Deliberation and disaster management: A discussion with Dr. Nicole Curato

Text: Maija Karjalainen

DCE 27.5.2015

Dr. Nicole Curato works as a Discovery Early Career Research Award Fellow in the Centre for Deliberative Democracy & Global Governance in the University of Canberra, Australia. Her work locates in the literature on deliberative democracy and her special interest is on deliberation in crisis situations. She defended her PhD in the University of Birmingham in 2007. We met with Nicole at a conference ‘Democracy: A Citizen Perspective’ in Åbo Akademi University, May 27-28, where she presented her work.

What kind of research do you do in terms of democratic innovations?

– I’ve always been interested in the role of deliberation in crisis situations. This is when we don’t usually expect deliberation to happen, because the responsibility is often given to experts and other authorities. Crisis moments and decisions made then lay, however, significant basis future decisions and therefore are in great need for legitimacy.

The most recent of Curato’s research projects concerns the role of deliberation in post-conflict contexts, and the situation after the 2013 typhoon Haiyan in the Philippines, in particular. Applying an ethnographic approach she studies, how the post-disaster reconstruction processes in the cities hit by Haiyan fulfil democratic and deliberative criteria, and develops a framework for evaluating the democratic quality of similar recovery processes. By attending community meetings, protests and other formal and informal participatory processes and interviewing affected populations she analyses whether democratic innovations can benefit recovery processes, and how.

Curato’s other work (together with Simon Niemeyer and Andre Bächtiger) deals with the deliberative-democratic capacity of nation-states with the aim to conceptualize and operationalize an index for comparing democracies in today’s world.

– I am also planning to do research on crowdsourcing legislation in Finland, which has inspired me recently. We usually think that citizens just monitor legislators, so it is very rare that citizens can actually craft policies in a collaborative and digitally-enabled manner. Lue loppuun

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Kansalaisaloitteilla on potentiaalia poliittisen luottamuksen vahvistamiseen, mutta myös aloitteiden menestys ja käsittelytavat vaikuttavat

Uudessa tutkimuksessa tarkastellaan kansalaisaloitteiden vaikutuksia niitä allekirjoittaneiden kansalaisten asenteisiin demokratiaa kohtaan. Tutkimus julkaistiin maaliskuussa vertaisarvioidussa Policy and Internet -lehdessä. Tutkijat tarttuivat aiheeseen, koska viime vuosina on käyty paljon keskustelua demokratian uskottavuusvajeesta ja siitä voisivatko uudet osallistumisen muodot auttaa palauttamaan kansalaisten luottamuksen politiikkaan ja poliittisiin toimijoihin. Tarkastelun kohteena oli Suomen uusi kansalaisaloiteinstituutio, ja erityisesti Avoin Ministeriö -internetpalvelussa kansalaisaloitteita tehneet ja allekirjoittaneet henkilöt.

Tutkimusasetelma koostui kahtena eri ajankohtana tehdyistä kyselyistä Avoin Ministeriö -palvelun käyttäjille. Ensimmäinen kysely tehtiin syksyllä 2012, kun turkistarhauksen kieltämistä vaatinut kansalaisaloite toimitettiin eduskuntaan. Toinen kysely tehtiin samalle vastaajajoukolle kesällä 2013, kun eduskunta oli tehnyt hylkäävän päätöksen kansalaisaloitteesta. Ensimmäiseen kyselyyn vastanneista yhteensä 421 henkilöä vastasi toiseen kyselyyn, muodostaen siten analyyseissa käytetyn tutkimusjoukon.

Tutkimuksen tuloksista käy ilmi ensinnäkin, että eduskunnan kielteiseen päätökseen tyytymättömien kansalaisten luottamus hallitusta kohtaan laski merkittävästi. Toisin sanoen, aloitteen hylkääminen eduskunnassa lisää kyseisen aloitteen kannattajien epäluottamusta päättäjiä kohtaan. Myös luottamus presidenttiä kohtaan heikkeni, vaikka presidentillä ei kansalaisaloitteissa ole muodollista toimivaltaa. Toiseksi, tutkimushenkilöiltä kysyttiin myös näkemyksiä siitä, miten hyvin kansalaisaloiteprosessi toimi eduskunnassa. Sosiaalipsykologian alalla aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset arvioivat poliittisia instituutioita sekä prosessin oikeudenmukaisuuden että tulosten perusteella. Ne, ketkä olivat tyytymättömiä eduskunnan tapaan käsitellä turkistarhausta koskevaa aloitetta, luottivat jälkeenpäin merkittävästi vähemmän eduskuntaan, yksittäisiin poliitikkoihin, puolueisiin, hallitukseen ja presidenttiin. Voidaan siis sanoa, että kansalaisaloitteen käsittelytapa eduskunnassa vaikuttaa kansalaisten asenteisiin edustuksellisia instituutioita kohtaan.

Avoin Ministeriö -internetpalvelu perustuu nk. joukkoistamisen ajatukseen, eli kansalaiset voivat luoda siellä yhdessä lakialoitteita ja keskustella niistä. Joukkoistaminen ja keskusteluun pohjautuva osallistuminen ovat suoran demokratian (kuten kansanäänestysten ja kansalaisaloitteiden) ohella demokraattisia innovaatioita, joiden on esitetty korjaavan demokratian luottamusvajetta. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että keskustelumahdollisuutta hyödynsi kuitenkin vain seitsemän prosenttia vastaajista, suurimman osan käyttäessä palvelua ensisijaisesti aloitteiden kannattamiseen.

Tulosten pohjalta tutkijat päättelevät, että vahvistaakseen kansalaisten luottamusta kansalaisaloitteet tarvitsevat tuekseen vähintään 50 000 allekirjoittajan lisäksi laajemman äänestäjien ja kansanedustajien joukon tuen, ja siten läpimenon eduskunnassa. Aloitteiden vaikutus luottamukseen ei ole kuitenkaan välttämättä pelkästään negatiivinen, jos eduskunta panostaa aloitteiden käsittelyn läpinäkyvyyteen ja perusteluihin. Kansalaisen näkökulmasta ”väärä” tulos voi silti olla hyväksyttävissä, jos aloitteen käsittelyä pidetään oikeudenmukaisena. Tutkimuksen pohjalta kansalaisaloitteilla on kuitenkin mahdollisuus tulevaisuudessa vahvistaa kansalaisten luottamusta suomalaiseen demokratiaan, sillä enemmistö vastaajista koki yhä eduskunnan päätöksen jälkeenkin, että kansalaisaloiteinstituutio parantaa suomalaista demokratiaa.

***

Christensen, Henrik Serup, Karjalainen, Maija, and Nurminen, Laura. 2015. Does Crowdsourcing Legislation Increase Political Legitimacy? The Case of Avoin Ministeriö in Finland, Policy and Internet, volume 7, issue 1, pp. 25-45. DOI: 10.1002/poi3.80

Lisää aiheesta englanniksi Policy and Internet -blogissa

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather