Katri Aaltonen
INVEST blog 1/2023
Terveydenhuollon omavastuita ja asiakasmaksuja korotettiin Suomessa 2010-luvulla useita kertoja säästöjen aikaansaamiseksi. Säästötoimet olivat kovimmillaan pääministeri Juha Sipilän hallituskauden aikana (2015−2019), jolloin samanaikaisesti tehtiin myös perusturvan tasoa alentaneita lakimuutoksia. Kotitalouksien tuloihin ja terveysmenoihin vaikuttaneiden toimien vaikutuksia on pääsääntöisesti arvioitu erikseen. Tällöin tilanteet, joissa terveysmenojen kasvu ja maksukyvyn alentuminen kasautuvat samoihin kotitalouksiin, voivat jäädä vähemmälle huomiolle.
Selvitin suomalaisten väestökyselyaineistojen avulla mitenaineellisen puutteen (tinkiminen ruuasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä rahanpuutteen vuoksi) kokemukset vaihtelivat vuosina 2013−2015, 2018 ja 2020 työmarkkina-aseman mukaisissa ryhmissä. Tutkin erityisesti, miten lääkkeistä tinkiminen kehittyy suhteessa muihin aineellisen puutteen kokemuksiin. Säästötoimet olivat kovimmillaan vuonna 2018, minkä vuoksi sitä verrattiin tutkimuksessa muihin vuosiin.
Aineellinen puute yleisintä työttömillä ja harvinaisinta eläkeläisillä
Tutkimusvuosina aineellista puutetta koki 38−53 % työttömistä tai lomautetuista ja 37−57 % työkyvyttömistä (työkyvyttömyyseläke, kuntoutustuki tai pitkäaikaisesti sairas). Osa-aikatyössä tai osa-aikaeläkkeellä olevista aineellista puutetta koki 25−38 %, perhevapaalla olevista naisista 22−27 %, kokopäivätyössä olevista 12−22 % ja iän perusteella eläkkeellä olevista 9−13 %. Naiset kokivat aineellista puutetta hieman useammin kuin miehet.
Vuonna 2018 lääkkeistä tinkiminen, joko ainoastaan tai osana muuta aineellista puutetta, oli hieman yleisempää kuin muina vuosina. Koko tutkittavassa joukossa erot vuosien välillä olivat kuitenkin pieniä, 1−3 prosenttiyksikköä. Ryhmien välillä oli kuitenkin merkittäviä eroja.
Vuonna 2018 etenkin työkyvyttömien miesten ja naisten, työttömien naisten sekä osa-aikatyössä tai osa-aikaeläkkeellä olevien miesten aineellisen puutteen kokemukset olivat yleisempiä kuin aiempina tutkimusvuosina, mikä heikensi heidän suhteellista asemaansa entisestään. Lääkkeistä tinkiminen kustannussyistä oli näissä ryhmissä useammin osa koettua aineellista puutetta. Kun katsottiin aineellista puutetta, johon sisältyi lääkkeistä tinkimistä, ero työssäkäyviin nähden oli 11−19 prosenttiyksikköä suurempi vuonna 2018 kuin aiempina vuosina.
Taustalla mahdollisesti säästötoimien vaikutusten kasautumista
Tutkimuksen perusteella aineellisen puutteen kokemukset yleistyivät vuonna 2018 etenkin ryhmissä, joihin kuuluvista moni todennäköisesti altistui omavastuukorotusten ja sosiaalietuuksien leikkausten vaikutuksille samanaikaisesti. Alempi sosioekonominen asema on yhteydessä huonompaan terveyteen ja sitä kautta suurempaan terveydenhuollon tarpeeseen (Manderbacka ym. 2022; Saikku ym. 2022). Köyhyysrajojen alapuolelle jäävät muuta väestöä useammin työmarkkinoiden ulkopuolella olevat (Mukkila ym. 2022).
Pääministeri Juha Sipilän hallituskaudella (2015−2019) toteutettiin useita säästötoimia, jotka kohdistuivat sekä terveydenhuollon maksuihin että sosiaalietuuksiin. Leikkauksia tehtiin lääkekorvauksiin, matkakorvauksiin ja yksityisen hoidon korvauksiin. Myös julkisen terveydenhuollon asiakasmaksuja korotettiin (Tervola ym. 2021).
Lääkkeiden omavastuukorotusten vaikutuksia on tutkittu useissa tutkimuksissa. Yleistyneitä taloudellisia ongelmia tai lääkkeiden kulutuksen vähentymistä säästötoimien yhteydessä on havaittu skitsofreniaa ja tyypin 2 diabetesta sairastavilla (esim. Hamina ym. 2020; Rättö ym. 2022).
Hallituskaudella tehdyt verotuksen ja sosiaalietuuksien muutokset heikensivät perusturvan tasoa tai pitivät sen muuttumattomana elämäntilanteesta riippuen (Perusturvan riittävyyden III arviointiryhmä 2019). Erityisesti työttömän perusturvan taso heikentyi indeksileikkausten ja aktiivimallin seurauksena. Työttömän, kotihoidon tuen, vähimmäismääräisen sairaus- tai vanhempainpäivärahan saajien tulotasojen ei arvioitu riittävän kattamaan kohtuullista minimikulutusta. Aktiivimallin leikkasi työttömyysetuutta usein vanhimmilta työttömiltä (Kyyrä ym. 2019).
Tutkimusaineistossa työttömien sekä osa-aikatyössä ja osa-aikaeläkkeellä olevien joukossa on luultavasti myös henkilöitä, jotka vuorottelevat etuuksien ja lyhyiden työsuhteiden välillä saatuaan hylkäävän työkyvyttömyyseläkepäätöksen (Perhoniemi ym. 2021). Toimeentulo on näissä ryhmissä epävarmaa, ja sosiaalietuuksiin kohdistuneet leikkaukset saattoivat vahvistaa eroja maksukyvyssä entisestään.
On kuitenkin huomattava, että eläkeikäisillä aineellisen puutteen kokemukset olivat kaikkina tutkimusvuosina harvinaisempia kuin muilla ryhmillä. Eläkeikäisten etuudet ovat tasoltaan työikäisten perusturvaetuuksia korkeammalla tasolla, mikä on mahdollisesti riittänyt suojaamaan aineelliselta puutteelta.
Jatkossa säästötoimien kasautumiseen tulisi kiinnittää huomiota
Jatkossa terveydenhuollon ja lääkkeiden omavastuukorotusten vaikutuksia on syytä arvioida osana toimenpiteiden kokonaisuutta huomioiden samanaikaiset muutokset kotitalouksien maksukyvyssä. Etenkin säätötoimien vaikutusten kasautumiseen heikoimmassa taloudellisessa asemassa oleviin tulisi kiinnittää huomiota. Ongelmat lääkkeiden ja terveydenhuollon saatavuudessa voivat vaikeuttaa työmarkkinoiden ulkopuolella olevien mahdollisuuksia työllistyä entisestään.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimuksen aineistona käytettiin vuosina 2013, 2014, 2015, 2018 ja 2020 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen poikkileikkaustutkimuksina keräämiä väestökyselyjä Aikuisten terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus ATH sekä Kansallinen terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus FinSote. Tilastoanalyyseissa oli mukana kunakin vuonna kyselyihin vastanneet, jotka voitiin luokitella tarkasteltaviin työmarkkina-aseman mukaisiin ryhmiin (n=139 324).
Aineellista puutetta mitattiin kysymällä, oliko vastaaja joutunut joskus 12 viime kuukauden aikana tinkimään lääkkeistä, lääkärikäynneistä tai ruuasta rahanpuutteen vuoksi. Lääkkeistä tinkimisen merkitystä tarkasteltiin muodostamalla kolmiluokkainen selitettävä muuttuja: 1) ei aineellista puutetta; 2) aineellista puutetta sisältäen lääkkeistä tinkimistä; 3) aineellista puutetta ilman lääkkeistä tinkimistä. Tilastomenetelmänä käytettiin multinomiaalista logistista regressiota.
Tutkimus perustui poikkileikkausasetelmaan, joten syy-seuraussuhdetta politiikkatoimien ja aineellisen puutteen kokemusten muutosten välillä ei voida sen perusteella varmentaa. Tulokset täydentävät kuitenkin rekisteritutkimuksiin perustuvaa tietoa tuomalla esiin ihmisten omia kokemuksia.
Blogikirjoitus perustuu seuraavaan artikkeliin:
Blogikirjoitus perustuu seuraavaan artikkeliin:
Aaltonen K. Austerity, economic hardship, and access to medications: A repeated cross-sectional population survey study, 2013–2020. Journal of Epidemiology & Community Health. https://jech.bmj.com/content/early/2023/01/23/jech-2022-219706
Tutkimusta on rahoittanut Suomen Akatemia (332624, 320162).
Kirjoittaja
Katri Aaltonen (FaT) työskentelee tutkijatohtorina Turun yliopistolla INVEST tutkimuskeskuksessa sekä erikoistutkijana Kelan tutkimuksessa (virkavapaalla). Hän tutkii etenkin lääke- ja terveyspolitiikkaa sekä politiikkamuutosten vaikutuksia.
Lähteet
Hamina A, Tanskanen A, Tiihonen J, Taipale H. Medication use and health care utilization after a cost-sharing increase in schizophrenia: A nationwide analysis. Medical Care. 2020 Sep;58(9):763.
Kyyrä T, Naumanen P, Pesola H, Uusitalo R, Ylikännö M. Aktiivimallin vaikutukset työttömiin ja TE-toimistojen toimintaan. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Tutkimukset 189, 2019.
Manderbacka K, Lindell E, Suomela T, ym. Sosiaalinen asema ja menetetyt elinvuodet. Kirjassa: Karvonen ym. Suomalaisten hyvinvointi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-996-2
Mukkila S, Moisio P, Mäkinen L, Nykänen E. Paljonko on riittävästi? Köyhyys ja perusturvan riittävyys. Kirjassa: Karvonen ym. Suomalaisten hyvinvointi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-996-2
Perhoniemi, R., Blomgren, J., & Laaksonen, M. (2021). Mitä sairauspäivärahan enimmäisajan täytyttyä? Toimeentulon lähteet kahden vuoden seurannassa. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 58(1). https://doi.org/10.23990/sa.89604
Perusturvan riittävyyden III arviointiryhmä. Perusturvan riittävyyden arviointiraportti 2015–2019. Työpaperi 6/2019. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), 2019. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-296-3
Rättö H, Lavikainen P, Aaltonen K, Martikainen J. Diabeteslääkkeiden korvauksia leikattiin – miten kävi potilaiden? INVEST Policy Brief 2022. https://invest.utu.fi/fi/politiikkasuositukset/
Saikku P, Väisänen V, Sinervo L. Työttömien sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö ja kustannukset. Kirjassa: Karvonen ym. Suomalaisten hyvinvointi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-996-2
Tervola J, Aaltonen K, Tallgren F. Can people afford to pay for health care? New evidence on financial protection in Finland. World Health Organization 2021. Regional Office for Europe. https://apps.who.int/iris/handle/10665/346170
