Sosiaalinen tausta ja koulutus – Vanhempien työttömyyden vaikutukset lapsen koulumenestykseen ja kouluvalintaan

 

Hannu Lehti

Viime aikoina on jälleen keskusteltu koulutuksen eriarvoisuudesta, kun Helsingin Sanomat uutisoi tutkimuksesta, jossa löydettiin kasvua lasten oppimistulosten eroissa vanhemman koulutuksen mukaan. Lasten eroja oppimistuloksissa – kuten PISA-testissä – sosioekonomisen taustan mukaan kutsutaan sosioekonomiseksi saavuttamiskuiluksi. Uutisointi tämän tutkimuksen osalta oli selvästi liioittelevaa ja itse asiassa alkuperäisessä tutkimuksessa todetaan, että saavuttamiskuilu Suomen osalta ei ole merkittävästi kasvanut. Tämän nosti esiin myös Roope Uusitalo Suomen Kuvalehdessä.

Kuvailevalla tutkimuksella – mukaan lukien HS:n viittaama tutkimus – ei voida päätellä, mistä sosioekonomiset erot vanhemman taustan mukaan johtuvat. Tähän tarvitaan selittävää tutkimusta, jossa tutkitaan, vaikuttaako vanhemman sosioekonominen asema vai jokin muu tekijä, joka korreloi sosioekonomisen aseman kanssa, lasten koulutussaavutuksiin. Lapsen koulutukseen voivat olla yhteydessä monet tekijät, jotka korreloivat vanhemman sosioekonomisten muuttujien kanssa.

Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena on esitellä vertaisarvioitua tutkimusta, jossa tarkastelin yhdessä Jani Erolan ja Aleksi Karhulan kanssa, vanhempien työttömyyden vaikutuksia lasten koulutustulemiin. Tutkimme, vaikuttaako vanhempien työttömyys lukion ja korkeakoulutuksen aloittamiseen sekä päästötodistuksen keskiarvoon. Lisäksi havainnoimme, minkä ikäisenä lapset ovat herkimmillään vanhemman työttömyyden vaikutuksille heidän koulumenestykseen. Tutkimuksessa käytimme hyväksemme Tilastokeskuksen korkealaatuisia rekisteriaineistoja. Tutkimus koskee vuosina 19861997 syntyneitä.

Vanhemman työttömyys kytkeytyy sosioekonomiseen saavuttamiskuilukeskusteluun siten, että sen avulla voidaan tutkia vanhemman sosioekonomisen taustan (muutoksen) vaikutusta lapsen koulutukseen. Kun vanhempi jää työttömäksi, hän menettää sosiaalisen statuksen eli ammattinsa. Vanhemman työttömyyttä voidaan käyttää kuvaamaan muutosta vanhemman sosioekonomisessa asemassa. Kun vanhempi kokee työttömyyden, hänen sosiaalinen asemansa alenee ja täten voidaan tutkia, vaikuttaako vanhemman sosioekonomisen aseman muutos lapsen koulutusmenestykseen tai kouluvalintaan.

Vanhemman työttömyys vaikuttaa paitsi vanhemman sosiaaliseen asemaan myös perheen tuloihin. Tutkimuksessa muotoilimmekin kaksi erilaista hypoteesia, joista ensimmäisen mukaan vanhemman alentunut sosiaalinen status on yhteydessä lapsen koulutustulemiin ja toisen mukaan perheen tulojen putoaminen vaikuttaa koulunkäyntiin. Lisäksi tutkimme kompensoiko vanhempien inhimillinen pääoma – eli korkeakoulutus – työttömyyden negatiivista vaikutusta lapsille. Tämä tarkoittaisi sitä, että työttömyys ei vaikuta korkeakoulutettujen lapsiin samalla tavalla kuin matalasti koulutettujen lapsiin.

Kun tutkitaan vanhempien työttömyyden (ja ylipäänsä vanhempien resurssien) vaikutuksia lasten koulumenestykseen ja kouluvalintaan, täytyy ottaa huomioon se, että tietyt ihmiset valikoituvat työttömiksi eri tekijöiden perusteella, jotka ovat yhteydessä myös lapsen koulutukseen (mm. vanhemman terveys, alkoholismi tai muu huono-osaisuus saattavat vaikuttaa siihen, tuleeko vanhemmasta työtön sekä lapsen koulutukseen). Valikoitumisen ongelma on aina mukana sosiaalitieteellisissä havainnointitutkimuksissa. Sosiaalitieteellisissä tutkimuksissa harvemmin päästään hyödyntämään satunnaistettuja koeasetelmia kuten lääketieteissä. Esimerkiksi vanhempien työttömyyden satunnaistaminen olisi eettisesti erittäin kyseenalaista.

Valikoitumisen ongelman vuoksi käytimme tutkimuksessa sisarusvertailua, jotta tuloksemme poistaisi mahdollisimman paljon työttömäksi valikoitumisen harhaa. Koska sisarukset jakavat saman perhetaustan, voidaan sisarusasetelmalla lasten (jaettu)perhetausta ottaa huomioon. Tutkimuksessa pystyimme ottamaan huomioon kaikki ne perhetaustatekijät, jotka sisarukset jakavat – esimerkiksi vanhemman koulutuksen, ammattiaseman, asuinalueen ja jaetun geneettisen ja kulttuuriperimän. Tutkimusasetelmalla vertasimme sisaruksia, joista vain yksi – nuorin – oli kokenut vanhemman työttömyyden peruskoulun (7–15-vuotiaana) tai lukion (15–18-vuotiaana) aikana, kun taas vanhemmat sisarukset eivät olleet kokeneet työttömyyttä ennen kuin he olivat valmistuneet peruskoulusta tai tehneet koulutusvalinnat.

Primääri vai sekundääri vaikutus?

Voidaan olettaa, että vanhemman työttömyys vaikuttaa lasten jatkokoulutusvalintoihin kahta eri kautta. Ensinnäkin vanhemman työttömyys saattaa vaikuttaa lasten koulusuorituksiin, jolloin vanhemman työttömyys huonontaa lasten kouluarvosanoja, jotka taas ovat yhteydessä tuleviin koulutusvalintoihin. Tällöin esimerkiksi vanhemman työttömyydestä johtuva statusahdistus ja stressi saattavat heijastua lasten koulusuorituksiin. Tällaisia koulusuorituksiin vaikuttavia tekijöitä kutsutaan primäärivaikutuksiksi.

Toiseksi vanhemman työttömyys saattaa vaikuttaa sekundäärivaikutusten kautta, mikä tarkoittaa sitä, että vanhemman työttömyys ei vaikuta suoraan arvosanoihin vaan pelkästään koulutusvalintoihin. Näin ollen vanhemman työttömyys saisi lapset pyrkimään työmarkkinoille nopeammin, koska työttömyys signaloi lapsille (ja perheille) koulutuksen ”riskeistä”. Aikaisempi sosiologinen tutkimus on osoittanut, että lapset joiden vanhempien sosioekonominen asema on alhaisempi valitsevat epätodennäköisemmin korkeankoulutuksen kuin lapset, joiden vanhempien sosioekonominen asema on korkea, vaikka lasten oppimistuloksissa ei olisi eroja. Suhteellisen riskiaversioteorian mukaan tämä johtuu siitä, että perheet ja lapset pyrkivät välttämään alaspäin liikkuvuutta sen sijaan, että suosisivat ylöspäin liikkuvuutta ammattia valittaessa, koska ylöspäin liikkuvuus voidaan kokea sekä psykologisena että taloudellisena riskinä koulupudokkuuden myötä. Lapsilla, joiden vanhemmat ovat matalasti koulutettuja, ei ole tarpeeksi kokemusta ja informaatiota (korkea)koulutuksesta lähiympäristössään ja koulupudokkuuden sekä muiden psykologisten kustannusten pelossa he välttävät pitkälle kouluttautumista. Kun vanhemman status alenee työttömyyden johdosta, se toimii informaatiokanavana lapselle koulutuksen kannattamattomuudesta varsinkin silloin, jos työtön vanhempi on korkeakoulutettu. Vanhemman työttömyys toimii vihjeenä jatkokoulutuksen hyödyistä ja haitoista.

Mitä löysimme?

Kuvio 1 (tekstin alla) näyttää tutkimuksemme päätulokset. Tulosten mukaan vanhemman työttömyydellä on negatiivisia vaikutuksia lasten koulutukseen ja vaikutukset painottuvat niihin ikävaiheisiin, jolloin jatkokoulutuspaikka valitaan. Tutkimuksessa havaitsimme, että vanhempien työttömyydellä lasten ollessa 13–15-vuotiaita oli negatiivinen vaikutus peruskoulun päästötodistuksen keskiarvoon ja lukiovalintaan. Kun teimme analyysit erikseen korkeakoulutettujen (lukio tai korkeampi koulutus) ja matalasti koulutettujen vanhempien lapsille, havaitsimme negatiivisen vaikutuksen vain niiden lasten osalta, joiden vanhemmat olivat matalasti koulutettuja. Kun otimme huomioon lasten päästötodistuksen keskiarvon, myös matalasti kouluttautuneiden vanhempien työttömyyden vaikutukset lukioon hakeutumiseen hävisivät. Näin ollen vanhemman työttömyys teini-iässä vaikuttaa lasten lukioon hakeutumiseen primäärivaikutusten kautta huonontaen lasten koulumenestystä. Vanhemman statuksen muutos todella näyttäisi olevan yhteydessä lasten koulumenestykseen, ainakin työttömyyden osalta. 

Korkeakouluvalinnan osalta vanhemman työttömyys vaikutti negatiivisesti vain, kun lapset olivat 18-vuotiaita eli viimeistä vuotta toisella asteella. Työttömyyden negatiivinen vaikutus säilyi, vaikka otimme huomioon tilastollisessa mallissa lasten päästötodistuksen keskiarvon ja toisen asteen kouluvalinnan (lukio tai ammattikoulu). Negatiivinen vaikutus voitiin todentaa vain niiden lasten osalta, joiden vanhemmilla oli korkeakoulututkinto. Tämä viittaa sekundäärivaikutuksiin ja siihen, että vanhemman statuksen alenemisilla on vaikutuksia lasten korkeakouluttautumiseen, koska se signaloi korkeakoulutuksen riskeistä enemmän kuin hyödyistä. Tästä syystä lapset saattavat suosia siirtymistä työmarkkinoille jatkokoulutuksen sijaan, koska heillä on jo hallussaan toisen asteen koulutus.

Toisen hypoteesimme mukaan vanhemman työttömyyden vaikutus lasten koulutukseen kulkee alentuneiden kotitalouden tulojen kautta. Esimerkiksi aikaisempi kuvaileva tutkimus osoittaa, että kotitalouden tulot korreloivat lasten koulutuksen kanssa. Tässä tutkimuksessa emme kuitenkaan havainneet kotitalouden tulojen vaikutuksia lasten koulutukseen, kun poistimme perhetason valikoitumisharhan vertailemalla saman perheen sisaruksia. Suomen koulutus- ja sosiaaliturvajärjestelmät pystyvätkin kompensoimaan vanhempien tulojen heikkenemisen negatiiviset vaikutukset lasten koulutukselle.

Tutkimuksemme mukaan vanhemman työttömyyden vaikutukset painottuvat niihin koulutuksen nivelkohtiin, jolloin jatkokoulutusvalinnat tehdään, varsinkin korkeakoulutukseen hakeutuessa. Koska vanhempien tulot eivät vaikuttaneet lasten koulutusvalintoihin tai päästötodistuksen keskiarvoon, on epätodennäköistä, että sosiaaliturvaa laajentamalla tai vanhempien tuloja lisäämällä pystyttäisiin vähentämään sosioekonomisia saavuttamiskuiluja. Parempi keino voisi olla oppilaiden tuen lisääminen kouluissa ja siten tehokkaampi informaation välittäminen koulutuksen hyödyistä opiskelijoille: esimerkiksi lisäämällä kouluihin opinto-ohjaajia, koulukuraattoreja ja psykologeja. Viimeisinä kouluvuosina varsinkin niitä oppilaita, joiden vanhemmilla on matala sosioekonominen asema, voitaisiin näillä toimilla ehkä kannustaa eteenpäin.

Hannu Lehti toimii erikoistutkijana Turun yliopistossa INVEST-lippulaivahankkeessa.

Blogikirjoitus pohjautuu vertaisarvioituun tutkimusartikkeliin: Lehti Hannu, Erola Jani & Karhula Aleksi (2019) The heterogeneous effects of parental unemployment on siblings’ educational outcomes, Research in Social Stratification and Mobility.

Kuvio 1. Vanhemman työttömyyden vaikutukset lasten lukiokoulutukseen, päästötodistuksen keskiarvoon ja korkeakoulutukseen.

Lukemistoa:

Barone, C., Assirelli, G., Abbiati, G., Argentin, G., & De Luca, D. (2018). Social origins, relative risk aversion and track choice: A field experiment on the role of information biases. Acta Sociologica, 61(4), 441–459.

Breen, R., & Goldthorpe, J. H. (1997). Explaining educational differentials: Towards a formal rational action theory. Rationality and society, 9(3), 275–305.

Chmielewski, A. K. (2019). The Global Increase in the Socioeconomic Achievement Gap, 1964 to 2015. American Sociological Review, https://doi.org/10.1177/0003122419847165.

Karhunen, H., & Uusitalo, R. (2017). 50 vuotta koulutusmahdollisuuksien tasa-arvoa. Yhteiskuntapolitiikka, 82(3), 296–303.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *