- Haastatellut kansalaisaloitteiden edustajat ja vireillepanijat toivovat kaikille eduskuntaan edenneille kansalaisaloitteille yhdenvertaista käsittelyä eduskunnassa.
- Pääosin asialliseksi koetussa käsittelyssä eniten kritiikkiä herättivät yleinen avoimuuden ja vuorovaikutuksen puute, valiokuntien kuulemien asiantuntijoiden rooli ja kansalaisaloitteiden kritisoiminen lakiteknisesti puutteellisiksi.
- Eduskunta voi parantaa kansalaisaloitteiden käsittelyä olemalla vuorovaikutuksessa aloitteiden tekijöiden kanssa, lisäämällä valiokuntatyöskentelyn avoimuutta, parantamalla tiedonsaantia ja keskittymällä muotoseikkojen sijaan aloitteiden sisältöön.
Suomessa on kehittymässä uusi poliittinen käytäntö liittyen kansalaisaloitteiden käsittelyyn eduskunnassa. Kuten lähes kaikki uudet käytännöt, syntyy kansalaisaloitteiden eduskuntakäsittelykin ennakkotapausten pohjalta. Tilannetta voi verrata siihen, miten esimerkiksi oikeuden päätöksillä luodaan oikeuskäytäntöä – eli miten lakia sovelletaan yksittäistapauksissa. Ennakkotapauksina siitä kuinka kansalaisaloitteita tullaan jatkossa eduskunnassa käsittelemään, voidaan pitää kuutta ensimmäistä eduskuntakäsittelyn saanutta kansalaisaloitetta (eduskuntakaudella 2011–2015). Ensimmäiset kuusi aloitetta käsittelivät turkistarhauksen kieltämistä, tasa-arvoista avioliittolakia, tekijänoikeuksien järkevöittämistä, ruotsin kielen opiskelun muuttamista vapaaehtoiseksi, energiatodistuslain muuttamista ja rattijuoppoudesta langetettavien rangaistusten koventamista. Edellä mainittujen kansalaisaloitteiden edustajat/vireillepanijat osallistuivat kesällä 2014 haastatteluun, joiden tulokset toimivat Kansalaisaloite poliittisen agendanmuodostuksen työkaluna Suomessa pro gradu -tutkimuksen aineistona. Haastatteluissa käytiin läpi koko kansalaisaloitteeseen liittyvä prosessi aina aloitteen suunnittelusta sen eduskuntakäsittelyyn asti. Vastaajat olivat pääosin varsin tyytyväisiä kansalaisaloiteprosessiin ja kokivat suurelta osin onnistuneensa aloitteelle asetetuissa tavoitteissa, joita olivat muun muassa poliittiseen agendaan vaikuttaminen, keskustelun herättäminen ja tiedon lisääminen. Aloitteiden välillä ei ollut suurta eroa tässä mielessä, vaikka kuudesta aloitteesta vain yksi hyväksyttiin eduskunnan suuren salin äänestyksessä. Kansalaisaloitteiden tekijät olivat varsin tietoisia aloitteiden läpimenomahdollisuuksista jo niitä tehdessään ja haastatteluissa nousivatkin aloitteiden lopullista kohtaloa tärkeämmiksi esimerkiksi niiden käsittelytapa eduskunnassa ja niistä käyty keskustelu erityisesti mediassa. Kuten sanottu, vastaajien kokemukset olivat pääosin myönteisiä, mutta muutamia epäkohtia nousi esille kaikissa haastatteluissa. Lue loppuun
by