Draaman ja pedagogiikan vuoropuhelua – Varhaiskasvatuksen integraatioprojekti Viron lapsilähtöisen pedagogiikan kehityksen tukena

Suomessa elettiin 1990-luvulla varhaiskasvatuspedagogiikan renessanssiaikaa, jolloin pedagogista ajattelua kehitettiin lapsilähtöisempään suuntaan. Samaan aikaan neuvostodiktatuurin mukaiset Viron varhaiskasvatuksen kankeat hierarkiset pedagogiset käytännöt ja periaatteet otettiin arvioinnin suurennuslasin alle. Syntyi lapsilähtöisen pedagogiikan verkosto, jonka lähtökohtana oli varhaiskasvatuksen pedagogiikan kehittäminen. Tämän seurauksena Turun yliopiston varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijat ovat dosentti Jarmo Kinoksen johdolla tehneet opintomatkan Tallinnaan jo vuodesta 1995 eli Viron itsenäistymisen alkumetreiltä lähtien. Opintojakson tutustumiskohteina olleiden päiväkotien johtajat ja opettajat alkoivat kiinnostua lapsilähtöisestä pedagogiikasta, ja yhteistyön alusta lähtien on pyritty tukemaan Viron hyvin erilaisia päiväkoteja. Ajattelussa korostui halu auttaa virolaisia opettajia kehittämään pedagogiikkaa.

Varhaiskasvatuksen integraatioprojektin opiskelijoiden näytelmät, joita esitetään päiväkodin lapsille, ovat hyvä esimerkki draaman ja pedagogiikan vuoropuhelusta. Vuoden mittaisen integraatioprojektin aikana varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat laaja-alaisen projektin, joka integroi sekä taideaineet että varhaiskasvatuksen pedagogiikan. Yhteistyön myötä virolaiset ymmärsivät, että kyseessä oli myös mielekäs esimerkki pedagogisesta projektityöskentelystä, joka onkin opintojakson yksi pedagogisista periaatteista. Viime vuosina opiskelijat ovat esittäneet näytelmänsä viroksi. Näin opiskelijat ovat saanet vahvistettua vuorovaikutusta ja lasten osallisuutta näytelmän lomassa.

Varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden keväinen opintomatka on yksi Turun yliopiston pitkäkestoisimmista kansainvälisen yhteistyön muodoista, josta on tullut jokavuotinen ja odotettu tapahtuma. Eräs opiskelija kuvaakin kokemustaan seuraavanlaisesti:

”Matkojen parasta antia ovat aina olleet ihmiset. Niin Suomesta bussiin mukaan lastatut kuin paikan päällä vieraanvaraisesti meidät kohdanneetkin. Osan kanssa ystävyydestä ja yhteistyöstä muodostunut pidempi polku.”

Päiväkotivierailujen lomassa opiskelijoille esitellään, mitä Viron varhaiskasvatuksessa tapahtuu ja samalla opettajien sekä opiskelijoiden välille syntyy vuoropuhelua pedagogiikasta ja sen mahdollisuuksista. Tällöin myös opiskelijalle muodostuu ymmärrys kansainvälisen yhteistyön merkityksestä opettajien asiantuntijuuden rakentajana Viron varhaiskasvatuksen kontekstissa.

Kahta samanlaista integraatioprojektia ei ole. Jokainen vuosi on ainutlaatuinen, osallistujien näköinen, mutta aina ikimuistoinen. Opettajaopiskelijat ovat kuvailleet integraationprojektia seuraavanlaisesti vuosien aikana:

• ”Idearikasta ja kehittävää päästä tutustumaan erilaisiin päiväkoteihin Virossa”
• ”Matka Viroon oli ikimuistoinen. Kuinka huikealla yhteistyöllä saatiin kasaan huikea esitys. Kaikki osallistuivat esitykseen ja onnistuivat super hyvin. Lapset ja aikuiset tykkäsivät”
• ”Matkalla oppi paljon itsestä ja Viron päiväkotien käytänteistä”
• ”Ikimuistoista oli päiväkoteihin tutustumiset. Jäi paljon asioita takataskuun, jota haluaa käyttää tulevana varhaiskasvatuksen opettajana. Esimerkiksi millä tavalla voi osallistaa, vieläkin paremmin vanhempien tai ylipäätään perheen osallistamista. Hyviä vinkkejä tuli myös erilaisiin toimintoihin, jotka tukevat Vasua”
• ”Vaikkei Piilupesän kaunista majaa enää ole, minun kasvattajan identiteettini asuu siellä edelleen. Minun mielikuvissani talo on kaunein päiväkoti, lasteaia, mitä olen koskaan nähnyt. Sitä samaa henkeä ja filosofiaa olen yrittänyt työurallani vaalia ja viljellä. Sellaista rakkaudella tekemistä.”

Omasta opiskelijana tehdystä opintomatkastani ja näytelmäprojektin teosta on kulunut jo liki 20 vuotta. Muistan Neuvostoliiton jälkeisen ajan näkyneen hyvin vahvasti päiväkodeissa, joissa vierailimme. Nykyään osallistun opettajankoulutuslaitoksen Rauman kampuksen henkilökunnan roolissa tähän samaiseen opintomatkaan ja on ollut ilo huomata miten Viron varhaiskasvatus on muuttunut niin pedagogisen ajattelun, sen toteutumisen kuin fyysisten rakennustenkin myötä vuosien aikana. Huikeaa kehitystä on tapahtunut. Lapsilähtöisyyden ja varhaiskasvatuksen pedagogiikan kehittymisen näkökulmasta koko integraationprojektin merkitys on syventynyt kuluneiden vuosien aikana. Kaiken kokemani jälkeen toivon tuleville varhaiskasvatuksen opettajasukupolville jatkoa tämän kansainvälisen yhteistyömuodon parissa.

erikoistutkija Suvi Puolakka

Rauman kampus, Turun yliopiston opettajankoulutus