Pro gradu -tutkielmamme käsittelee opetusteknologian hyödyntämistä opetuksen välineenä. Tutkimme, miten 4.-luokkalaiset suoriutuivat käsityötekniikan osa-alueesta, napin ompelusta käsin, opetuksen ollessa vain opetusvideomateriaaliin perustuvaa. Lisäksi tutkimme, oliko oppilaiden oppimiskäyttäytyminen itseohjautuvaa vai yhteistoiminnallista.
Mielenkiintomme tutkimusaihettamme kohtaan nousi lisääntyvästä teknologian käyttämisestä niin arki-, kuin oppimiskäytössä sekä jatkuvasti yleistynyt etäopetus. Nykypäivän lapset ja nuoret käyttävät paljon teknologiaa, joten halusimme tutkia, voidaanko heitä motivoida median sekä digitaalisten laitteiden avulla oppimiseen, kun videoteknologiaa käytetään opetuksen välineenä.
Kuvio. Tutkimuksen teoreettinen viitekehysmalli ja tutkimusasetelma
Tutkimuksessamme hyödynnettiin valmista opetusvideomateriaalia, joka löytyy YouTubesta ja on kaikkien vapaasti käytettävissä. Oppilaiden oli tarkoitus katsoa video ja suoriutua annetusta tehtävästä videon opettamalla tavalla. Video oli selkeä ja se sisälsi kuvatun havainnemateriaalin lisäksi sanallisen selityksen jokaisessa kohdassa. Oppilailla oli mahdollisuus kelata ja pysäyttää opetusvideota tarvittaessa, mutta heitä ohjattiin selviytymään pulmatilanteissa omin avuin, ilman opettaja- tai ohjaajakontaktia.
Tutkimus oli etnografinen tapaustutkimus, jossa observoimme hiljaisina tutkijoina luokkatilassa tapahtuvaa oppimistilannetta. Tutkimustilanne videoitiin, joka mahdollisti meille tutkijoille otoksen jälkeenkin tapahtuvan observoinnin ja huomioiden kirjaamisen reaaliajassa tapahtuvien havaintojen lisäksi. Tutkimustulokset analysoitiin fenomenologisella sisällönanalyysillä, jonka avulla aineistoa tulkittiin mahdollisimman realistisesti ja tarkasti.
Tärkeimpänä tuloksena tutkimuksemme pohjalta voitiin todeta, että opetusvideo ei toiminut riittävänä opetuksen välineenä tutkimukseemme osallistuneiden oppilaiden kohdalla. Tutkimukseen osallistuneesta kolmestatoista oppilaasta vain kolme pystyi suoriutumaan annetusta tehtävästä siten, että kaikki napinompelun työvaiheet olivat onnistuneesti suoritettu. Oppilaista suurin osa teki tehtävänsä itseohjautuen keskittyen vain omaan suoritukseensa. Muutama oppilas hyödynsi yhteistoiminnallista oppimista ja kysyi apua luokkakaverilta tai auttoi itse kaveria. Muutoin yhteistoiminnallisuus näytteli vain pientä roolia tehtävän suorittamisessa.
Tähän tutkimukseen perustuen voidaan lisäksi todeta, ettei opetusvideoiden käyttö opetuksen välineenä toimi itsenäisenä opetuksen elementtinä, mutta opetusvideoiden käyttö puolestaan demonstraatio-opetuksen tukena voi mahdollistaa oppilaille palaamisen jo opetettuun asiaan ja täten tukea itseohjautuvaa oppimista.
Jatkotutkimusta aiheeseen liittyen olisi mielenkiintoista tehdä esimerkiksi verrokkiryhmän kanssa, jossa sama tekniikka opetetaan oppilaille opettajajohtoisesti. Lisäksi tutkimusta voisi laajentaa erilaisista opetustilanteiden näkökulmista tarkasteltuna: istumajärjestyksen vaikutus yhteistoiminnallisuuteen, aistiherkkien oppilaiden oppimisympäristön rauhoittaminen esimerkiksi sermien avulla tai yhteisten Chromebookien käyttö ryhmissä opetustilanteessa.
Friberg, J. & Kiekara, M. Opetusteknologia opetuksen välineenä. Opetusvideomateriaalin hyödyntäminen 4.-luokkalaisten käsityönopetuksessa
Turun yliopisto, opettajankoulutuslaitos, Rauman kampus
Tekijät:
Jenina Friberg, jekafr@utu.fi
Marika Kiekara, mkkiek@utu.fi
Ohjaaja:
Jaana Lepistö