli sosiaalisesti hyväksyttävää. Samaan aikaan yhteiskunnan kehityskulut kuten kaupungistuminen, palkkatyön yleistyminen sekä naisilla että miehillä ja työttömyys etenkin miehillä on voinut vähentää avioliiton taloudellista ja sosiaalista merkitystä.
Lastensaanti avioliiton ulkopuolella yleisempää matalammin koulutetuilla – myös Suomessa
Kuvio 3 näyttää ensimmäisen lapsensa avioliiton ulkopuolella saaneiden äitien ja isien osuudet koulutusasteen mukaan. Avioliiton ulkopuolinen lastensaanti yleistyi huomattavasti kaikilla koulutusasteilla (koulutusasteet on määritelty kuvion alla). Avioliiton ulkopuolella esikoisensa saaneiden osuuksissa on kuitenkin valtavia koulutusryhmittäisiä eroja. Osuudet ovat suurimpia matalimmin koulutetuilla ja pienimpiä vanhemmilla, joilla oli ylemmän korkea-asteen koulutus.
Kuvio 3 näyttää myös, että 1990-luvulta alkaen keskiasteen tutkinnon suorittaneiden vanhempien lapsista yli puolet on syntynyt vanhemmille, jotka eivät olleet avioliitossa. Myös kahden korkea-asteen ryhmän välillä on eroja: alemman korkea-asteen tutkinnon suorittaneet ovat saaneet esikoisensa avioliiton ulkopuolella selvästi useammin kuin ylemmän korkea-asteen tutkinnon suorittaneet.
1980-luvulta lähtien keskiasteen koulutuksen saaneet ovat olleet suurin koulutusryhmä
Monissa maissa, keskiasteen koulutuksen saaneet ovat viime vuosikymmeninä olleet väestön suurin koulutusryhmä. 1980-luvulta lähtien näin on myös ensimmäisen lapsensa saaneilla suomalaisilla äideillä ja isillä (Kuvio 4). Matalimmin koulutettujen ryhmä on pienentynyt voimakkaasti. Yhä useammat vanhemmat, etenkin äidit, ovat suorittaneet korkea-asteen tutkinnon. Vuosituhannen vaihteen jälkeen esikoisten äideistä melkein puolella oli joko alemman tai ylemmän korkea-asteen tutkinto.
| Erottelemme neljä koulutusastetta. Perusasteen tutkinnon suorittaneilla on koulutusta korkeintaan 9 vuotta eli esimerkiksi peruskoulun tutkinto. Keskiasteen tutkinnon suorittaneilla on koulutusta 11–12 vuotta. Näitä koulutuksia ovat mm. ylioppilastutkinnot ja 1–3-vuotiset ammatilliset tutkinnot. Alempi korkea-aste käsittää sekä alimman korkea-asteen koulutuksen, joka kestää 2–3 vuotta keskiasteen jälkeen että alemman korkeakoulututkinnon, joihin luetaan esim. ammattikorkeakoulututkinnot ja alemmat korkeakoulututkinnot. Ylemmän korkea-asteen tutkinnon suorittaminen vaatii pääsääntöisesti 5–6 vuotta päätoimista opiskelua keskiasteen (tavallisesti lukion) jälkeen. Ylempään korkeakouluasteeseen luetaan esim. maisterintutkinnot. Tässä ylempään korkea-asteeseen on luettu myös tutkijakouluasteen tutkinnot, jotka ovat tieteellisiä lisensiaatin ja tohtorin tutkintoja. Koulutustiedot on saatu Tilastokeskuksen tutkintorekisteristä. |
Palapelin puuttuva pala
Halusimme tietää, miten avioliiton ulkopuolinen lastensaanti voi yleistyä samaan aikaan väestön koulutustason nousun kanssa, kun korkeasti koulutetut useimmiten avioituvat ennen lapsen syntymää. Arvioimme, miten eri koulutusryhmät ovat myötävaikuttaneet kasvuun. Otimme huomioon sekä muutokset vanhempien koulutusryhmien jakaumissa että koulutusryhmittäiset muutokset avioliiton ulkopuolisen lastensaannin yleisyydessä. Koulutusryhmien kokojen muutos selitti avioliiton ulkopuolisen lastensaannin yleistymistä merkittävästi, mutta käyttäytymisen muutos on aivan yhtä tärkeä tekijä.
Kuvio 5 näyttää prosenttiyksiköinä, miten avioliiton ulkopuolinen lastensaanti on yleistynyt vuosikymmenistä toiseen (vasemmalla) ja miten eri koulutusryhmät ovat myötävaikuttaneet muutokseen (oikealla). Analyysi paljastaa, että avioliiton ulkopuolisen lastensaannin yleistymiseen on vaikuttanut eniten sen yleistyminen keskiasteen koulutuksen saaneilla äideillä ja isillä. Äitien kohdalla alemman keskiasteen tutkinnon suorittaneiden osuus muutokseen oli lähes yhtä suuri.
Esikoisten syntyminen avioliiton ulkopuolella oli ylivoimaisesti tavallisinta matalimmin koulutetuilla naisilla ja miehillä, mutta heidän osuutensa kasvuun oli vähäinen tai jopa negatiivinen, koska ryhmän väestöosuus pieneni (ks. huomautus kuvion 5 alla). Ylemmän korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus avioliiton ulkopuolisen lastensaannin yleistymiseen oli suhteellisen vähäinen. Jos alempi ja ylempi korkea-aste pidetään yhdessä (kuten useimmissa tutkimuksissa tehdään), niiden osuus avioliiton ulkopuolisen lastensaannin yleistymiseen viime vuosikymmeninä on kuitenkin noin puolet. Isistä suuremmalla osalla on keskiasteen koulutus korkeimpana tutkintonaan, ja tämä ryhmä myötävaikutti eniten avioliiton ulkopuoliseen lastensaantiin miehillä.
Vastaus mysteeriin ei voinut löytyä vähän koulutetuista, josta tuli pieni ryhmä, eikä korkeasti koulutetuista, joista valtaosa edelleen saa lapsensa avioliitossa. Vastaus löytyi ääripäiden välistä: keskiasteen koulutuksen saaneista naisista ja miehistä, ja alemman korkea-asteen tutkinnon suorittaneista naisista.
Huomautus: Miten kuviota 5 luetaan? Tarkastellaan kasvua 1970-luvulta 1980-luvulle, joka oli äitien kohdalla 10.6 prosenttiyksikköä (Kuvio 4, vasemmalla). Keskiasteen koulutuksen suorittaneiden äitien osuus (kontribuutio) kasvuun oli suuri: kahdeksan prosenttiyksikköä (Kuvio 4, oikealla). Alemman keskiasteen tutkinnon suorittaneiden äitien osuus kasvuun oli pienehkö, 2.4 prosenttiyksikköä. Ylemmän korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus oli vain 0.4 prosenttiyksikköä. Matalimmin koulutettujen äitien osuus kasvuun oli -0.4 eli jopa negatiivinen eli se hidasti kasvua. Miten tämä on mahdollista? Matalimmin koulutetut naiset saivat yhä useammin lapsensa avioliiton ulkopuolella. Jos ryhmän koko olisi pysynyt samana, sen osuus avioliiton ulkopuolisen lastensaannin kasvuun olisi ollut mittava. Ryhmä kuitenkin kutistui kooltaan niin paljon, että tämä mittava vaikutus tietyssä mielessä peruuntui. 1990-luvulla matalasti koulutettujen äitien osuus kasvuun oli hyvin vähäinen (0.7) ja 2000-luvulla taas kasvua hiukan hidastava (-0.9).
Miten koulutustason nousu ja avioliiton ulkopuolisen lastensaannin yleistyminen liittyvät toisiinsa?
Ajattelutavat ovat muuttuneet, ja lasten syntymään avioliiton ulkopuolella suhtaudutaan jo hyväksyvästi. Useimmiten on kyse avoparien lastensaannista, josta on tullut aivan tavallinen asia. Avioliiton ulkopuolinen lastensaanti yleistyi voimakkaimmin 1980- ja 1990-lukujen välillä. Samaan aikaan Suomessa kuten monessa muussakin maassa koettiin taloudellinen lama. Suomessa työllisyysasteet vajosivat voimakkaasti myös alemman korkea-asteen koulutuksen saaneilla ja matalammin koulutetuilla vielä enemmän. Taloudelliset tekijät voivat jarruttaa avioitumista enemmän kuin lastensaantia. Epävarmuus ja mahdollisuuksien heikkeneminen on voinut myötävaikuttaa siihen, että keskiasteen tai alemman korkea-asteen koulutuksen saaneet ovat suosineet avoliittoja tai siirtäneet avioitumista tulevaisuuteen.
Tutkimuksemme on kuvaileva, emmekä voi osoittaa vaikutusyhteyksiä koulutustason nousun ja avioliiton ulkopuolisen lastensaannin yleistymisen välillä. Tuloksemme kuitenkin täydentävät aiempaa tutkimusta osoittamalla puuttuvan linkin yksilötason käyttäytymisen ja väestötasolla havaittavan merkittävän kehityskulun välillä.
Keskiasteen koulutuksen saaneet – hiljainen jättiläinen
Keskiasteen koulutuksen saaneet ovat suuri ryhmä, joka voi vaikuttaa merkittävästi väestötason trendeihin. Tieteellisissä tutkimuksissa ei ole kiinnitetty siihen paljoa huomiota – tavallisesti keskitytään ylimmän ja alimman koulutusasteen vertailuun.
On edelleen tärkeää tutkia matalimmin koulutettujen kokemuksia ja elinoloja, koska huono-osaisuuden kasautuminen on heillä voimakkainta. Matalimmin koulutetuilla on vähiten taloudellisia resursseja. Kun he saavat lapsensa usein avioliiton ulkopuolella, yksinhuoltajaperheen muodostuminen on todennäköisempää, mikä voi vaikeuttaa heidän taloudellista tilannetta entisestään (McLanahan 2004; McLanahan & Jacobsen 2015). Samaan aikaan on tärkeä huomioida perhetilanteet, joissa valtaosa lapsista kasvaa. Avioliiton ulkopuolisesta lastensaannista on tullut yleistä keskiasteen koulutuksen saaneilla ja myös korkeammin koulutetuilla. Tällä saattaa olla vaikutuksia lasten perherakenteisiin liittyvään taloudellis-sosiaaliseen eriarvoisuuteen. On hyvä huomata myös korkea-asteen koulutettujen sisäiset erot, koska alemman korkea-asteen tutkinnon suorittaneet ovat kasvava ryhmä (etenkin naisilla), ja heidän perheenmuodostuksensa on erilaista kuin korkea-asteen tutkinnon suorittaneilla.
Marika Jalovaara, dosentti, toimii erikoistutkijana, NEFER-tutkimusryhmän johtajana ja tutkimusryhmän johtajana INVEST-lippulaivassa Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella.
Christine Schnor toimii väestötieteen professorina Leuvenin yliopistossa (UCLouvain, Centre for Demographic Research).
Blogikirjoitus perustuu vertaisarvioituun tutkimukseen: Schnor Christine & Jalovaara Marika: The increase in non-marital childbearing and its link to educational expansion, Acta Sociologica
Lähteet
Carlson MJ, VanOrman AG & Pilkauskas NV (2013). Examining the antecedents of U.S. nonmarital fatherhood. Demography 50(4): 1421–47.
Jalovaara M & Andersson G (2018). Disparities in children’s family experiences by mother’s socioeconomic status: The case of Finland. Population Research and Policy Review 1–18.
Kiernan K (2001). European perspectives on nonmarital childbearing. Teoksessa: L.Wu & B. Wolfe (toim.), Out of Wedlock: Causes and Consequences of Non-marital Fertility. New York: Russell Sage Foundation: 77–108.
McLanahan S & Jacobsen W (2015). Diverging destinies revisited. Teoksessa: Amato, Paul. R, Booth, Alan Booth, Susan M. McHale, Jennifer Van Hook (toim.): Families in an Era of Increasing Inequality: Diverging Destinies. Springer International Publishing: 3–23.
McLanahan S (2004). Diverging destinies: How children are faring under the second demographic transition. Demography 41(4): 607–627.
Perelli-Harris B, Lappegård T, Keizer R & Berghammer C (2010). The educational gradient of childbearing within cohabitation in Europe. Population and Development Review 36(4): 775–801.
Sandström Glenn & Garðarsdóttir, Ólöf (2018). Long-Term Perspectives on Divorce in the Nordic Countries: Introduction. Scandinavian Journal of History, 43(1) :1–17.
Sobotka T (2008). Overview chapter 6: The diverse faces of the second demographic transition in Europe. Demographic Research 19(8): 171–224.
Kirjoittajat kiittävät Johanna Kalliota hyvistä kommenteista. Tutkimusta rahoitti Suomen Akatemia (päätösnumerot 275030, 321264 ja 320162).
