Yhteistyötä käsityönopetuksessa: miten käsityönopettajan ja koulunkäynninohjaajan yhteistyö toimii käytännössä?
Käsityöoppiaineen muututtua kohti kokonaisen käsityön mallia on käsityönopettajan rooli muuttunut oppiaineen kohdalla. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistuksien myötä on siirrytty pois jäljentävästä opetuksesta ja annettu enemmän tilaa oppilaan omalle kekseliäisyydelle ja kokeilevalle toiminnalle. Näin ollen käsityönopettajan tehtävänä on tukea ja ohjata jokaisen oppilaan yksilöllistä käsityöprosessia. Voidaan ajatella, että tällainen muutos luo tarpeen arvioida nykyisen mallin mukaisen käsityönopetuksen opettajalle asettamia vaatimuksia.
Useat tutkimustulokset ovat osoittaneet, kuinka kahden aikuisen läsnäolo mahdollistaa oppilaan yksilöllisen tukemisen monipuolisemmin. Nämä tutkimukset ovat pääosin kuitenkin keskittyneet vain yhteisopetuksen mallien tarkasteluun. Koulunkäynninohjaajan läsnäolo oppitunneilla säilyttää ryhmäkoon ennallaan. Näin ollen voidaan ajatella, että toimiva yhteistyö käsityönopettajan ja koulunkäynninohjaajan välillä voi mahdollistaa käsityön opetuksen järjestämistä monipuolisemmin.
Aikaisempia tutkimuksia vastaavasta aiheesta ei löydy, vaan tutkimukset keskittyvät käsityönopetuksessa tapahtuvaan kahden opettajan yhteisopetukseen. Koulunkäynninohjaajan ja opettajan välistä yhteistyötä on kuitenkin tutkittu, mutta pääosin erityisopetuksen puolella.
Tutkimuksemme tarkastelee, mitkä tekijät käsityönopettajat ja koulunkäynninohjaajat kokivat yhteistyön edellytyksiksi ja mitkä tekijät sitä haastaviksi. Lisäksi tahdoimme selvittää, mitä asioita nämä käsityönopettaja-koulunkäynninohjaaja-työparit pitivät oppilaan käsityöprosessin ohjaamisessa työllistävimpinä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena soveltaen fenomenologista lähestymistapaa, joka keskittyy tutkimaan ihmisten kokemuksia. Aineisto kerättiin parihaastatteluina haastattelemalla työpareina työskenteleviä käsityönopettajia ja koulunkäynninohjaajia. Kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin.
Tuloksista havaittiin, että käsityönopettajan ja koulunkäynninohjaajan yhteistyössä on yhteneviä piirteitä yhteisopetuksen kanssa. Vaikka opetuksen päävastuu on aina opettajalla, toimiva yhteistyö vaati yhteistä suunnitteluaikaa. Kouluarjen kiireisyys koettiin hankaloittavana tekijänä ja tästä syystä yhteinen keskusteluhetki tapahtuikin monesti oppituntien ohessa. Yhtenevät toimintatavat ja toimintamallit selkeyttivät molempien osapuolien visiota opetuksen toteuttamisesta. Yhteistyöllä haettiin toimivia ratkaisuja opetuksen järjestämiselle ja oppilaan käsityöprosessin työllistävimpien tekijöiden minimoimiselle. Vastauksissa ilmeni, että työvaiheiden tukeminen ja jokaisen oppilaan yksilöllisen tuen huomioiminen kiinnittivät eniten huomiota työpareilta.
Opettajankoulutuslaitoksissa olisi tärkeää käsitellä ohjaajien ja opettajien yhteistyötä, sekä ohjata tulevia opettajia siihen. Kuitenkaan opettajanopinnoissa ei perehdytä opettajan ja ohjaajan väliseen yhteistyöhön lähes lainkaan, vaan enemmänkin yhteisopetukseen, joka mielletään kahden opettajan väliseksi. Ennen varsinaista työelämää kokemus tällaisesta käsityönopetuksen yhteistyöstä painottuu siis harjoitteluihin ja mahdollisiin sijaisuuksiin.
Onko siis uudella opettajalla taitoja hyödyntää yhteistyön mahdollisuuksia opetuksessaan? Tutkimuksemme tavoitteena oli myös antaa näkökulmia tällaisen yhteistyön hyödyntämiseen ja sen rakentamiseen opettajuuteen siirryttäessä.
Blogikirjoitus pohjautuu keväällä 2024 valmistuvaan pro gradu -tutkielmaan ” Yhteistyö käsityönopetuksessa – Käsityönopettajien ja koulunkäynninohjaajien näkökulmia toimivasta yhteistyöstä”, jonka ovat tehneet Jenna Rautalin ja Saara Rytkölä. Kirjoittajat ovat käsityön aineenopettajaopiskelijoita Rauman opettajankoulutuslaitokselta Turun yliopistosta.
Kuva: Suvi Harvisalo / Turun yliopisto