Voimmeko oppia vielä jotain koronapandemia-ajasta? Tämä on ehkä kysymys, jota moni miettii kolme vuotta pandemian alettua. Koronapandemiaa ei voida pitää täysin erillisenä tai yksittäisenä tapauksena vaan voidaan olettaa, että kriisitilanteita, jotka tulevat koskettamaan yliopistoyhteisöä tulevaisuudessa, tulee jatkossakin.
Lähdimme International students in times of crisis -tutkimushankkeessa (2020-2023) keväällä 2020 tarkastelemaan kansainvälisten opiskelijoiden koronapandemia-ajan kokemuksia suomalaisissa yliopistoissa. Hankkeessa selvitimme kyselyllä ja pitkittäishaastatteluilla opiskelijoiden arkipäivän kokemuksia.
Tuoreessa Kasvatus-lehdessä julkaistussa artikkelissamme (Jokila, Filippou & Jolkkonen, 2023) tarkastelimme kansainvälisten opiskelijoiden arjen muutosta aivan pandemian alussa keväällä 2020. Aineistonamme oli 33 kansainvälisen opiskelijan kanssa tuotettua haastattelua. Kysyimme, miten opiskeluarki rakentui yliopistotilojen sulkeuduttua.
Havaitsimme, että opiskelijoiden opiskeluarjen muutokset rakentuivat moninaisissa tilallisissa, materiaalisissa ja ajallisissa kietoumissa. Esimerkiksi niille opiskelijoille, jotka tarvitsivat erilaisia opetustiloja, kuten laboratorioita tai muita materiaaleja osana oppimistaan, opiskelu itsessään muodostui uudella tavalla esimerkiksi niin, että opettaja keksi vaihtoehtoisia tapoja opetuksen järjestämiseen. Huolimatta siitä, että opetusta saatiin jatkettua, oli kokemus käytännön oppimisen menetyksestä kuitenkin todellinen.
Toisille opiskelijoille koronapandemia ja sitä seuranneet uudenlaiset opetusjärjestelyt toivat mukanaan uudenlaista vapautta ja vaati vastuunottoa, jonka osa koki haastavaksi. Esimerkiksi päivärytmin ylläpitäminen oli osalle haastavaa, kun taas perheellisillä rakentui uudenlainen rytmi lasten aikataulujen ympärille.
Yliopistotilojen sulkeuduttua myös arkipäiväiset sosiaaliset kohtaamiset jäivät vähemmälle. Vaikka osa kertoikin monien arkisten tilanteiden poisjäännin tehostaneen päivää, toiset kokivat tämän haasteellisena esimerkiksi siinä, että etäopetuksessa ei ollut mahdollista kysyä opiskelukavereilta apua samalla tavoin kuin lähiopetuksessa.
Kaiken kaikkiaan tutkimuksemme osoitti, että koronapandemia ja siihen liittyneet opetusjärjestelyt vaikuttivat hyvin eri tavoin opiskelijoihin eikä yhtä yksittäistä opetusratkaisua voida suositella. Esimerkiksi tutkimuksessa havaitsimme, että täysin ajasta riippumattomat opinnot eivät sopineet kaikille.
Kevään 2020 kriisitilanne oli uusi kaikille ja siksi onkin yhä tärkeää miettiä, miten tulevaisuudessa voitaisiin tukea sekä henkilökuntaa että opiskelijoita vastaavissa kriisitilanteissa. Bryson ja Andresin (2020) ovat ehdottaneet, että kriisitilanteissa olisi hyvä keskustella opetusjärjestelyistä opetushenkilöstön ja opiskelijoiden välillä, jotta tilanteessa pystyttäisiin huomioimaan eri osapuolet mahdollisimman hyvin. Myös meidän tutkimuksessa opiskelijat nostivat esiin opiskelijoiden tilanteesta keskustelleiden opettajien merkityksen. Tämä saattoi tarkoittaa esimerkiksi kuulumisten vaihtoa tai harjoitustöiden palautuspäivistä keskustelua.
Kiitämme Turun yliopistosäätiötä tutkimuksemme tukemisesta (2021).
Tutkimushanke Twitterissä: @IsmEqual
Lähteet
- Bryson, J. R. & Andres, L. 2020. Covid-19 and rapid adoption and improvisation of online teaching: Curating resources for extensive versus intensive online learning experiences. Journal of Geography in Higher Education 44 (4), 608–623.
- Jokila, S., Filippou, K., & Jolkkonen, A. (2023). Vastuuta ja vapautta: Kansainvälisten yliopisto-opiskelijoiden uudelleen muotoutuva opiskeluarki covid-19-pandemian alussa. Kasvatus, 54(-), 74–87.
Kirjoittajina ovat EqualISm-tutkimushankkeessa työskennelleet kasvatustieteiden laitoksen tutkijatohtori Suvi Jokila ja tutkimusavustaja Anna Jolkkonen sekä opettajankoulutuslaitoksen yliopistonlehtori Kalypso Filippou