Susanna Toivonen
INVEST blog 3/2023
Lapsen käytösongelmat näkyvät eri tavoin perheissä ja jäävät usein tämän vuoksi tunnistamatta. Vanhempi voi kertoa, että lapsi on tottelematon ja arkea kuormittavat voimakkaat raivokohtaukset. Samaan aikaan joku toinen vanhempi voi kokea lasten väliset riitatilanteet ja lapsen aggressiivisen käytöksen vaikeina.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on pystytty osoittamaan, että varhaislapsuuden käytösongelmat ovat yhteydessä myöhempiin mielenterveyden ongelmiin ja ne ovat riskitekijöitä muun muassa syrjäytymiselle ja rikollisuudelle (Sourander ym. 2007). Lapsuusiän käytöshäiriön riski on myös mahdollista tunnistaa jo ennen kouluikää. Varhainen tunnistaminen ja käytösongelmiin puuttuminen on tärkeää, koska sillä tavoin voidaan ennaltaehkäistä myöhempien ongelmien syntymistä.
Digiavusteinen vanhempainohjaus vahvistaa lapsen ja vanhemman suhdetta
Käytösongelmien hoidossa tehokkain hoitomuoto on vanhempainohjaus. Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen kehittämä Voimaperheet-ohjelmakokonaisuuteen kuuluva Huomaa hyvä lapsessasi -hoito-ohjelma on tarkoitettu 4-vuotiaiden lasten käytösongelmien varhaiseen tunnistamiseen ja ennaltaehkäisevään hoitoon. Vanhempainohjauksesta hyötyvien perheiden tunnistaminen tapahtuu lastenneuvolassa laajan 4-vuotistarkastuksen yhteydessä.
Ohjelma toteutetaan digitaalisessa hoitoympäristössä internetin ja puhelimen välityksellä. Digiavusteinen hoito mahdollistaa materiaaliin tutustumisen paikasta ja ajasta riippumatta sekä vähentää perheiden riskiä kokea leimaantumista.
Huomaa hyvä lapsessasi -hoito-ohjelma pitää sisällään kymmenen viikkoteemaa, joiden aikana vanhemmat harjoittelevat myönteisiä vanhemmuuden taitoja. Viikoittaiset puhelut perhevalmentajan kanssa tukevat harjoittelun edistymistä. Hoito-ohjelma kestää 3–5 kuukautta, jonka jälkeen hoidon vaikutusta ylläpidetään seurantapuheluiden ja sähköisten kertauskirjeiden avulla.
Vanhempainohjauksen tavoitteena on vahvistaa lapsen ja vanhemman myönteistä vuorovaikutussuhdetta ja tarjota vanhemmille keinoja tukea lapsensa kehitystä. Puhelimitse toteutuvasta hoito-ohjelmasta huolimatta vanhemmat ovat pystyneet muodostamaan hyvän yhteistyön oman perhevalmentajansa kanssa. Jokainen perhe on ainutlaatuinen ja ohjelmassa heidät pyritään ottamaan yksilöllisesti huomioon. Ohjelmaan kuuluu ennalta sovitut viikkoteemat, mutta ohjelman tavoitteet pyritään asettamaan jokaisen perheen senhetkiseen tilanteeseen sopien.
Perhevalmentajat auttavat perheitä löytämään toimivat ratkaisut arjen haasteisiin
Hyvästä vanhemmuudesta on olemassa monia mielipiteitä. Myös vanhempien omat lapsuuden kokemukset muodostavat tiedostamattomia uskomuksia siitä, kuinka vanhempana tulisi toimia. Ei ole siis ihme, että moni vanhempi kokee keinottomuutta, mitä tulee omaan vanhemmuuteen. Vanhempainohjauksen aikana on tarkoitus auttaa vanhempaa selvittämään, mitä hän haluaa saavuttaa ohjelmalla ja millä tavoin haluttuun tulokseen voidaan päästä.
Myönteistä vanhemmuutta on mahdollista oppia, ja siinä perhevalmentajan rooli on ensisijaisen tärkeä. Valmentaja kulkee vanhemman vierellä läpi ohjelman ja varmistaa, että vanhempi pystyy luomaan perheen arkeen uusia rutiineja ja käyttäytymismalleja. Muutos vie usein aikaa ja vaatii vanhemmalta sinnikästä ja pitkäjänteistä harjoittelua. Tässä auttaa valmentajan optimistisuus ja vanhemman katseen pitäminen vahvasti tulevassa.
Myönteistä vanhemmuutta on mahdollista oppia, ja siinä perhevalmentajan rooli on ensisijaisen tärkeä.
Hoito-ohjelma päättyy lopulta yhteiseen reflektointiin vanhemman kanssa. Ohjelman alussa asetettujen tavoitteiden tarkastelu palauttaa usein mieleen matkan lopullisen tarkoituksen. Ennen ohjelmaa voimakkaita kiukkukohtauksia saanut lapsi on oppinut rauhoittumaan vanhemman avulla ja sisarusten väliset riitatilanteet ovat vaihtuneet haleihin ja yhteisiin leikkeihin.
Perhevalmentajalle työn suurin anti on päästä todistamaan vanhemman iloa ja voimaantumista perheen yhteisen arjen muututtua positiivisemmaksi. Kun vanhempi toteaa puhelun lopuksi, että ei koe olevansa enää neuvoton lapsen kanssa, on vanhempainohjauksessa saavutettu kaikki haluttu.
Kirjoittaja
Susanna Toivonen työskentelee Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksessa ja toimii Voimaperheet-ohjelman vanhempainohjauksen laadunvarmistajana, kouluttajana ja perhevalmentajana.
Lähteet:
Sourander A., Jensen P., Davies M., Niemelä S., Elonheimo H., Ristkari T., Helenius H., Sillanmäki L., Piha J., Kumpulainen K., Tamminen T., Moilanen I., Almqvist F. Who Is at Greatest Risk of Adverse Long-Term Outcomes? The Finnish From a Boy to a Man Study. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry Volume 46, Issue 9 2007 https://doi.org/10.1097/chi.0b013e31809861e9
